Kun tunteet kuolevat

Talvikko

niin pitääkö vaan yrittää ? Olemme olleet melkein 30 v yhdessä, mutta tunteet miestä kohtaan ovat kuolleet, hän on kuin vieras mies. Hyvä sellainen kyllä, ei sinänsä mitään moitittavaa, mutta. Lapsiakin on, murrosikäisiä sellaisia. En ole itsellenikään tunnustanut tätä ilmeisesti jo pitkään kestänyttä (1 v ?) tunteettomuutta, mutta nyt mieskin on sen huomannut. Olen tiuskiva akka eikä mikään oikein kiinnosta. Onko samoja kokemuksia?

28

3864

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ellevi

      Tiuskiva akka? Oletko tullut ajatelleeksi, että olisi vaihdevuodet tulleet kuvioihin?
      Silloin laimenevat tunteetkin tai tulevat perin ailahtelevaiseksi.

      Parisuhteessa on tärkeä myös yhteinen menneisyys ja yhteinen tuleva ikääntyminen.
      Suhde muuttuu ja nuoruuden liekehtiminen loppuu. Ehkä niitä tunteita sittenkin löytyy suhtessanne, mutta joltain toisilta alueilta? Kiintymys on varteenotettava tunne. Ja miksei se tottumus toiseen ihmiseen.
      Uuden suhteen aloittaminen voisi olla rasittavaa.
      Vanha avioliitto on kuin pehmeä ja jalan mukaan muotoutunut villasukka, ei hierrä, ei kierrä.
      Olen itse ollut 37v. naimisissa ja tottahan liitto on erilainen kuin esim. 20 vuotta sitten.

    • = nousua ja laskua

      Lapset murkkuja, äitee vaihdevuosissa, ukko viihdevuosissa. Osuiko mikään teidän perheessä?

      • Talvikko

        Vaihdevuodet ei ilmeisesti vielä ole, eikä miehellä oo viihdevuosia, pikemminkin viihtymättömyysvuosia. Nyt kyllä yrittää kun on huomannut tilanteen, mutta kun tuntuu ettei se riitä tai on myöhäistä. Säälittää toisen puolesta.


    • stardusta

      Ihan kuin olisin itse kirjoittanut....
      yhdessä 38 vuotta, naimisissa 32 vuotta ja tunteet täysin - k u o l l e e t.
      En vihaa häntä, en riitele - minä vain tunnen suurta, kammottavaa tyhjyyttä..

      • olet siis...

        sitä mieltä, että kumppanin pitäisi se tyhjyys täyttää?

        Mikä on sinun vastuusi täyttämisen suhteen?

        Mikä siinä on, että kun keski-ikäinen rupeaa tuntemaan elämässään suurta tyhjyyttä, hänen ensimmäinen johtopäätöksensä on, että vika on puolisossa.

        Eihän se kumppanin vika ole, jos et ole itse rakentanut elämääsi sellaiseksi, ettei tyhjyys pääse yllättämään. Ja vaikka heittäisit kumppanin pihalle, luuletko, että se tyhjyys sillä täyttyy? Ei täyty. Ei täyty edes sillä, että otat uuden tilalle. Ei kukaan muu sinua voi tehdä onnelliseksi. Sinä itse olet omasta onnestasi vastuussa.

        Olisi hemmetin epäoikeudenmukaista sitä uutta kohtaan, että heittäisit vastuun seuraavaksi hänelle: "tee minut onnelliseksi. Täyty tämä tyhjyys" Toimisit silloin samoin, kun edellisessäkin parisuhteessasi. Eikö silloin voisi olettaa, että lopputuloskin olisi sama. Sinä sitten taas vaan kyllästyt ja tunnet epämääräistä tyhjyyttä, kun uutudenviehätys on ohitse. Mitä sitten? Uutta matoa koukkuun?

        Kaltaisesi ihmiset ovat tunnenarkkareita. Ensin seukataan ja ollaan pilvissä. Sitten suunnitellaan häitä ja ollaan pilvissä. Sitten halutaan talo ja ollaan pilvissä. Sitten hankitaan lapset ja ollaan pilvissä. Sitten... öh... mitäs sitten tulikaan... suunnaton tyhjyys. Miehen vika. Heitän pihalle ja aloitan kierroksen alusta. Sillähän se ratkeaa. Vaan kun ei ratkea.

        Ei ole ihmekään, että erojen määrä on kasvussa, kun ihmiset vierittävät vastuun jopa oman elämänsä tyhjyydestä muiden niskoille.

        Olisikohan aika mennä peilin ääreen ja tutkia oikein kunnolla. Mikä on SINUN elämäsi tarkoitus. Mitä SINÄ ajattelit tehdä muiden ja itsesi hyväksi. Miten SINÄ rakennat elämästäsi onnellisen?

        Ja ennen kuin rupeat väittelemään kanssani aiheesta, käännäpä kysymys toisinpäin:

        Miten sinä voisit tehdä miehestäsi onnellisen. Miten sinä voisit täyttää HÄNEN elämässään olevan tyhjyyden?

        Eikö vastaus ole itsestäänselvä: Et mitenkään!!! Miehesi on yhtälailla vastuussa itsestään.

