Jorvista terveisiä!

Terve kaikki Jorviin synnyttämään menijät ja muutkin!

Halusin kertoa oman synnytyskeikkani Jorvissa. Eli kaikki Jorviin menijät kuunnelkaa! =)
Jokaisellahan on omat mielipiteensä riippuen millaisia heidän kokemuksensa ja ajatuksensa ovat/ olleet mutta oma synnytyskokemukseni Jorvissa oli tosi hyvä! Tosin mulla ei ollu itseasiassa yhtikäs mitään väliä minne olin menossa synnyttäämään. =) Jorvi siksi koska se nyt sattuu olemaan täällä Espoossa se läheisin sairaala.

Sinne siis lähdin minä 19.6. yliaiakaistutkimuksiin kun raskautta mennyt jo 41 jotain. Tutkittiin paikat ja todettin että synnytys lähenee hetkenä minä hyvänsä. Seurailin sitten koko päivän oloa kävellen Jorvin ympäristössä aurinkoisena päivänä.Kahvilassa on muuten tosihyvät pitsat! =) Ulkoilin siinä iltapäivään asti maisemia katsellen, mm päiväkoti, museo, kaunista luontoa.., ja klo 18 menin mittauttamaan supistuksia jotka olivat alkaneet olemaan säännöllisiä. Minut otettiin sisään toivottaen tervetulleeks synnyttämään, olin jo 2cm auki!
Kätilö oli alusta asti sama. Sain ihan mukavan nuorehkon kätilön seurakseni. Tunnelma oli alusta lähtien ihan rauhallinen ja kätilö antoi minun olla ns "omissa oloissa" koko ajan, ei tuputellut mitään neuvoja yms vaan antoi minun itse seurailla omaa oloani ja kertoa toivomuksistani. Vähänhän kätilö ehdotteli eri vaihtoehtoja ja kertoi synnytyksen edistymisestä kun enhän ensikertalaisena tiennyt tarkalleen mitä milloinkin tapahtuu jne. Varsinaista synnytystapa-arviointia tms ei itseasiassa käyty läpi koko raskauden aikana. Tosin taas mulla ei ollut periaatteessa mitään väliä miten sitä synnyttää, hehe. Joten enpä ollut edes miettinyt asiaa. Siksi en kai stressannut juuri mistään.
Oli kiva oleskelle "olohuoneessa" ihan kuin kotona telkkaria ketsellen omissa vaatteissa.
Pääsin lämpöseen kylpyammeeseen siinä klo 21 maissa kätilön ehdotuksesta ja se oli mukavaa.Ammeeseen sai itse lisäillä lämmintä/kylmää vettä ja suihkunpää oli hierova, joka helpotti supistuksia kun hieroi ristiselkää =) Supistukset voimistuivat puolenyön aikaan jolloin siirryttiin sinne kuuluisaan synnytyssaliin. Eipä ollut huone kummoinen, ei siis mikään karu vahvasti valaistu leffoista tuttu sali vaan kotoinen hämärästi valaistu pienehkö lämmin huone jossa peti ja tarvittavat välttämättömimmät apuvälineet ja laitteet joihin en edes heti kiinnittänyt huomiota. Siellä sitten kahdestaan kätilön kanssa oltiin. Sain tipan käteen johon lisättiin esim oksitosiinia vauhdittamaan supistuksieni voimaa. Lapsen päähän laitettiin alapään kautta anturi joka mittasi lapsen sydämensykettä. Se roikkui mukana koko ajan vaikka välillä kävin wc:ssäkin. Se oli hieman hankalaa supistusten tullessa mutta ei mahdotonta. Supistuskipu oli yllättävän kovaa, sitä ei voi mitenkään selittää miten kokonaisvaltaista se on. Halusin kokeilla omaa kivunsietorajaani ottamatta puudutusta mutta viime hetkellä halusin kuitenkin sen epiduraalin joka oli kyllä fiksu ratkaisu. Olo muuttui lähes heti siedettävämmäksi.Anestesialääkäriä odotettiin jonkin aikaa kun hän sattui olemaan leikkauksessa. Onneksi hän sitten pääsi tulemaan! =) Supistuskipujen hävittyä alkoi ponnistuspaine. Ponnistusta kesti n 40min ja sitten syntyi tyttö 03.25! Vauva nostettiin ensin rinnalleni ja sitten vietiin huoneessa olevaan mittaus/punnituspöydälle ja pestiin ja puettiin =)Ainiin, minulta leikattin välilihakin siinä välissä ja se ei tuntunut missään kun puudutettiin. Kätilö oli tosi mukava ja rauhallinen. Tuli siihen loppuvaiheessa toinenkin kätilö avuksi tukemaan jalkojani kun ponnistin selällään jalat koukussa (joka oli ihan ok). Minut jouduttiin kuitenkin viemään leikkaussaliin melkein heti tytön synnyttyä koska istukasta jäi 120g pala vielä kohtuun. Kätilö osasi kertoa siitä rauhallisesti ja en stressannut siitäkään.
Pääsin sitten 8.30 vasta osastolle heräämöstä vauvan luo. Osastolla oli tosi ihania ihmisiä, henkilökunta toki vaihtui useasti mutta niinä 5nä päivänä oli mukavaa olla. Osasto oli aika täysi sinä viikkona mutta eipä juuri vaikuttanut kokemukseen =) Huoneessa oli mukava oleskella ja apu oli kokoajan lähellä kellonsoitin päässä. Jääkaapista sai hakea 24h/vrk kylmää juotavaa, jugurttia, luumuja yms raikasta ja vatsantoimintaa edistävää pikkupurtavaa. Synnytyksen jälkeen alapää ei ole vielä siinä kunnossa että tekisi mieli syödä mitään vähänkään vatsaa kovettavaa joten oli hyvä että tarjolla oli kaikkea vatsaystävällistä. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa! Ruoka oli hyvää =)
Vauvan kanssa kierreltiin osastolla tutustuen uusiin äiteihin ja ottaen selvää kaikesta mieltä askarruttavasta. Vauvalla oli kaikki niin hyvin että eipä tarvittu käydä missään tutkimuksissa sun muissa, painoa seurattiin tietenkin kun oman maidon tuloa odoteltiin n 2pv. Siihen asti vauva sai korviketta. Ulkonakin oli mukava käydä välillä, tosin vauvan kanssa ei saanut mennä edes pois osastolta. Oli kyllä ihan vaihtelevaa käydä yksin ulkona haukkaamassa happea =)
Oma olokin palautui lähes entiselleen niinä päivinä kun oltiin Jorvissa. Välilihahaava toki oli arka mutta muuten palauduin hyvin. Kotiin lähdettiinkin sitten sunnuntaina juhannuksen "loputtua" =) Olimme siis ekan juhannuksen "hotelli Jorvissa" =)

Mukava kokemus oli kyllä kaikenkaikkiaan!
En tiiä miksi Jorviakin on niin kovasti haukuttu mutta luulen sen johtuvan siitä että me ollaan kaikki erilaisia ja jokainen kokemus on eri. Jollekin sama paikka voi olla kauhistus kun toiselle supermukava, riippuen omastakin luonteesta ja vaatimuksista yms. Kaikki ei voi miellyttää. Mutta itse tykkäsin kovasti Jorvista ja menen sinne mielelläni uudestaan jos joskus sellanen tilanne taas tulee =)