Jonka demoksratia ei ylety myötämielisiin!!!!
Oikeuslaitoksen pääjohtajan paluu takaisin virkaansa on suurimpia iskuja Pakistanin diktatuurille, joka on nähtävä alueella meneillään olevan taistelun valossa. Jyrkkä yhteiskunnallinen Pakistanin laillisen veljeskunnan nousu on käynnistänyt massiivisia protesteja sotilasdiktatuuria vastaan oikeuslaitoksen päällikön, Iftikhar Mohammad Chaudhryn huonon kohtelun vuoksi.
Protestit kasvoivat joukkoliikkeeksi erityisesti alueilla, jossa CJ Chaudhry vieraili, kun satoja ja tuhansia tavallisia pakistanilaisia ryhmittäytyi katujen varsiin osoittamaan suosiotaan oikeuslaitoksen johtajalle, joka uskalsi vastustaa Musharrafin diktatuuria. Tämä on Pakistanille paras mahdollisuus palata demokratiaan, jota ei ole ollut olemassa miltei vuosikymmeneen. Protesteilla ilmaistiin muutakin kuin ihmisten huolestumista päätuomarin kohtelusta. Päätuomarin historiallisten ja rehellisten tuomitsemispäätösten aikana hän on ollut ainoa toivon pilkahdus miljoonille sorretuille ihmisille. Kuitenkin CJ Chaudhry on vain keskipiste, jonka ympärillä kiteytyy koko Pakistanin kansan turhautuminen ja suuttumus.
Pakistan Musharrafin vallan alla.
Musharraf ei ole ensimmäinen diktaattori, joka ahdistaa Pakistania. Vuodesta 1947, eli maan itsenäistymisestä lähtien heitä on ollut kolme muutakin. Ensimmäinen oli Mohamed Ayub Khan (1958-69), jonka jälkeen tulivat Yahya Khan (1969-71) ja kaikista julmin all-Zia ul Hag (1977-88). Ymmärtääksemme Pakistanin politiikan mutkikkuuden, on muutama taustatieto pidettävä mielessä.
Uskonto.
Usko islamiin on Pakistanissa vahvaa, erityisesti Balochistanissa, luoteisrajan provinssissa, jossa Muttahida Maijlis-I-Amal (MMA) sai mahdollisuuden muodostaa aikaisemmin hallituksen. MMA on eri islamilaisryhmien koalitio, jonka uusi määritelmä, ns. uskontoterrori on päässyt irti lännen ja Musharrafin hallituksen poliittisesta talutusnuorasta. Musharraf on pelaamassa lännen likaista peliä rauhallisessa maassa, jossa ihmiset ovat aina olleet uskovaisia ja henkisyys on ollut asioista merkittävin. Pakistan ei ole "islamilainen valtio" niin kuin kuvittelemme talebanien Afganistania tai Irania. Eikä se sitä ollut alussa kunnes Zia ul Haqin diktatuuri visioi "muslimien valtiota", mikä ei ole "muslimivaltiota". Neuvostoliiton Afganistaniin invaasion aikana kaikki mujahideenit, tai terroristit lännen ja USA:n nykyisen kutsuman mukaan, tuotiin sinne taistelemaan neuvostoarmeijaa vastaan. Yhdysvallat auttoi ja valmensi heitä. Paikallisväestön enemmistön islamismi-käsite perustuu rakkauteen, rauhaan ja henkisyyteen, jotka ammentavat juurensa Iranin, Turkin, arabimaiden ja Intian niemimaan sufismista.
Feodalismi.
Pakistanin laajoilla alueilla vallitsevat vieläkin puolifeodaaliset ja heimolojaalisuuteen perustuvat suhteet. Kumpikin niistä on kansallisvaltiota tai demokraattisia periaatteita kohti osoitettua uskollisuutta tärkeämpi. Pakistanin perustamisesta lähtien, eri poliittisten puolueiden piti ensin tehdä sopimuksia feodaalilordien ja heimopäälliköiden kanssa ennen kun he onnistuivat vakiinnuttamaan asemansa.