        Joten eikö johtopäätös siis ole, ettei hän voi täten olla vastuussa sinun tyhjyydestäsi?

        Miten siis luulet, että miestä vaihtamalla elämäsi muuttuisi paremmaksi?


      • ...asiaa
        olet siis... kirjoitti:

        sitä mieltä, että kumppanin pitäisi se tyhjyys täyttää?

        Mikä on sinun vastuusi täyttämisen suhteen?

        Mikä siinä on, että kun keski-ikäinen rupeaa tuntemaan elämässään suurta tyhjyyttä, hänen ensimmäinen johtopäätöksensä on, että vika on puolisossa.

        Eihän se kumppanin vika ole, jos et ole itse rakentanut elämääsi sellaiseksi, ettei tyhjyys pääse yllättämään. Ja vaikka heittäisit kumppanin pihalle, luuletko, että se tyhjyys sillä täyttyy? Ei täyty. Ei täyty edes sillä, että otat uuden tilalle. Ei kukaan muu sinua voi tehdä onnelliseksi. Sinä itse olet omasta onnestasi vastuussa.

        Olisi hemmetin epäoikeudenmukaista sitä uutta kohtaan, että heittäisit vastuun seuraavaksi hänelle: "tee minut onnelliseksi. Täyty tämä tyhjyys" Toimisit silloin samoin, kun edellisessäkin parisuhteessasi. Eikö silloin voisi olettaa, että lopputuloskin olisi sama. Sinä sitten taas vaan kyllästyt ja tunnet epämääräistä tyhjyyttä, kun uutudenviehätys on ohitse. Mitä sitten? Uutta matoa koukkuun?

        Kaltaisesi ihmiset ovat tunnenarkkareita. Ensin seukataan ja ollaan pilvissä. Sitten suunnitellaan häitä ja ollaan pilvissä. Sitten halutaan talo ja ollaan pilvissä. Sitten hankitaan lapset ja ollaan pilvissä. Sitten... öh... mitäs sitten tulikaan... suunnaton tyhjyys. Miehen vika. Heitän pihalle ja aloitan kierroksen alusta. Sillähän se ratkeaa. Vaan kun ei ratkea.

        Ei ole ihmekään, että erojen määrä on kasvussa, kun ihmiset vierittävät vastuun jopa oman elämänsä tyhjyydestä muiden niskoille.

        Olisikohan aika mennä peilin ääreen ja tutkia oikein kunnolla. Mikä on SINUN elämäsi tarkoitus. Mitä SINÄ ajattelit tehdä muiden ja itsesi hyväksi. Miten SINÄ rakennat elämästäsi onnellisen?

        Ja ennen kuin rupeat väittelemään kanssani aiheesta, käännäpä kysymys toisinpäin:

        Miten sinä voisit tehdä miehestäsi onnellisen. Miten sinä voisit täyttää HÄNEN elämässään olevan tyhjyyden?

        Eikö vastaus ole itsestäänselvä: Et mitenkään!!! Miehesi on yhtälailla vastuussa itsestään.

        Joten eikö johtopäätös siis ole, ettei hän voi täten olla vastuussa sinun tyhjyydestäsi?

        Miten siis luulet, että miestä vaihtamalla elämäsi muuttuisi paremmaksi?

        Täytyy myöntää, että luen näitä suomi24:n palstoja lähinnä ajanvietteeksi. Taso on yleensä lähempänä seiskaa kuin naistenlehtia. Tämä juttu oli kuitenkin ihan ajateltu ja asiallinen kirjoitus. Sain jopa itse hieman ajattelemisen ja peiliin katsomisen aihetta avioerokriisini tiimellyksessä.


      • aviokriisiä odotellessa
        olet siis... kirjoitti:

        sitä mieltä, että kumppanin pitäisi se tyhjyys täyttää?

        Mikä on sinun vastuusi täyttämisen suhteen?

        Mikä siinä on, että kun keski-ikäinen rupeaa tuntemaan elämässään suurta tyhjyyttä, hänen ensimmäinen johtopäätöksensä on, että vika on puolisossa.

        Eihän se kumppanin vika ole, jos et ole itse rakentanut elämääsi sellaiseksi, ettei tyhjyys pääse yllättämään. Ja vaikka heittäisit kumppanin pihalle, luuletko, että se tyhjyys sillä täyttyy? Ei täyty. Ei täyty edes sillä, että otat uuden tilalle. Ei kukaan muu sinua voi tehdä onnelliseksi. Sinä itse olet omasta onnestasi vastuussa.

        Olisi hemmetin epäoikeudenmukaista sitä uutta kohtaan, että heittäisit vastuun seuraavaksi hänelle: "tee minut onnelliseksi. Täyty tämä tyhjyys" Toimisit silloin samoin, kun edellisessäkin parisuhteessasi. Eikö silloin voisi olettaa, että lopputuloskin olisi sama. Sinä sitten taas vaan kyllästyt ja tunnet epämääräistä tyhjyyttä, kun uutudenviehätys on ohitse. Mitä sitten? Uutta matoa koukkuun?

