Lukekaa

tuolla nettiraamatussa on seuraava:

Galatalaiskirje 6

7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.

että saatana on tulkinnut kirjeitä galatalaisille ja roomalaisille, omalla tulkinnallaan ja saanut sen tulkintansa syötettyä valtavalle ihmisjoukolle ja tänäänkin se tulkinta on voimassa lukemattomien joukossa.

Siinä tulkinnassa luodaan väärää rauhaa ja armoa, eli vastahenki ottaa siinä Paavalin asekseen ja sanoo, että katsokaapa, miten Paavalikin ehdottomasti kieltää tekemästä mitään, sillä teot ovat saastainen vaate ja omavanhurskauttaminen Jumalan silmissä ja katsokaapa, miten Paavalikin kertoo rehellisesti olevansa syntisistä syntisin ja silti hän on kelvollinen Jumalalle.

Meneppä kirjoittamaan mille tahansa lahkolle totuutta näistä kahdesta kirjeesta, alkaa hyökkäykset ja leimaamiset omavanhurskaaksi.

Mutta jälleen kerron sitä totuutta näistä kirjeistä, jotka Jeesus on minulle kerrottavaksi antanut.
Näissä kirjeissä Paavali varoittaa ketään menemästä tekoihin, joissa ympärileikkaus lihaan tekee merkityksettömäksi sydämen ympärileikkauksen ja joissa usko perustetaan uhreihin, aikoihin, ruokiin ja jos mihin, ennen juutalaisille kuuluneisiin tekoihin.

Paavali sanoo itseään syntisistä suurimmaksi, vaikka hän ahkeroi köyhien auttamiseksi, vaikka hän kestää vilua ja nälkää Jumalan Sanan viemisen tähdän, vaikka hän havaitsee itsessään pienimmänkin Jumalan Sanaa vastustavan ajatuksen ja aivan itkien katuu ja tekee parannusta. Ja tästä Paavalista saatana on tehnyt syntisen, niin syntisen, että jokainen ihminen on vähemmän syntinen, eli miten eli.

Paavali oli kuten me jokainen vaarassa langeta syntiin ja häntä saatana kiusasi kaikin voimin ja tällä vastavoimalla oli suuret joukot pilkkaamassa, sylkemässä ja syrjimässä Paavalia ja nämä joukot olivat juuri heitä "hyviä uskovaisia, ainoita oikeassa olevia uskovaisia."


Mutta Paavali ei lannnistunut, sillä itse Jumala, Jeesus Kristus oli hänet valjastanut työhönsä ja siksi hän kesti puhtaan evankeliumin eteen kaikki vaivat, vilun, nälän, pieksämiset. Sisällä hän tunsi voiman, joka antoi hänelle kyvyn kesää kaiken ja välillä hän sai levätä vihreillä niityillä.

Älkää siis kuvitelko, että Paavali kieltää tekemästä hyvää tai, että hän elää synnissä.

Hän ahkeroitsi koko sen elämän ajan, jossa hän eli uudesti syntyneen mielenlaadussa, parannuksentekoa ja hyviä tekoja. Hän havaitsi, kuten jokainen uudesti syntynyt havaitsee, herkästi itsessään synnin ja hän kääntyi suuren opettajan ja auttajan puoleen sen havainnon tehtyään ja sai avun.
Hän oli jopa yliherkkä sille houkutukselle, minkä milloinkin itsessään havaitsi ja hän itki ja pyysi armahdusta, jotta ei lankeemusta tulisi.

Mielestäni galatalaiskirjeen huomattavin anti vanhoillislestadiolaisille on se, että Paavali kertoo, ettei ole saanut evankeliumia ihmisiltä, vaan hän sai sen kun Jeesus ilmestyi hänelle.