Maantiede.
Pakistan sijaitsee strategisella paikalla Arabianmeren, Iranin, Afganistanin, Kiinan ja Intian keskellä. Tämä tarkoittaa, että jotkut alueen tärkeimmistä öljyreiteistä kulkevat maan kautta. Maa sijaitsee Arabianmeren kupeessa, ja on ilmeistä, että Keski-Aasiasta tarkoitetut öljyputket ajautuisivat Gwadarin satamaan, joka on kehittynyt Keski-Aasian kasvun keskiöksi. Terrorismin vastaisen sodan yhteydessä Pakistanista tuli ratkaiseva tekijä USA:n operaatioille. Amerikkalaiset saivat käyttää maan tukikohtia, joista oli johdettu USA:n suroittamat Afganistaniin pommitukset. Pakistanin Iran-läheisyys on myös amerikkalaisten intressien kannalta edullinen.
Kenraali Musharrafin vallankaappaus.
Musharraf kaappasi vallan lokakuussa 1999 tekosyynä siviilihallituksen huono taloudenhoito ja korruptio sekä maan vetäytyminen Kashmirin Kargilista, mikä antoi voiton Intialle.
Alussa vallankaappaus oli suosittu, sillä korruptiota oli esiintynyt ei vain viimeisessä, vaan myös aikaisemmissa hallituksissa, joiden johdossa olivat Muslimiliitto (Muslim Leage, ML) ja Pakistanin Kansanpuolue (Pakistan People's Party, PPP). Molemmat nämä porvarilliset puolueet olivat vihattuja korruptoituneiden menettelytapojensa ja sukulaisten suosinnan vuoksi, sekä epäonnistumisestaan kansanjoukkojen elintason parantamisessa.
Huonoa taloudenhoitoa esiintyi ainakin niin kauan kun IMF ja Maailmanpankki olivat asialla. Laitokset vaativat yksityistämisiä, joita Nawaz Sharifin hallitus ei voinut toteuttaa kansan vastustuksen ja palkankorotuksia ja kohotettuja elinoloja vaativien massiivisten protestien vuoksi.
Näin ollen lokakuussa 1999 Musharraf syöksi vallasta Nawazi Sharifin ja ML:n hallituksen luvaten "nostaa ihmisten kohtalot uudelle tasolle kolmen vuoden sisällä". Siitä lähtien useammassa tapauksessa Musharraf on hallinnut MQM:n (United National Movement) ja MK(Q):n (Muslim Leage (Q)) tuella. ML (Q) on eronnut Muslim Leagesta tavoitteenaan tukea Musharrafia.
Talous.
Musharraf ryhtyi oitis massiivisiin yhtiöiden yksityistämisiin, trendi, joka ei ole vieläkään tyyntynyt. Itse asiassa Pakistanin Steel Mills -yhtiön yksityistäminen oli asettanut Musharrafin ja CJ Chaudryn vastakkain.
Yksityistämisiä alettiin toteuttaa tukuittain alusta asti, mukana (osittain tai kokonaan) olivat sellaiset yritykset kuin Telecommunications Limited, Water and Power Development Authorities, rautatiet, Pakistanin kansainvälinen lentoyhtiö, vesi- ja jätehuolto, pankkeja, valtion maata, öljy- ja kaasukenttiä, infrastruktuuria ja muuta.
Saadaksemme käsityksen siitä, miten tämä prosessi oli johdettu, voi mainita - niin kuin Pak Saudi Fertiliser -yhtiö arvioi - että Musharraf oli myynyt 40 miljardin rupian arvot 7,5 miljardilla. (30-35 rupiaa = yksi Australian dollari).