        Kaltaisesi ihmiset ovat tunnenarkkareita. Ensin seukataan ja ollaan pilvissä. Sitten suunnitellaan häitä ja ollaan pilvissä. Sitten halutaan talo ja ollaan pilvissä. Sitten hankitaan lapset ja ollaan pilvissä. Sitten... öh... mitäs sitten tulikaan... suunnaton tyhjyys. Miehen vika. Heitän pihalle ja aloitan kierroksen alusta. Sillähän se ratkeaa. Vaan kun ei ratkea.

        Ei ole ihmekään, että erojen määrä on kasvussa, kun ihmiset vierittävät vastuun jopa oman elämänsä tyhjyydestä muiden niskoille.

        Olisikohan aika mennä peilin ääreen ja tutkia oikein kunnolla. Mikä on SINUN elämäsi tarkoitus. Mitä SINÄ ajattelit tehdä muiden ja itsesi hyväksi. Miten SINÄ rakennat elämästäsi onnellisen?

        Ja ennen kuin rupeat väittelemään kanssani aiheesta, käännäpä kysymys toisinpäin:

        Miten sinä voisit tehdä miehestäsi onnellisen. Miten sinä voisit täyttää HÄNEN elämässään olevan tyhjyyden?

        Eikö vastaus ole itsestäänselvä: Et mitenkään!!! Miehesi on yhtälailla vastuussa itsestään.

        Joten eikö johtopäätös siis ole, ettei hän voi täten olla vastuussa sinun tyhjyydestäsi?

        Miten siis luulet, että miestä vaihtamalla elämäsi muuttuisi paremmaksi?

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä, pohtikoon tämä tyhjyyttä poteva akka vaan oman onnensa mitä on itse tehnyt oman onnensa eteen...


      • voi kääntää myös
        aviokriisiä odotellessa kirjoitti:

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä, pohtikoon tämä tyhjyyttä poteva akka vaan oman onnensa mitä on itse tehnyt oman onnensa eteen...

        toisin päin ja lähettää terveisiä niille kaikille miehille ja vaimoille, jotka tuskailevat sen asian kanssa, etteivät pysty eivätkä kykene tekemään toista onnelliseksi vaikka mitä yrittävät. Täälläkin saa lukea siipasta, joka siivoaa, tiskaa, kantaa lahjoja, hieroo hartioita, kulkee pitkin nurkkia, leipoo ja nikkaroi eikä puoliso kaikista ponnisteluista huolimatta ole tullut onnelliseksi. Voi kiesus sitä turhauman määrää, kun otetaan täysi vastuu toisen ihmisen onnellistuttamisesta.

        Kyllä se henkilökohtainen onnen tunne on pääasiassa omalla vastuulla. Toinen ihminen voi olla siinä rinnalla ja hänen kanssaan ja hänen olemassaolostaan voi olla onnellinen.


    • aina muita vaihtoehtoja

      Semmoinen tyhjä ja tunteitten kuolemisen tunne lyö täydeltä laidalta silloin, kun se arkinen aherrus alkaa helpottaa; lapset on isoja, talot maksettu, tarpeellinen määrä tavaraa hankittu ja elämä puitteiltaan on turvattu. Silloin on aika pysähtyä ja miettiä loppuelämäänsä. Tämänkö miehen kanssa, kangasteleeko uusi rakkaus mielessä vai kerta kaikkiaan naisen täyttä elämää ilman vakituista miestä saman katon alla? Kaikki ovat varteenotettavia vaihtoehtoja ja valinta pitää vin uskaltaa tehdä. Kuuntelemalla itseään ja luottamalla itseensä ja tunteisiinsa. Rohkeutta ratkaisuihinne!

      • ellevi

        ... pitää järki päässään, ettei tarvitse myöhemmin katua mitään.

        Onko se tyhjyyden tunne aina miehen syy, kysyn vain?
        Ja täyttyykö se tyhjyys uuden äijänkuvatuksen kanssa? Sillä ihmisiähän ne vain on ne uudet harmaapäiset satuprinssit, joiden kontolle tulee aikamoinen paine, kun niiden pitää alkaa tyttöystävän tyhjyyttä täyttämään.

        Olen sitä mieltä, että aikuinen, kypsä naisen pitää löytää pystyyn kuolemisen lääkkeet muualta kuin kaksilahkeisen pöksyistä. Otti niitä vakiosuhteena tai kertakäyttötavarana, niin on rumaa käyttää miestä tällä lailla hyväksi.


      • haluan lisätä
        ellevi kirjoitti:

        ... pitää järki päässään, ettei tarvitse myöhemmin katua mitään.

        Onko se tyhjyyden tunne aina miehen syy, kysyn vain?
        Ja täyttyykö se tyhjyys uuden äijänkuvatuksen kanssa? Sillä ihmisiähän ne vain on ne uudet harmaapäiset satuprinssit, joiden kontolle tulee aikamoinen paine, kun niiden pitää alkaa tyttöystävän tyhjyyttä täyttämään.

