Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miten iäkästä porukkaa tällä palstalla liikkuu. On suoraastaan hämmästyttävää, että 60 - 80 -vuotiaat purjehtijat ovat niin kiinnostuneet tällaisesta!
Ai mistäkö näin päättelen?
No siitä, että lähes joka ketjussa on useita purjehtijoita, joilla on "kymmenien vuosien kokemus", tai ensimmäinen vene ostettu 60-luvulla. Harvat kuitenkaan alle kaksikymmpisinä omia veneitään ostaa.
Minä olen itse purjehtinut vasta kuusi vuotta. Aloitin vasta nelikymppisenä, keski-ikäisenä setänä, ja olen nauttinut joka hetkestä.
Ai mistäkö näin päättelen?
No siitä, että lähes joka ketjussa on useita purjehtijoita, joilla on "kymmenien vuosien kokemus", tai ensimmäinen vene ostettu 60-luvulla. Harvat kuitenkaan alle kaksikymmpisinä omia veneitään ostaa.
Minä olen itse purjehtinut vasta kuusi vuotta. Aloitin vasta nelikymppisenä, keski-ikäisenä setänä, ja olen nauttinut joka hetkestä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oikeat purjehtijat on vanhoja, niitä kiinnostaa
myös keskustelu purjehtimisesta.Nuorista ei vielä
tiedä tuleeko niistä ikinä purjehtijoita, sen näkee sitten kymmenien vuosien kuluttua, että tuliko.
...purjehtii vielä 60-80 vuotiaana osoittaa että on todella kiinnostunut purjehtimisesta. Ihmetteletkö sitä, että he osallistuvat asiaa koskevaan keskusteluun vai sitä, että he yleensä purjehtivat.
Mikä joidenkin yhä aktiivisesti purjehtivien eläkeläisten osallistumisessa sitten pännii?
Eka oma vene oli optimistijolla taisi ikää olla 8 tämän jälkeen kaverin OK jolla perämoottoriveneitä moottoriveneitä, töissä laivoilla, merivoimissa, kisoja ystävän purkkarilla, oma purkkari, nyt hakusessa isompi purkari. Tässä tämä lyhyt versio. Eli ikää alle 40 ja "veneilykokemusta" reilu 30 vuotta. Ennen tuota optaria tuli liikuttua soutuveneellä verkkoja iskän kanssa laskien. En väitä että kaikki puhuvat totta mutta jotkut syntyvät kalastajan lapsiksi...
Tällä palstalla esiintyvä "pojittelu" on kyllä mielestäni todella lapsellista. Näitä "pojittelioita" on näkynyt livenäkin ja surin osa melko säälittäviä tapauksia.
Hienoa että olet nauttinut uudeta harrastuksesata :)
Itsekin olen vielä nuori (reippaasti alle 40 kymppinen.)
Muistan vielä eka kokemustani purjehtijoista, olin ajamassa koulusta kotiin veneellä (olin alaasteella) ja yksi purjevene huitoi hätämerkkiä.
Piti käydä katsomassa mikä hätä purjehtijoilla oli: Olivat eksyksissä, mutta keskellä väylää. Näytin heille merikortista missä olivat ja minne heidän pitäisi mennä. Huomattakoon että tämä oli ennen GPS aikakautta. En olisi silloin paheksunut pojitteluakaan, tosin olivat sen verran fixua porukaa että kiittelivät kovasti avusta.
Ei pitänyt tähän vitjaan sekaantua, mutta..
Jotkut täällä antavat lähes ymmärtää, että nuoremmilta pitäisi lupa olla, jos vaikka minä, 67 v. tänne kirjoitan. Noh, saatan lopettaakin, jos häiritsen.
(Itse asiassa olen kyllä jo lopettelemassa. Ankkuri painaa enemmän kuin ennen. Vene pitäisi vähitellen panna myyntiin, ei kuitenkaan näiden sivujen kautta. Liikaa on paskanärhet täällä rääpimässä. Sinä, ikää 36, tunnut jotakin merestä tietävän. Siksi rohkenen ehdottaa, että jos 12 m x 2.7 m x 9 tonnia ketsi kiinnostaa, niin anna joku vihje itsestäsi, esim. vaikka osoitteeseen i.merle_at_hotmail.com)
jo vain olen samaa ihmetellyt. Aika tyypillisiä kommennteja ovat nuo ovat. Isäni on kuusikymppinen eikä hän juuri nettiä käytä. Enkä kyllä muutenkaan tunne monia eläkeikäisiä keskustelijoita nettipalstoilla. Tottakai tästä herää epäilys että onko kokeneita purjehtijoita mukana ensinkään.
veneilijä joka on eläkkeellä ja kohta 65 iältään.
Merellä olen "värkkäillyt" jo vuodesta 1958 lähtien eri tyyppisillä veneillä lähes kaikki vapaa ajat ja erityisesti nyt viimeiset 20 vuotta.
Nettiä tietokoneella käytän päivittäin usean tunnin ajan eri asioiden seurantaan ja usein näidenkin palstojen lukemiseen sekä joskus asiallisiin kysymyksiin vastaten jos jotain auttavaa osaan kertoa.