Samaan aikaan kun jotkut sektorit kuten teollisuusporvaristo, feodaalimaan ja armeijan eliitti jne. hyötyivät Musharrafin talouden johtamisesta, mutta työläiset ja talonpojat eivät hyötyneet. Yksityistämisten myötä kasvaneen köyhyyden ja työttömyyden rinnalle tuli myös hintojen nousu. Vuosien 1999 ja 2004 välillä, köyhyysrajan alapuolella (=2 USA:n dollaria päivässä) elävän määrä väestön määrä nousi 37:stä prosentista 50:een prosenttiin.
Noin 165:stä miljoonasta asukkaasta 71 miljoonaa joutuu asumaan yhden huoneen kodeissa. 82 miljoonalta puuttuu perusviemäröinti. 54 miljoonalla ei ole puhdasta vettä. 70 prosenttia synnyttävistä naisista ei saa lääketieteellistä apua. Näinkin paljon vailla ollaan siitä, mitä Musharraf oli luvannut, että siis elinmahdollisuudet kohoaisivat kolmessa vuodessa. Kuitenkin talouden jotkut sektorit, mm. pankit ja osakemarkkinat, menestyvät erittäin mukavasti näyttäen hallitsevan eliitin kapitalistisen mentaliteetin oikeat kasvot.
Armeija.
Armeija on aina ollut poliittinen peluri Pakistanissa, ja Musharrafin alla tämä perinne on vahvistunut.
Musharraf on pitänyt itsellään vallan armeijan tuella ja hankkimalla lisätukea ja rahaa USA:lta. "Terrorismin vastaisesta sodasta" tullut apu on ollut Musharrafin rahakirstulle suuri lihotus. Hallinto otti vastaan USA:n apua 9,1 miljardia dollaria 1999 ja 2001 välillä ja vielä 4,2 miljardia seuraavan kolmen vuoden aikana. Vastapalveluksi Musharraf lähetti Afganistanin rajalle 80 000 sotilasta taistelemaan "terrorismia" vastaan. Musharraf on myös kääntänyt eri ryhmiä (fundamentalisteja, eri sortin nationalisteja jne.) ja poliittisia puolueita toisiaan vastaan pitääkseen vastustajansa jakaantuneina. Musharrafin ystävällinen politiikka USA:ta kohtaan on paikallisesti äärimmäisen epäsuosittua, mikä on vahvistanut fundamentalisteja, koska terrorismin vastainen sota on nähty sotana islamia vastaan.
Vastarinta.
Kaikki seikat eivät kuitenkaan ole ihan selkeitä ja monet tekijät ja kysymykset ovat kiusanneet "hyvää kenraalia" ennen CJ Choudryn saapumista. Tässä on muutamia esimerkkejä:
Vuosien 2000 ja 2002 välillä Allianssi Demokratian palauttamiseksi (ARD) kampanjoi diktatuurin lopettamisen puolesta. ARD muodostettiin toisiaan poliittisesti lähellä olevien ryhmien toimesta mukaan lukien ML, PPP ja LPP. Monenlaisia nationalistijärjestöjä, ammattiliittoja ja kansalaisjärjestöjä liittyi siihen silloin kun diktatuurin realiteetit tulivat ilmeiseksi.
Vuonna 2003 puhkesi merkittävä talonpoikaistaistelu. Sen keskus oli Punjabin Okarassa ja siihen osallistui 30 piiritettyä kylää. Talonpojat asuivat armeijan omistamassa maassa, jossa heidän perheensä työskentelivät vuosikymmenten ajaksi. Armeija halusi ajaa heitä pois ja myydä maat. Sitä varten se nosti vuokrarajoja ja asetti raskaita olosuhteita asumiselle ja hallussapidolle, jonka seurauksena talonpojat nousivat vastarintaan. He järjestivät massiivisia protesteja ja aseellista kamppailua armeijaa ja rangereita (repressioon käytettävät eliittirajanvartijat) vastaan asettamalla barrikadeja kyliin.