        Olen sitä mieltä, että aikuinen, kypsä naisen pitää löytää pystyyn kuolemisen lääkkeet muualta kuin kaksilahkeisen pöksyistä. Otti niitä vakiosuhteena tai kertakäyttötavarana, niin on rumaa käyttää miestä tällä lailla hyväksi.

        että on mahdollisuus myös vakisuhteeseen, vaikkei saman katon alla asutakaan. On olemassa mielenkiintoisia ja itsenäisiä aikuisia miehiä, joiden ensimmäisenä ajatuksena ei ole muuttaa naisen kanssa saman katon alle. Ja siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi suhde kukoistaa ;)

        Elämä itsessään on niin monimuotoinen ja mielenkiintoinen, ettei sitä pelkästään miehen varaan ole hyvä rakentaa. Rakkautta kyllä, mutta aikuisella naisella toki paljon muutakin rikkautta elämässään.


      • mukavaa...
        haluan lisätä kirjoitti:

        että on mahdollisuus myös vakisuhteeseen, vaikkei saman katon alla asutakaan. On olemassa mielenkiintoisia ja itsenäisiä aikuisia miehiä, joiden ensimmäisenä ajatuksena ei ole muuttaa naisen kanssa saman katon alle. Ja siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi suhde kukoistaa ;)

        Elämä itsessään on niin monimuotoinen ja mielenkiintoinen, ettei sitä pelkästään miehen varaan ole hyvä rakentaa. Rakkautta kyllä, mutta aikuisella naisella toki paljon muutakin rikkautta elämässään.

        että päästät oman kumppanisi vapaille markkinoille, niin me muut pääsemme nauttimaan hänestä. Aina löytyy niitä, jotka pitävät häntä mielenkiintoisena ja itsenäisenä aikuisena ihmisenä. Minä voin ainakin tarjota vaihdossa oman alkoholisoituneen ja väkivaltaisen mieheni samoille markkinoille.

        Siinä sinulle mielenkiintoista tulevaisuutta. Vaihtoleikissä häviää nimittäin aina joku ja tällä kertaa se en aio olla minä.

        Joten mietipä kaksi kertaa kannnattaako päästä ihan ok, mutta tylsä kumppani karkuun. Hyviä ei riitä kaikille ja mitä vanhemmaksi elämme, sitä vähemmän niitä hyviä on tarjolla.


      • saat päähäsi, että
        mukavaa... kirjoitti:

        että päästät oman kumppanisi vapaille markkinoille, niin me muut pääsemme nauttimaan hänestä. Aina löytyy niitä, jotka pitävät häntä mielenkiintoisena ja itsenäisenä aikuisena ihmisenä. Minä voin ainakin tarjota vaihdossa oman alkoholisoituneen ja väkivaltaisen mieheni samoille markkinoille.

        Siinä sinulle mielenkiintoista tulevaisuutta. Vaihtoleikissä häviää nimittäin aina joku ja tällä kertaa se en aio olla minä.

        Joten mietipä kaksi kertaa kannnattaako päästä ihan ok, mutta tylsä kumppani karkuun. Hyviä ei riitä kaikille ja mitä vanhemmaksi elämme, sitä vähemmän niitä hyviä on tarjolla.

        minä tai kukaan muukaan nainen haluaisi mitään vaihdokasta, alkoholisoitunutta ja väkivaltaista? Miksi itsekään virut sellaisessa suhteessa?


      • sitä...
        saat päähäsi, että kirjoitti:

        minä tai kukaan muukaan nainen haluaisi mitään vaihdokasta, alkoholisoitunutta ja väkivaltaista? Miksi itsekään virut sellaisessa suhteessa?

        kukaan haluakaan, mutta aina jotkut sellaiseen sitten lopulta kuitenkin joutuvat.

        Toivottavasti sinulle ei sitten käy niin.

        Maailmassa on kuitenkin aika rajallinen määrä vapaita ja hyviä miehiä. Harva nimittäin on niin hölmö, että hyvästä ehdoin tahdoin luopuu.


      • että niitäkin löytyy
        sitä... kirjoitti:

        kukaan haluakaan, mutta aina jotkut sellaiseen sitten lopulta kuitenkin joutuvat.

        Toivottavasti sinulle ei sitten käy niin.

        Maailmassa on kuitenkin aika rajallinen määrä vapaita ja hyviä miehiä. Harva nimittäin on niin hölmö, että hyvästä ehdoin tahdoin luopuu.

        jotka luopuvat hyvästä miehestä, jopa vaativat päästä moisesta eroon. Ovat katselleet vuosikymmeniä, pitävät itsestäänselvyytenä ja heittävät pellolle, kun eivät enää jaksa haukkua lätkyttää joka asiasta. Tai sitten se mies saa itse jostain voimaa ottaa ja lähteä. Ne on semmoisia miehiä, jotka ei ihan heti ole muuttamassa uuden naisen kanssa saman katon alle. Ovat pahasti säikähtäneet ja saaneet aika lailla tarpeekseen naisista noin yötä päivää katsellen.

        Ne miehet ei yleensä ole juoppoja, ei väkivaltaisia. Ne on siistejä, kilttejä, tunnollisia, työteliäitä, vaatimattomia, ehkä vähän hiljaisia, ujoja. Ne ilmoittaa pitävänsä hiljaisuudesta, luonnosta, mökkielämästä...jne. Ei siis mistään kapakasta taikka yökerohosta löydettäviä tapauksia.


