Haluan kuolla, mutta en voi vanhempieni takia. En jaksa enää, mutta pakko pysyä elossa. Pakko!
Haluan kuolla
tyttönen.
111126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kouluterveyden huollosta,tai terveyskeskuksesta.
välillä mennään pohjalla ja mieli maassa sieltä noustaan aina ja aurinko paistaa taas. Sellaista on kaikkien elämä.
ihanan vastuuntuntoinen! Hanki itsellesi joku mukava harrastus. Mikä olisi sinun sydäntäsi lähellä?
Minäkin haluan kuolla. Kuoltaiskos yhdessä? Se voisi olla helpompaa.
yritä jaksaa vielä vähän, kerro jollekin ja varaa aika lääkäriin heti! itse kävin läpi saman viime keväänä ja sain apua. Lääkkeet toimivat (ellei sinulla vielä ole), usko pois.
Jos kykenet niin mene yksityiselle lääkärille, ihan vaan siksi että saat avun nopeammin. Minä pääsin muutamassa päivässä.Ja alkuun pääsee mysö yleislääkärin vastaanotolla.
Tiedoksi muuten seuraaville kirjoittajille; itsetuhoinen masennus EI ole mitään mitä kaikki kokevat joskus ja siihen ei uudet harrastukset ja oma tahto vaikuta vaan hoito.
Tsemppiä, kyllä se siitä vähitellen!
hoitoa? Lääkkeet ja mielisairaala? Itse nuo kaikki kokeneena voin väittää täysin päivänvastaista. Juuri oma tahto, terveellinen elämä (liikunta ruokavalio), uudet hmielekkäät harrasukset ovat ne ainoat lääkkeet. Ja todellakin, lähes kaikki ovat joskus ajatelleet vaikeina hetkinä, että pääsispä täältä jo pois eikä elämässä ole mitään järkeä.
joo, kyllä musta on hyvä lähteä siitä, että pahimmat oireet hoidetaan lääkityksellä, sitten on helpompi miettiä elämää eteenpäin. Oman kokemukseni mukaan itsetuhoisessa kunnossa tämä on mahdotonta. Kun siitä vähän nousee niin elämä alkaa uudelleen kiinnostaa.
Mä yritin kauan parantaa itseäni tahdonvoimalla, suunnitelmilla, liikunnalla,ruokavalioilla... ei onnistunut vaikka eivät ne tietty haitanneetkaan.Kyllä tavoitteet ja terveelliset elämäntavat ilman muuta tukevat toipumista mutta joskus on ihan ok tunnustaa että tarvitsee lääkärin apua. ei siinä ole mitään pahaa.
Et kertonut ikääsi, kertomuksestasi oletan, että olet joko kypsä teini tai muuten kotona asuva, ensimmäinen tuli nyt automaattisesti mieleen.
Mene ulos! Mene pois vakioympäristöstä, mihin vain! Itke! Katso auringonlaskua! ... tai sulje silmäsi ja peitä tällä koko maailma! Asennoitumisesi kertoo samanlaisesta ajattelutavasta kuin itselläni ja sinusta välittyy vastuullisen ihmisen kuva. Älä tapa itseäsi. Jos muu ei auta, heittäydy itsekkääksi, tee vain niin kuin haluat, kaikissa tilanteissa, kunnes paha olo väistyy. (itse en siihen pystynyt täydellisesti)
Ja tuo poismeno, siis esim. kävely kauas pois, todellakin auttaa. Samoin itkeminen. Ja sinua vaivaavien asioiden ns. rationaalinen ajattelu. Lue uutisia, kaikkea mitä pahaa tapahtuu. Tiedän, ettei se auta, mutta se tuo väkisinkin tunnetilaasi helpotusta -> et ole tehnyt pahaa toisille ihmisille ja muualla maailmassa kärsitään ihan fyysisesti kuten myös henkisesti tosi pahoin.
Tämä ei tarkoita, ettei tunteesi olisi aito, tarkoitan vaan sitä, että noilla !-varustetuilla olen itse ihan huomaamattani saanut oloni paremmaksi.
Kirjaa myös tunteesi ylös ja jos perus- pahan olon tuntemuksesi eivät helpota, mene lääkärille.
Jos sinulla on todella läheisiä ystäviä, puhu tästä heidän kanssaan. ... he kuitenkin tulevat vaivaamaan sinua ongelmillaan, miksei näinkinpäin ;)
Jaksamista on vähän kulunut näillä palstoilla, sanotaan vaikkapa mieluummin mielenrauhaa!
Elämä on ahdistavaa, taistelua päivästä toiseen. Missään ei ole mitään mieltä, on turha hakea apua koska ahdistus palaa aina. Ahdistaa vaikka syön lääkkeitä. Odotan vaan että pääsisin kuoleman hellään huomaan.
Jos koet että sinun on pakko olla olemassa, sinun on.
Ja tietenkin eettisestä näkökulmasta sinun ei tule tehdä itsemurhaa, vai haluatko tuskan vanhemmillesi?
Järki käteen, kyllä se aurinko sinne risukasaankin paistaa, jos ei nyt, niin ehkä jo huomenna. :)
Ole niin kiltti ja hakeudu terveyskeskuseen lääkärin hoitoon.Elämä saattaa tuntua ihan tyhjältä ja paskalta, mutta kun saat kunnon lääkkeet ja pääset psykiatrille puhumaan niin olo alkaa muuttua paljon paremmaksi.Kokemuksesta tiedän sen itsekin. Yritä jaksaa:)