Vuonna 2005 Balochistanissa purkautui avoin konflikti järjestelmän ja paikallisten heimojen välillä. Yhteenotto työllisti 50 000 Pakistanin armeijan sotilasta. Sotilaita jouduttiin kiinnitämään myös vähemmän tunnettun kapinointiin Etelä-Waziristanissa, joka on kansallisesti itsehallinnoitu heimoalue Afganistanin rajalle.
CJ Chaudhry innoittaa nykyistä virtausta.
Maaliskuun 9 päivänä Musharraf erotti oikeuslaitoksen päällikön Iftikhar Chaudryn sepitetyillä syytöksillä sen jälkeen kun CJ oli kohteliaasti joutunut sanomaan itsensä irti pestistään. Tarkkoja syytöksiä ei lausuttu julki, mutta väitettiin, että oli tapahtunut virkavirhe ja vallan väärinkäyttöä.
Siis, mitä CJ oli tehnyt joutuakseen Musharrafin raivon kohteeksi?
Työläisten liiton pyynnöstä Chaudhry oli keskeyttänyt Pakistanin Steel Mills -yhtiön yksityistämisen korruptioperustein. Tämä vaaransi Musharrafin yksityistämisprojektin kokonaisuudessaan.
Hallitus sponsoroi maaomaisuus-, "New Murre" -asumisprojektia, joka osoittautui ympäristökatastrofaaliseksi. Kansalaisyhteiskunnan protesteista huolimatta hallitus kieltäytyi perääntymästä. Tuomari Chaudhry teki aloitteen ja käski hyllyttää projektin.
Chaydgry nosti uudelleen esille myös kysymykset ihmis- ja naisoikeuksista ja monessa tapauksessa tarjosi helpotusta ammattiliitoille. Hän tutki tapauksia koskien kadonneita aktivisteja, joita valikoitiin ja kadotettiin fundamentalismin syytteen pohjalta ja joiden oleskelupaikkaa kukaan ei tiennyt. Tämä oli terrorismin vastaisen sodan lahja Musharrafin veriselle järjestelmälle. Sen lisäksi satoja nationalisteja aktivisteja, mukaan lukien
toimittajia ja runoilijoita, on kadonnut. Kun Pakistanin ihmisoikeuskomitea kääntyi korkean oikeuden puoleen ja pyysi tutkintaa kadonneista, Chaudhry hyväksyi heidän anomuksensa. Jokainen voi kuvitella presidentin vihaa kun CJ:n korkein oikeus päätti vaatia tutkimuksen asiasta. Mutta ehkä suurin näyttö CJ:n "virkarikkomuksesta" oli silloin kun hän sanoi julkisesti, että Musharraf ei saisi jatkaa sekä armeijan että valtion johdossa vuoden 2007 yli.
Musharraf oli suunnitellut hankkia korkeimmalta oikeudelta mandaatti vielä yhdeksi viisivuotiskaudeksi niin armeijan komentajana kuin myös maan presidenttinä, samalla tavalla kuin hänen diktaattoriedeltäjänsä olivat tehneet. Näin ollen Musharraf erotti CJ:n maaliskuun 9 päivänä.
Liike alkaa.
Vastaus oli välitön kun laillinen veljeskunta meni kaduille vaatimaan CJ:n palaamista virkaansa, hänen syytteidensä kumoamista ja poliittisen järjestelmän sekaantumattomuutta oikeudenkäyttöön.
Historiallisesti Pakistanissa lakimiehet ovat olleet etualalla taistelussa demokratian puolesta. He olivat keskeinen voima liikkeen takana Ayub Khanin diktatuuria vastaan 60-luvulla, ja on heidän ansiotaan se, että demokraattinen liike säilyi hengissä Zian diktatuurin aikana 80-luvulla.
CJ:n irtisanomisen jälkeen, ensimmäisen kuuden päivän aikana perustettiin useampia nälkälakko- ja protestileirejä ja hänen kannattajiensa toimesta järjestettiin mielenosoituksia.