      • ns. kunnollinen mies
        että niitäkin löytyy kirjoitti:

        jotka luopuvat hyvästä miehestä, jopa vaativat päästä moisesta eroon. Ovat katselleet vuosikymmeniä, pitävät itsestäänselvyytenä ja heittävät pellolle, kun eivät enää jaksa haukkua lätkyttää joka asiasta. Tai sitten se mies saa itse jostain voimaa ottaa ja lähteä. Ne on semmoisia miehiä, jotka ei ihan heti ole muuttamassa uuden naisen kanssa saman katon alle. Ovat pahasti säikähtäneet ja saaneet aika lailla tarpeekseen naisista noin yötä päivää katsellen.

        Ne miehet ei yleensä ole juoppoja, ei väkivaltaisia. Ne on siistejä, kilttejä, tunnollisia, työteliäitä, vaatimattomia, ehkä vähän hiljaisia, ujoja. Ne ilmoittaa pitävänsä hiljaisuudesta, luonnosta, mökkielämästä...jne. Ei siis mistään kapakasta taikka yökerohosta löydettäviä tapauksia.

        näin se menee useissa tapauksissa niin myös meillä 20 yhteisen vuoden jälkeen..ei pettämisiä, juopottelua, väkivaltaa..ainoastaan kiltti mies joka todella arvosti vaimoaan ja teki aivan liikaa hänen ja perheen eteen mistä loppujen lopuksi tosipaikan tullen ei saanut arvostusta. Vaimolla vaan oli sellanen olo että kaikki huono-olo johtuu miehestä jos töissä stressiä kiirettä ym hankaluuksia. Siitä vaan äijä pihalle ja nyt pitäisi hällä olla hyvin mutta kun ei vaan ole, ei tullutkaan tyhjiö elämässään täyteen vaan meni entistä enemmän tyhjäksi. Kummallisesti nämä naisten tyhjiöt elämässä tulee kun on ura talo ja lapset hankittu..?? Odotetaan ihmettä ja extreamia pitäisi olla mutta mitä??
        Noh siinäpä oottaa mutta pisti vaan kolmen muun ihmisen elämän sekaisin!!


      • kostaja
        ns. kunnollinen mies kirjoitti:

        näin se menee useissa tapauksissa niin myös meillä 20 yhteisen vuoden jälkeen..ei pettämisiä, juopottelua, väkivaltaa..ainoastaan kiltti mies joka todella arvosti vaimoaan ja teki aivan liikaa hänen ja perheen eteen mistä loppujen lopuksi tosipaikan tullen ei saanut arvostusta. Vaimolla vaan oli sellanen olo että kaikki huono-olo johtuu miehestä jos töissä stressiä kiirettä ym hankaluuksia. Siitä vaan äijä pihalle ja nyt pitäisi hällä olla hyvin mutta kun ei vaan ole, ei tullutkaan tyhjiö elämässään täyteen vaan meni entistä enemmän tyhjäksi. Kummallisesti nämä naisten tyhjiöt elämässä tulee kun on ura talo ja lapset hankittu..?? Odotetaan ihmettä ja extreamia pitäisi olla mutta mitä??
        Noh siinäpä oottaa mutta pisti vaan kolmen muun ihmisen elämän sekaisin!!

        ainakin pyhitän loppuelämäni kostoon!! Saan kostoni tässä tai seuraavassa elämässä siitä mitä se akka mulle teki. Millään muulla ei enää ole väliä sillä multa vietiin kaikki elämän edelletykset mutta annan takaisin niin kauan kuin henki pihisee!!


      • pitkää piiiiimääääää
        kostaja kirjoitti:

        ainakin pyhitän loppuelämäni kostoon!! Saan kostoni tässä tai seuraavassa elämässä siitä mitä se akka mulle teki. Millään muulla ei enää ole väliä sillä multa vietiin kaikki elämän edelletykset mutta annan takaisin niin kauan kuin henki pihisee!!

        Joo - niitä ns kunnon miehiäkin on - omanikin on -tai - eihän se mun oma ole, mutta aviossa ollaan oltu yli 25 vuotta - ja sen sanon siskot että kunnollinen mies se vasta riesa onkin - kaiken se muka tietää paremmin, jeesustelee kun näkee telkkarissa että joku juo tuopin, jeesustelee kun kuulee, että jonkun seksielämä vielä toimii - no, arvaatte ! ettei meillä toimi - ei ole toiminut yli 15 vuoteen.
        Ei, hän ei ole impo, hän kieltäytyy keskustelemasta asiasta.

        Olen joskus sanonut, että ns kiltin ja hyvän miehen kanssa sitä kuolee - ikävystyy kuoliaaksi.
        Voi, kun se kerrankin - edes yhden helvatan kerran - tekisi jotain, mitä en osaisi sentilleen odottaa...
        rakastelisi niin että varpaankynnet irtoaa - ai joo, eihän se samperin linkkuveitsi pysty.
        Sitä vain olen miettinyt, että jos MINÄ olisin nämä vuodet kieltäytynyt seksistä - mitä se siihen olisi sanonut?
        Joo - luultavasti ei mitään, olisi ollut vain tyytyväinen kun ei " tarvitse " hommailla...
        voijeesuksenkiesus, mikä minut pani naimaan tuollaista höttöä!