Purjehduskokemusta on jonkin verran viimeisten kymmenen vuoden ajalta Suomen vesiltä ja Välimereltä sekä Cran Canarialta.
Olen Esko, 77 v. Olen purjehtinut vuodesta 1950 joten repikää siitä, räkänokat.
Ensimmäinen oma veneeni oli Sulka, jota seurasi Vasama. Kun olin oppinut hallitsemaan täydellisesti nuo veneet, siirryin paljon myöhemmin h-veneeseen. Se tuntui tosi isolta ja helpolta.
Kun varallisuutta alkoi sitten perintöjen mukana tulla, oli mahdollisuus ostaa kunnon joutsen. Yli kymmentonnisella veneellä on pituutta vähän vajaa 13 metriä, mutta yleensä laiturille tullaan purjeilla.
Ensimmäinen Atlantin ylitys oli hieno ja mieleenpainuva. Onneksi tuolloin kipparina oli vieläkin kokeneempi hemmo. 14-metriset aallot hieman pelottivat, mutta niistä selvittiin. Sen jälkeen on Itämeri tuntunut pelkältä savilammikolta.
Toivoisin, että tekin opettelisitte kunnon purjehdusta, eikä mitään moottoriveneilyä. Kuka tahansa osaa ajaa moottorivenettä.
Niin, etteikö täällä liikkuisi vanhempia ja kokeneempia purjehtijoita?
Minä olen Anton 34 v.
Ja olen kyllä tehnyt nuo samat hommat jo aikaa sitten.
Miksi odottaa?
Minulla on 2 v. vanha 44 jalkainen vene.
Velaton.
Onko ihan pakko elvistellä seilausvuosillaan, tekemisillään veneellä ja veneen koolla. Onneksi tähän vastasi myös asiallinen ikäveneilijä.
Kyllä minä olen ihan samaa ihmetellyt. Itselläni on ikää pyöreät 50, purjehduskokemusta 14 vuotta. Ihmetyttää kovasti ne kolmikymppiset, joilla on neljänkymmenen vuoden kokemus ;-)
Jos asialinjalla pysytään, ei tarvitse todistella omaa kokemustaan. Kyllä asiat puhuvat puolestaan. Helposti noista elvistelijöistä saa sen vaikutelman, ettei veneistä ole kokemusta sen enempää, kuin mitä netistä on irti saanut.
Joo pojat ja pojanklopit kyllä töissäkäyvä nuorekas 60 mummukin on purjetinut jo 40-vuotta ja purjehtii yhä.
Ensimmäinen Atistokryssare ostettiin kakskymppisinä, vaikka rahat oli tiukassa eikä ollut omaa boksia.
Nykyiset veneet ja uusi tekniikka vaatii purjehtijalta jatkuvasti päivitystä. Te nuoret ette arvaakkaan miten ALKEELLIsissa oloissa ja välinein ennen purjehdittiin. On siinä mummulla ja pappalla oppimista ja kysyttävää.
Toivonkin vähän tilaa ja kunnioitusta meitä vanhoja kohtaan, jos kaikki ei suju yhtä sutjakasti kuin teiltä nuorilta klopeilta.
Minä olen 35 vuotta, ja purjehtimisesta on 35 vuoden kokemus.
No tuo kyllä selittää jotain. Kyllähän minunkin lapseni ovat olleet veneen kyydissä muutaman kuukauden iästä alkaen, mutta ei heillä kyllä purjehduskokemusta ole siitä alkaen. Purjehduskokemusta voi alkaa kertyä siitä hetkestä, kun itse istuu esim. optariin ja alkaa hoidella pinnaa. Jos kokemuksen kertymiseen riittää se, että on ollut veneessä, niin tottahan täällä sitten onkin runsaasti kolmevitosia yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella ;-)
Ja sanon kyllä että kun omat lapset on ollut purjeveneessä ihan syntymästä asti, niin kyllä se veneily on heille luontevampaa, ja ketteryys on ihan eri tasolla kuivalla maallakin kun naapurin lapsilla jotka kerran vuodessa käy silja linellä.
Eli kokemusta heillä on jo.
Motoriikka, keinumisen sietäminen jne jne kasvaa kokemuksen myötä, ihan pienelläkin.
Juuri niin...
Tiedän monta tapausta, joilla ensimmäiset 15 vuotta on mennyt keulapiikissä Aku Ankkaa lukien.
Itse olen purjehtinut omalla veneellä 35 vuotta
ja siihen lisäksi sukulaisten veneet ja lapsuuden
jollaleikit ja kisat.
Pakko kuitenkin myöntää, että kisaradoilla tunnen
itseni joskus aikalailla aloittelijaksi.
Mutta olen lohduttanut itseäni sillä, että ihmiset on erilailla lahjakkuuksia,joku heittää
esim keihästä 25 vuotiaana 100 m , mutta joku
toinen ei saa edes 50 metriä vaikka treenais
90 vuotta.