2-suuntaisesta

että jätä alkoholi, ala lenkkeillä tai jotain muuta urheilua ja syö terveellisesti ja monipuolisesti. Voin vakuuttaa, että varmasti olo paranee muutamassa kuukaudessa ja paluuta ei entiseen enää ole. Ai niin ja tupakka myös pois, jos sitä tupruttelet.

Hei! Sairastan itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Potilaan osa ei ole helppo, eikä sairaudesta koskaan parane vaan sen kanssa on vain tultava toimeen. Lohduttavaa on, että ajoittain oireet pysyvät kokonaan poissa ja olo on aivan terve. Kaksisuuntainen on mitä suurimmassa määrin periytyvä, joten jos isälläsi on se, on hyvin mahdollista, että sinä olet perinyt sen. Oikean diagnoosin löytyminen minulle kesti n. 20 vuotta. Suuri osa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista elää elämänsä ilman, että heitä koskaan diagnostisoidaan sairaaksi. Ensinnäkin he kieltävät mahdollisen sairautensa ja toiseksi heillä ei mahdollisesti ole edes sairauden tunnetta vaan he pitävät maniavaiheita mukavina, jolloin menee kovaa. Sairautta on tietysti eriasteisena, vaikeassa maniassa ihminen menee psykoosiin, kuten minä, jolloin sairautta ei enää pysty peittelemään. Minun isäni ja hänen sisarensa ovat melko varmasti bipolaarisia, mutta heidän käyttäytymisensä on mennyt aina vain "temperamentikkuuden" ja "oikuttelun" piikkiin. Kuten edellinen kirjoittaja totesi, päihteettömyys ja terveellinen ja säännöllinen elämä lieventävät sairautta, mutta eivät kuitenkaan poista sitä. Kaksisuuntaista/bipolaarista mielialahäiriötä on yleensä vaikea diagnostisoida. Ehdotan, että kerrot ensimmäisen tilaisuuden tullen sinua hoitavalle henkilölle epäilyksistäsi ja kerrot myös, että isäsi sairastaa sitä. Jos sinut diagnostisoidaan kaksisuuntaiseksi, sinua voidaan alkaa lääkitä tehokkaasti. Lääkkeen räätälöinti voi kestää jonkin aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaa. Onnea matkaan!

2-suuntainen, kuten minäkin.
Välillä ärrysn ja huudan, viranomaisten kanssa en tahdo tulla toimeen, jos minua loukataan tai kaikki ei mene juuti niin kuin olin suunnitellut.Samana päivänä voi tulla montakin kertaa maaninen vaihe, joskus menee päiviä, ennenkuin tulee ja silloin kirjoitan kirjoja, julkaistu 8 ja taas on kustantajalla ja uusi on jo kirjahyllyn päällä ja ruoskin itseäni heti, jos en pysty kirjoittamaan. Olen maentunut ja usein haluan kuolla.
Minulla on lääkkeet, koska on psykoottinen laji.
Ennen lääkitystä en nukkunut lainkaan, aino paikka jossa kivuiltani, jotka olivat äärettömät, pystyin olemaan jotenkin, oli taksi, kun mentiin sairaalaan hurjaa vauhtia.
Takaisin kotiin, vaikka olisi kuinka kipeä.
Lisäksi otin sata tabua, mutta en vain kuollut ja sitten pääsin yksityisen lääkärin, kotikäyntiä tekevän toimesta mielisairaalaan ja neljä viikkoa meni ja kun sain uudet oikein hyvät lääkkeet, meno meni hurjaksi.
Ostin kolme sijoitusasuntoa perä perään ja velaksi.
Huumori kukkii välillä niin, että nauran pienille asioille pää märkänä.
Olen oikea ilopilleri seurassa ja mielestäni kaikki muut ihmiset tuntuvat omituisen jähmeiltä ja yksitoikkoisilta.
En kestä matto tamppaustelineelle - Siwaan-meininkiä enää ollenkaan, koska ikää on jo 60 ja tunnen olevani teini-ikäinen ja olen melkein se näköinenkin ja käytän iholleni, jossa ei ole rypyn ryppyä, finnivoidetta!!!!!
Tällaista on bipolaarisen elämä, en vaihtaisi tasapaksuun eilisillan kaurapuuroon.....