      • täysin väärä
        pitkää piiiiimääääää kirjoitti:

        Joo - niitä ns kunnon miehiäkin on - omanikin on -tai - eihän se mun oma ole, mutta aviossa ollaan oltu yli 25 vuotta - ja sen sanon siskot että kunnollinen mies se vasta riesa onkin - kaiken se muka tietää paremmin, jeesustelee kun näkee telkkarissa että joku juo tuopin, jeesustelee kun kuulee, että jonkun seksielämä vielä toimii - no, arvaatte ! ettei meillä toimi - ei ole toiminut yli 15 vuoteen.
        Ei, hän ei ole impo, hän kieltäytyy keskustelemasta asiasta.

        Olen joskus sanonut, että ns kiltin ja hyvän miehen kanssa sitä kuolee - ikävystyy kuoliaaksi.
        Voi, kun se kerrankin - edes yhden helvatan kerran - tekisi jotain, mitä en osaisi sentilleen odottaa...
        rakastelisi niin että varpaankynnet irtoaa - ai joo, eihän se samperin linkkuveitsi pysty.
        Sitä vain olen miettinyt, että jos MINÄ olisin nämä vuodet kieltäytynyt seksistä - mitä se siihen olisi sanonut?
        Joo - luultavasti ei mitään, olisi ollut vain tyytyväinen kun ei " tarvitse " hommailla...
        voijeesuksenkiesus, mikä minut pani naimaan tuollaista höttöä!

        käsitys kiltistä ja kunnollisesta miehestä, jos nimität omaasi tuon perusteella sellaiseksi. Minusta käytös viittaa enemmän henkisesti jähmettyneeseen ja kaikella tavalla ihmissuhteessaan laiskaan ja haluttomaan tyyppiin. Onko ukkos masentunut vai muuten pahankurinen? Vaikutat rivakalta naiselta, mikset tee jotain tilanteelle.

        Noillä asioilla ei taas ole mitään tekemistä varsinaisen kiltteyden kanssa.


    • Kellokas m

      Moni valitteli vastauksissaan tyhjyyden tunnetta.
      Pani miettimään, että niinhän se meilläkin on jo kauan ollut.
      Vaimo on niin kauan ollut se asiallinen osapuoli jolle lapset ovat kaiken edellä.
      Mitä mulla siinä on muuta osaa kuin maksaa viuluja?
      En oikein ole osannut näyttää tunteitani talouskoneelle, joka ei minua muuten huomaa kuin jotain teettääkseen.
      Vähitellen olen alkanut pitää normaalina sitä, että emme ole aikoihin tehneet mitään kivaa yhdessä.
      En enää esitä viikonloppumatkoja sillä nehän ovat kalliita, ja mihin me lapsetkin panisimme?
      Jossain pitää kuitenkin fyysisesti olla, ja tietysti saatavilla jos jotain tarvitaan.
      Katson siis telkkaria tai puuhastelen autotallissa jotain typerää tässä kuolemaa odotellessa.
      Haukut niistäkin saa, mutta kauemmas en uskalla lähteä.

      • simpus

        Tule kellokas uhmaamaan kohtaloa minun kanssani - minun osani on likipitäen samanlainen - paitti että puuhaan kodinhoitohuoneessa...


      • täälläkin
        simpus kirjoitti:

        Tule kellokas uhmaamaan kohtaloa minun kanssani - minun osani on likipitäen samanlainen - paitti että puuhaan kodinhoitohuoneessa...

        ...ja minä puuhaan sekä autotallissa että kodinhoitohuoneessa. Ja keittiössä.

        Onneksi se on nyt loppu (tai vähenee ainakin), akka muuttaa pois.


      • Nimetön
        täälläkin kirjoitti:

        ...ja minä puuhaan sekä autotallissa että kodinhoitohuoneessa. Ja keittiössä.

        Onneksi se on nyt loppu (tai vähenee ainakin), akka muuttaa pois.

        Joo . on tämä elämä josksu liiiiian syvältä...
        mikä helv sen panee uskomaan, että kestää täytyy täytyy vaikka - millään ei kestäisi?

        ei ketään tarvitse syyllistää siitä, ettei enää kestä edes nähdä toisen vittuuntunutta naamavärkkiä!

        ihmisellä on vain 1 elämä - uusintaa ei tule!
        siis eikun reppu selkään ja:
        kohti uutta auringonlaskua.

        ei siihen tarvitse haahuilla mitään " uutta, ihmeellistä " rakasta ylimaallisilla lahjoilla varustettuna tai rikasta...jaa - no . oishan se rikas ihan kiva, ikänsä kun saanut kituutella ja miettiä kaksi kertaa mitä voi ostaa..no . leikki sijansa saakoon - mutta hyvä sulle jos se akka lähtee.