Maaliskuun 16. päivänä lakimiehet tulivat kaduille ja ympäri maata järjestettiin massiivisia mielenosoituksia, missä ilmeni valtion väkivaltaa kansalaisia kohtaan. Mielenosoittajia odotti siinä pamppu- ja kyynelkaasukohtelu. Poliisi hyökkäsi Geo TV-ryhmään, joka oli kuvaamassa yhteenottoja. Tämä käynnisti kuviota, jossa poliisi tai MQM:n huligaanit (Musharrafin liittolainen retoriikaltaan fasistinen järjestö) hyökkäsi ja ampui protesteista raportoineen median toimipistettä. Tästä syntyi ensimmäinen rintama kun myös journalistit nousivat kaduille vaatimaan lehdistön vapautta.
Liike laajenee.
Liike veti myöhemmin protesteihin muitakin voimia uskonnollisesta oikeistosta äärivasemmistoon. Opposition poliittiset puolueet kuin PML (N) ja PPP ovat liittyneet liikkeeseen. Jotkut niistä ovat kuitenkin olleet kyseenalaisia liittolaisia. PPP:n (Pakistan People's Party) johtaja Benazir Bhutto tunnusti, että PPP oli yhteydessä sotilasjärjestelmän kanssa, ja että se oli valmis jakamaan valtaa presidentin eli kenraali Musharrafin kanssa. Tämä aiheutti suurta siirtymistä erityisesti lakimiesliikkeen ja muiden aktivistien keskuudessa. Ammattiliittoja, talonpoikaisjärjestöjä, uskonnollisallianssi (MMA) ja kansalaisjärjestöjä liittyi toimintaan lakimiesten taakse.
Liike kehittyy.
Samalla kun liike otti vauhtia, sen tavoitteetkin muuttuivat. Vaatimukseen Chaudhryn virkaan palaamisesta lisättiin vaade demokratian restauraatiosta. Sen takia lakimiehet jatkavat taisteluaan ja vaativat demokratian täydellistä palauttamista ja diktatuurille loppua senkin jälkeen kun oikeuslaitoksen johtaja oli palannut työpaikalleen.
Lakimiesyhdistykset alkoivat kutsua Chaudhrya pitämään heille puheita. Näin hän sai matkustaa ympäri maata ja tuhannet pakistanilaiset olivat valmiit asettumaan teiden varsiin toivottaakseen hänet tervetulleeksi.
Toukokuun 4. päivänä Chaudhry lähti pääkaupungista, Islamabadista kohti Lahorea ja sadat tuhannet ihmiset menivät riviin GT -kadun (maan tärkein valtatie) varsille saadakseen nähdä hänestä edes vilahduksen. Muuten nelisen tuntia kestävä matka vei tällä kertaa vuorokauden. Näin spontaania joukkojen liikehdintää ei ole Pakistanissa nähty sitten vuoden 1969 kun Ayub Khanin diktatuuri oli kansan toimesta syösty vallasta.
Liikehdinnän huippukohta oli 14. toukokuuta 2007. Siitä kun Musharraf oli kaapannut vallan lokakuussa 1999 tämä oli ensimmäinen kerta kun koko Pakistan oli halvaantunut. Tämä oli ensimmäinen poliittinen lakko seitsemään vuoteen.
Kaikki kaupat olivat kiinni Karachista Peshawariin ja liikennettä kaduilla näkyi harvanlaisesti. Lahoressa järjestettiin suurin mielenosoitus sitten 9. maaliskuun. Korkeimman oikeuden rakennuksesta kuvernöörin taloon asti mielenosoitukseen osallistui yli 100 000 ihmistä.
Lakossa oli yhtenäisyyttä ja jopa sotilashallituksen kanssa aikaisemmin yhteistyössä olleet kauppiaat liittyivät lakkolaisiin. Lakko oli vastaus hallituksen kaksi päivää aikaisemmin Karachissa suorittamaan teurastukseen.
Karachin verinen teurastus.
