pakkoneurooseja on tietenkin hyvinerilaisia,
mutta onko teillä mitään tietoa, miten niistä pääsisi eroon.
en halua mennä nyt yksityiskohtaisuuksiin, koska asia on niin naurettava.
mutta. minua vaivaa sen tyyppinen asia, jonka tavallaan käsitän että siinä ei ole mitään, ongelmaa, eli järjellä käsitän, mutta kuminkin se hiipii ikäänkuin mieleen ja vaivaa että mitä jos kumminkin!
eli jollakin tavalla en pääse yli!
miten pakkoneuroosit saa hengiltä?????? yleensäkin
mutta onko teillä mitään tietoa, miten niistä pääsisi eroon.
en halua mennä nyt yksityiskohtaisuuksiin, koska asia on niin naurettava.
mutta. minua vaivaa sen tyyppinen asia, jonka tavallaan käsitän että siinä ei ole mitään, ongelmaa, eli järjellä käsitän, mutta kuminkin se hiipii ikäänkuin mieleen ja vaivaa että mitä jos kumminkin!
eli jollakin tavalla en pääse yli!
miten pakkoneuroosit saa hengiltä?????? yleensäkin
Vastaukset 6
Vanhimmat
pääsee eroon,aika hankala.
Ei kai auta kun kärvistellä jos ei terapiaan halua.
Jos tahtoa löytyy tarpeeksi niin voihan siitä yksikseenkin päästä eroon, mutta aika vaikeaa!!!
Pakkoneuroosista/pakko-oireista ja ajatuksista pääsin itse eroon, kun aloin tiedostaa oireiden alkujuuria. Sairaalloinen pyrkimys virheettömyyteen aiheuttaa pakko-oireita, syinä voi olla ympäristön, vanhempien, aurktoritettien ja sukulaisten aiheuttamat paineet tietynlaiseen elämään. Nuo paineet voivat tietysti olla ja usein ovatkin kuviteltuja. Pitää vaan hyväksyä, että kaikki tekevät virheitä, ajattelevat omituisia, puhuvat omituisella äänellä yms.
Terapiassahan noita juttuja käydään varmaan läoi, mutta onnistuu se yksinkin ja ilman lääkkeitä!, riippuu tietysti ihmisestä.
Kun hyväksyy että on ihminen ja ajattelee, ettei ole maailmanloppu, jos vesihana jää muutamaksi tunniksi lorottamaan tai ovi auki/kolikoita putoaa taskusta´, on jo suht. pitkällä parantumisprosessissa.
eli tämä ongelma on todella typerä, minä tajuan ettei siinä ole järkeä, mutta kumminkin minun päähäni hiipii ajatus että mitä jos kumminkin siinä tapahtumassa olisi ollut jotain väärää, minua kohtaan, mitä enemmän ajattelen ei varmasti ole, niin kumminkin vaivaa että mitä JOS kumminkin, täysin järjenvastaista,
enkä ikäänkuin pääse yli,
eli olisko mitään hyviä neuvoja, tietenkin tuon minun selitys on aika huono, mutta se ongelma on niiiin typerä etten kehtaa edes sitä tänne kirjoittaa!
"eli olisko mitään hyviä neuvoja, tietenkin tuon minun selitys on aika huono, mutta se ongelma on niiiin typerä etten kehtaa edes sitä tänne kirjoittaa!"
Vaikeampi neuvoa, jos et kerro ko. ongelmaa.
Kokemuksesta voin sanoa, että avoin kannattaa olla, ku apua hakee. Yhessä vaiheessa pelkäsin, että olin ajanut autolla ihmisen yli, kun todellisuudessa ajoin jonkun pienen puunoksan tms. päältä. Lähes jokaisen ajon päätteeksi piti kärkeillä, että enhän mä nyt vaa ajanu kenenkään yli. Joka kerta järki voitti ja lopulta aina uskoin, että sen kyllä "huomaa", ihmisen yli. Lisäksi mulla on ollut käsienpesu, tarkistamisjuttuja yms.
Iloitustaulu koulussa piti tarkastaa joka päivä, ettei vaa mee mitää tärkeitä juttuja ohi.
Puhuin psykologille koulussa, sen jälkeen oireet ovat vähentyneet, nyt oireita ei enää juuri mitään.
löytyy vaikka millä mitalla.