    • Kahlaaja

      Näin se on tapahtunut minullekin. Oli aikoja jolloin toivoin, että rakastaisin vähän vähemmän. En saanut tunteilleni vastakaikua. Mutta sitten, melkein kuin armahduksena en enää välittänytkään. Nyt ei enää ole muuta ajatusta kuin, että heti kun vain voin, lähden. En hae korvaavaa onnea jostain muualta, vain rauhaa ja omaa elämää.

      • sama..........

        minulla on ns HYVÄ MIES - mikä senkin kriteeri sitten onkaan eli :
        ei juo, ei polta ( eikä impotenssin takia nai ) on hyvä sängyssä kun kuuntelee hänen esitystään kavereille

        joskus vielä sanon totuuden:
        on hyvä sängyssä joo
        piereskelee hyvin
        kuorsaa hyvin
        peseytyy huonosti

        nuorempana kun yritin kalastaa vastarakkautta hän sanoi aina
        ei elämä ole elokuva

        no ei totisesti ole
        kun kysyin, rakastaako hän vastaus oli aina sama
        rakkaus on pelkkää teatteria

        kun olimme päässet / joutuneet / naimisiin se oikea luonne tuli esille

        eli hyvä mies voikin tappaa naisen -
        sitä ikävystyy KUOLIAAKSI

        minäkin aion lähteä
        enkä minäkään kaipaa mitään prinssiä valkoisella hevosella

        haluan elämääni rauhaa - itsekunnioitusta siitä että pärjään yksin

        en halua ylimielisyyttä
        ilkeilyä
        piikittelyä

        kehtaa sanoa, kun joskus männä vuosina yritin puhua ( kauniisti ) impostaan että
        kyl se sonnikin jaksaa kun joka kerta on eri lehmä

        tällaista hän sanoo päin naamaa.
        koulusivstys on alle lain salliman
        ei tiedä eikä ymmärrä mistään mitään

        ainoat kiinnostuksen kohteet ovat helvetin televisio ja hesari

        jos huomenna lähtisin ei hän huomaisi ennenkuin hukkuisi paskaisiin vaatteiinsa

        osoittaa usein mieltään eikä syö laittamaani ruokia
        jyrsiin sitten posket pullolaan inhaa rasvaista makkaraa

        aamupalaksi vetää kevyesti 7- 9 nakki kylmiltään

        kyllä meitä naisia on liikaa " hemmoteltu "
        näillä KUNNON MIEHILLÄ

        odotan
        odotan ja odotan
        mitä ?
        uutta rauhallista, itsenäistä elämää
        saisin tehdä mitä itse haluan
        käydä näyttelyissä, elokuvissa, käydä kirjastossa

        ai, enkö saa nyt?
        joo, jos käynkin niin ei siitä pidetä koska se helvetti vieköön on hänen mielestään TÄYSIN TURHAA

        kohta sanon kuten Hallikainen
        TURHAAN AIVAN TURHAAN
        enkä sano, mikä on turhaan
        mamma lähtee uusille teille

        se on soromnoo kävelevä likapytty.


      • ...
        sama.......... kirjoitti:

        minulla on ns HYVÄ MIES - mikä senkin kriteeri sitten onkaan eli :
        ei juo, ei polta ( eikä impotenssin takia nai ) on hyvä sängyssä kun kuuntelee hänen esitystään kavereille

        joskus vielä sanon totuuden:
        on hyvä sängyssä joo
        piereskelee hyvin
        kuorsaa hyvin
        peseytyy huonosti

        nuorempana kun yritin kalastaa vastarakkautta hän sanoi aina
        ei elämä ole elokuva

        no ei totisesti ole
        kun kysyin, rakastaako hän vastaus oli aina sama
        rakkaus on pelkkää teatteria

        kun olimme päässet / joutuneet / naimisiin se oikea luonne tuli esille

        eli hyvä mies voikin tappaa naisen -
        sitä ikävystyy KUOLIAAKSI

        minäkin aion lähteä
        enkä minäkään kaipaa mitään prinssiä valkoisella hevosella

        haluan elämääni rauhaa - itsekunnioitusta siitä että pärjään yksin

        en halua ylimielisyyttä
        ilkeilyä
        piikittelyä

        kehtaa sanoa, kun joskus männä vuosina yritin puhua ( kauniisti ) impostaan että
        kyl se sonnikin jaksaa kun joka kerta on eri lehmä

        tällaista hän sanoo päin naamaa.
        koulusivstys on alle lain salliman
        ei tiedä eikä ymmärrä mistään mitään

        ainoat kiinnostuksen kohteet ovat helvetin televisio ja hesari

        jos huomenna lähtisin ei hän huomaisi ennenkuin hukkuisi paskaisiin vaatteiinsa

        osoittaa usein mieltään eikä syö laittamaani ruokia
        jyrsiin sitten posket pullolaan inhaa rasvaista makkaraa

        aamupalaksi vetää kevyesti 7- 9 nakki kylmiltään

        kyllä meitä naisia on liikaa " hemmoteltu "
        näillä KUNNON MIEHILLÄ

        odotan
        odotan ja odotan
        mitä ?
        uutta rauhallista, itsenäistä elämää
        saisin tehdä mitä itse haluan
        käydä näyttelyissä, elokuvissa, käydä kirjastossa

        ai, enkö saa nyt?
        joo, jos käynkin niin ei siitä pidetä koska se helvetti vieköön on hänen mielestään TÄYSIN TURHAA

        kohta sanon kuten Hallikainen
        TURHAAN AIVAN TURHAAN
        enkä sano, mikä on turhaan
        mamma lähtee uusille teille

        se on soromnoo kävelevä likapytty.