Toukokuun 12. päivänä CJ Choudhryn vastaanotolle tulleita protestoijia kohti avattiin tuli MQM:n (Muasharrafia tukeva fasistinen järjestö) roistojen toimesta. Noin 40 ihmistä kuoli ja yli 200 loukkaantui. Enemmän oli niitä, joita MQM:n aktivistit hakkasivat kun nämä pyrkivät pakenemaan ampumista. Kuolleiden ja loukkaantuneiden joukossa oli aktivisteja kaikista poliittisista puolueista.
Karachin paikallinen MQM oli aikaisemmin ilmoittanut, ettei se suvaitsisi mielenosoituksia CJ:n tueksi. Kaikki Shahrai Faisaliin johtavat tiet sekä lentokentälle vievä tie olivat suljettu konteilla ja rekoilla. Paikallinen poliisi ja rangerit (laajasti sortoa harjoittavat rajavartiolaiset) eristivät CJ:n Karachin lentokentällä ja vaativat, että hän matkustaisi helikopterilla Sindhin lakimiesyhdistykseen ja näin välttäisi kanssakäymistä kansanjoukkojen kanssa, mutta hän kieltäytyi siitä. Sillä aikaa kun CJ:tä pidettiin kentällä, MQM:n roistot ampuivat kokoontuneeseen väkijoukkoon. Karachissa tulitusten ilonpito kesti 14 tuntia. Yksityinen Aaj TV-kanava yritti raportoida verilöylystä, ja MQM lähetti omia miehiä TV-asemalle, jota tulitettiin kuuden tunnin ajan.
Tämän verilöylyn väkivaltaisuudet olivat kipinä, joka johti toukokuun 14. päivän lakkoon. Missään maan kolkassa liikettä ei onnistuttu pelottamaan ja kesäkuussa 200 000 ihmistä ilmestyi ja tervehti jälleen Abbottabadiin matkustanutta CJ:ta. Tavallisesti kolmen tunnin matka kesti 14 tuntia.
Verilöyly näytti myös repivän MQM:a kun monet Punjabin ja Karachin sen jäsenistä erosivat järjestöstä tapahtuneista tympääntyneinä.
Järjestelmä on arvioinut väärin.
Karachin verilöylyn iltana hallitseva PML (Q), varkaista ja roistoista koostuva Musharrafin tukijoukko oli suunnitellut "joukkomielenosoituksen" CJ:n irtisanomisen puolesta Islamabadissa. Tämä mielenosoitus oli suunniteltu viikkoja ennen kun CJ:lle sympatiat ja vaatimus sotilasdiktatuurin lopettamisesta olivat vielä syntyneetkään.
Kaikkia valtion työntekijöitä oli pyydetty osallistumaan mielenosoitukseen. Myös kaikki terveysalan työläiset pakotettiin olemaan siellä läsnä. PML (Q) oli luvannut 2-5 sadan rupian (3,5 - 8,5 dollaria) palkkiota jokaiselle, joka osallistuisi "historialliseen" mielenosoitukseen. Sen lisäksi tarjottiin ilmaiseksi mineraalivettä ja ruokaa. Näistä kaikista keinoista huolimatta paikalla oli vain 20 000 ihmistä.
Puheessaan mielenosoittajille, kenraali Musharraf kehui MQM:a sanomalla, että "Karachin kansa on tullut kadulle tänään". Kyllä kansa oli tullut kaduille ja ammuttu kuoliaaksi MQM:n toimesta samalla kun Musharraf oli heille nauramassa!!!
Nousevaan liikkeeseen verrattuna hallituksen tukimielenosoitus oli epäonnistunut. Jokainen Musharrafin hallinnon yritys tukahduttaa liikettä on toistaiseksi epäonnistunut. Kampanjan ensimmäisten muutamien viikkojen aikana hallinto yritti lopettaa liikkeen toiminnan päästämällä irti poliisit ja hakkaamalla protestoivia lakimiehiä. Tämäkin yritys epäonnistui.