        Ei minusta kuulosta pätkääkään hyvältä mieheltä. Joo on hyvä ettei juo ja polta mutta jessus kattoisin mielummin juovaa ja polttavaa hieman eloisampaa ihmistä kuin elämään kyllästynyttä haisevaa **skaa.


      • Nimetön
        ... kirjoitti:

        Ei minusta kuulosta pätkääkään hyvältä mieheltä. Joo on hyvä ettei juo ja polta mutta jessus kattoisin mielummin juovaa ja polttavaa hieman eloisampaa ihmistä kuin elämään kyllästynyttä haisevaa **skaa.

        Satiiri ei sitten kuulu maailmaasi?
        Sitähän minä juuri tarkoitin - että ikävystyy kuoliaaksi tämän " hyvä " haisulin kanssa - ja arvaa, mikä pännii oikein kybällä ?
        Kun kanssaihmiset " luokittelevat " häntä oikein hyväksi mieheksi, ja kun olen varovaisestikin puhunut, etten jaksaisi enää minulle on sanottu että olen kiittämätön harppu..
        no juu, voin olla. vaan p:skaako se merkkaa?
        Olen kakkuni lusinut eli katsellut tätä kävelevää HYVYYTTÄ niin helv kauan - uskonut, toivonut, halunnut, kuvitellut että jokin voisi muuttua!
        Tiedän, ettei ihmisen perusluonne mihinkään muutu ei vaikka miten vannoisi ja sitäpaitti:
        ei hän ole luvannut muuttua kun kehtaa sanoa päin naamaa
        " minä olen täydellinen, ei minussa ole mitään muuttamista".
        Näin tuo sanoi,ja virnuili päälle kovin, kovin tyytyväisenä.
        Että ei tarvitse ihmetellä jos tämä mamma lähtee.


      • ....
        Nimetön kirjoitti:

        Satiiri ei sitten kuulu maailmaasi?
        Sitähän minä juuri tarkoitin - että ikävystyy kuoliaaksi tämän " hyvä " haisulin kanssa - ja arvaa, mikä pännii oikein kybällä ?
        Kun kanssaihmiset " luokittelevat " häntä oikein hyväksi mieheksi, ja kun olen varovaisestikin puhunut, etten jaksaisi enää minulle on sanottu että olen kiittämätön harppu..
        no juu, voin olla. vaan p:skaako se merkkaa?
        Olen kakkuni lusinut eli katsellut tätä kävelevää HYVYYTTÄ niin helv kauan - uskonut, toivonut, halunnut, kuvitellut että jokin voisi muuttua!
        Tiedän, ettei ihmisen perusluonne mihinkään muutu ei vaikka miten vannoisi ja sitäpaitti:
        ei hän ole luvannut muuttua kun kehtaa sanoa päin naamaa
        " minä olen täydellinen, ei minussa ole mitään muuttamista".
        Näin tuo sanoi,ja virnuili päälle kovin, kovin tyytyväisenä.
        Että ei tarvitse ihmetellä jos tämä mamma lähtee.

        Sorry, olen vähän tosikko.

        Sitä vaan mietin että mistä tuo "hyvä" tuohon oli keksitty. Nimittäin siihen ilmiöön törmää niin usein, että jos mies on tylsä, hän on "liian hyvä". Minusta tylsä on huono, ei hyvä.

        Se ei tietenkään ole sanottua että yhdelle tylsä olisi sitä toisellekin, meitä kun on moneksi. Mutta minä "hyväksi haukuttu" ainakin tylsistytän itseni kuoliaaksi. Että jotain tarttis varmaan tehdä. Joskus aikoinaan olin ihan jännittävä :)

        Minä olen luvannut muuttua sen tuhat kertaa (mitä erilaisimmissa asioissa) ja jotain muutosta onkin tapahtunut, mutta ei sen varaan voi koskaan laskea vaikka joku lupaisikin muuttua. Mielestäni on melkein rehellisempää sanoa että "en taatusti muutu" koska enää näin aikuisella muutokset kuitenkin tuppaavat jäämään pieniksi - vaikka ihan omaa itseäänkin varten aidosti haluaisi muuttua.

        Suhteen toinen osapuoli sanoo muuttuneensa todella paljon, mutta ei sekään ole minulle paljon näkynyt. Sekä hyvät että huonot puolet ovat mielestäni ihan samat kuin aluksi, ehkä vähän laimeampina kaikki. Ehkäpä eron myötä jo tapahtuneet muutokset tulevat jossain vaiheessa esiin molemmilla? Toivon niin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      270
      4388
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3557
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1875
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1765
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1466
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1001
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      919
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      119
      875
    9. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      870
    Aihe