Sen jälkeen yritettiin uuvuttaa liikettä sallimalla jatkuvia protesteja. Kaukana siitä, että väsyisi, tämä avaus on tuonut liikkeeseen lisää ihmisiä mukaan lukien aktivisteja poliittisista puolueista, pääasiassa Muslimiliitosta, Kansanpuolueesta, ja yhdistyneistä puolueista Awami jamhoori Tehreek ja Awami Kansallispuolue, Kansallispuolue, Balochistanin Kansallispuolue, MMA, jne. Tämä oli vielä yksi hallitsevan eliitin väärä strategia.
Sitten tuli Karachin kauhea verilöyly, joka käynnisti vuosikymmenen suurimman valtakunnallisen lakon. Musharrafin hallinto turvautui sitten huomattavien poliittisten aktivistien pidätyksiin pyrkimyksessä tuhota liikkeen organisaattorinen kapasiteetti. Lakimiesten nuorempi sukupolvi johti alussa liikettä, joka on levinnyt Pakistanin koko yhteiskuntaan. Liike on kasvanut protestista CJ:n irtisanomisen keskeytyksestä demokratiaa vaativaksi liikkeeksi. Liike on tankattu ihmisten suuttumuksella vastaan hallintoa, joka lupasi paljon ja tarjosi vain sortoa, yksityistämisiä, puolen miljoonan työläisen lisätyöttömyyttä sekä nousevia perustarvikkeiden hintoja. Musharraf on vaikeuksissa. Emme voi tietää, kaataako lopulta liike hänet, mutta tämä on hallinnolle ollut suurin haaste siitä asti kun se anasti vallan vuonna 1999.
Korkeimman oikeuden historiallinen päätös heinäkuun 19. ja 20. päivinä.
Pakistanin korkein oikeus päätti, että maan sotilashallitsija oli väärässä oikeuslaitoksen ohtajan irtisanomisessa. Monet asiantuntijat kertoivat, että tämä on ollut virstanpylväspäätös. Tuomari Iftikhar on palannut virkaansa, ja näin ollen tästä jutusta tulee laillinen painajainen Musharrafin hallinnolle ja hymy miljoonien ihmisten huulille, ihmisille, jotka juhlivat tanssimalla ja jakamalla makeisia täynnä suuria toiveita.
Joka tapauksessa, nyt kun tuomari on takaisin paikallaan, kysymys kuuluu, mistä syntyy poliittinen voima, joka pystyy todella vapauttamaan Pakistanin miljoonat sorretut. Ihmisillä on tahto nousta vastarintaan, mutteivät tiedä miten.
Nykyinen poliittinen sekaannus voi tiivistää vanhaan urdu-runoon:
___Kävelen muutaman mailin kaikenlaisten oppaiden kanssa
___koska en tiedä, mitä opas on
Työläisten vuonna 1968 Ayub Khanin diktatuuria vastaan ja vielä myöhemminkin 1980-luvulla tapahtuneiden petettujen uhrauksen jälkeen, tällä kertaa on välttämätöntä käyttää enemmän suunnittelua sen sijaan, että toistuisi sama tarina, jossa vaihdetaan kasvoja eikä järjestelmää.
Arslan Sahir
Pakistanin Diktatuuri kaatumassa
hah hah bush!
1
92
Vastaukset
- ja tässä lisää
Luonnollisesti on aivan selvää,että myös
Pakistanin kapitalismi on pikkuhiljaa
kaatumassa.Sen sijaan käytännön elämässä
tämä näkyy esim. siinä,että uskonnot ovat
katoamassa,mikä lisää todellisuudessa vain
kansan poliittista luokkatietoisuutta.
Mutta eiväthän rikkaat ymmärrä olevansa
SIELUNLAISSA tyhmempiä kuin köyhät,sillä
esim. tieteellisiä totuuksia voidaan
esittää vain materialismissa,kirjallisuudessa
jne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614206Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653435Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541792Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251657Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971424Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132925Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235856en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115828Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17797