Minulle tuli avioero yli 30 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Mies löysi uuden naisen, jonka kanssa arvioi saavansa paremman parisuhteen kuin minun kanssani. Lapsemme ovat jo aikuisia. Erosta on kohta kulunut kolme vuotta. Olisin kysynyt teiltä, joilla on takanaan ero pitkästä avioliitosta, että minkälaisissa väleissä olette ex-puolisonne kanssa ja miten suhteenne on kehittynyt kun erosta on kulunut aikaa.
Meillä minä hain eroa, koska mieheni ei halunnut luopua naisystävästään, joka siihen aikaan oli vielä naimisissa. Reilun kuukauden kuluttua erohakemuksesta mies muutti pois kotoa ja sanoi palaavansa takaisin sitten kun minä olen muuttanut. Käytännön järjestelyt hoidin kaikki itse, eikä mies ole halunnut keskustella erosta mitään, koska puhuminen on hänelle vaikeaa, sen hän on sanonut. Olen kirjoittanut kirjeitä ja yrittänyt saada selvää, mitä oikein tapahtui, mutta turhaan. Ex-mieheni ei pidä minkäänlaista yhteyttä ja minäkin olen oppinut pidättäytymään yhteydenotoista.
Tuntuu vaan luonnottomalta ja oudolta... Olemme tunteneet nuoruudesta lähtien, olleet toistemme parhaat ystävät yli 30 vuotta ja kun uusi nainen löytyy, ei jäljelle jää yhtään mitään. Olen käynyt terapiassa ja oman pääni saanut jonkinlaiseen järjestykseen, minulla on hyvä oma asunto, hyvä toimeentulo ja uusi miesystävä. Välini lapsiin ja lapsenlapsiin ovat kunnossa. Tunnen vaan suunnattoman suurta pettymystä siitä, että vuosikymmenien ystävyys saattoi päättyä kuin seinään. En edes ihan täysin ymmärrä sitäkään, mikä minussa oli vikana kun jatko kanssani ei voinut tulla kysymykseen. Olimme vielä lähimmät työtoverit toisillemme yli 20 vuotta exäni firmassa, mutta nyt taidan olla vain ilmaa hänelle?
Ero pitkän liiton jälkeen
35
11100
Vastaukset
- selittämätön ero
Kuule, ihan sama juttu täällä. Jotkut miehet vaan on tuollaisia, että eivät osaa keskustella -ainakaan vaikeista asioista.
Pitkä liitto mullakin takana ja sit mies yks kaks lähti toisen naisen luo. Ei selityksiä. Piste.
Erosta on jo liki kymmenen vuotta ja näinpä taas viikko sitten unen, jossa kyselin tältä ex-mieheltä syytä eroomme. Hän ei sitä siinäkään tiennyt... Nämä unet kummittelevat joskus. Ja syynähän on juuri se, että kun tilanne jäi selittämättömäksi ja avoimeksi. Muuten olen kyllä jaloillani ja kaikki ok.
Elämä on... - jos ei yhteistä kieltä ole!
Oliko teillä alun alkaenkaan yhteistä kieltä ja loputkin meni yksityis yrittäjyydessä? Vaikka tekisit kaikkesi ja päälläsi seisoisit niin kumppanisi menee jos on mennäkseen.
- on kova laji,
mutta ei liittomme siihen kaatunut. Minähän sitä eroa hain, enkä kadu tippaakaan. En olisi pysynyt täysijärkisenä sellaisessa kuviossa, mikä olisi exääni miellyttänyt: olisi halunnut pitää molemmat naiset.
Olen vaan surullinen ja hämmästynyt siitä, miten yli puolet elämästä kestänyt kumppanuus voi loppua kuin seinään, mutta näköjään voi. Keskusteluja ja asian käsittelyä olisin halunnut...ja olisihan se saattanut johtaa siihenkin, että eroa ei olisi tullutkaan. Läheisyys syntyy avoimmuudesta ja luottamuksesta.
- jälkeen
Omalla kohdallani mies vain ilmoitti, että hän lähtee. Ainoa selitys oli, että tässä vain kävi näin. Siitä on kulunut jo seitsemän vuotta, enkä vieläkään ole saanut sen enempää selitystä tälle asialle (enpä kyllä ole kysellytkään). Itselläni on kyllä jonkinlainen teoria tapahtuneelle ja luulen, ettei se kovin paljon metsään mene. Mutta ex-mieheni ei ole koskaan suostunut puhumaan eron syistä tuota yhtä lausetta enempää.
Myös minä hain eroa ja hoidin kaikki käytännön asiat asunnon myyntiä myöten, vaikka hän sanoi haluavansa erota. Muttei kuitenkaan ehkä ollut siitä niin varma, että olisi tehnyt asian eteen mitään muuta kuin muutti pois.
Teoriani siitä, miksi pitkästä avioliitosta yhtäkkiä halutaan pois on se, että miehellä tulee elämässään eteen jonkinlainen kriisi. Hänellä on paha olla itsensä kanssa ja hän kuvittelee, että se paha olo poistuu vaihtamalla vaimoa. Tai ehkä he kokevat, että helpoin tapa on paeta. Puhumallahan sitä ei edes yritetä saada pois. Ex-mieheni oli 40-vuotias, mutta tuttavapiirissäni vastaavia tapauksia on ollut myös 50- ja 60-vuotiailla miehillä.- petetty ja jätetty
Meillä myös mies löysi toisen naisen 27 yhteisen vuoden jälkeen. Mitään varsinaista selitystä hän ei ole osannut sanoa minulle eikä perheneuvojalle. Hän vain sanoo, että elämästämme puuttui kipinä. Ei mitään muuta selitystä. Ikää hänellä vajaa 50 vuotta. Eroa hän ei ole hakenut enkä ole hakenut minäkään. Hoitakoon homman loppuun saakka.
Ilmeisesti elämään tuli eräänlainen "tyhjyys" kun elämä alkoi olla ns. valmista. Ei velkaa talosta eikä firmasta, perhe kasassa jne. Lapset saimme vasta keski-ikäisenä joten kun nuorimmainen oli 3v niin mieheen iski menovaihde. Hän rupesi varmaan miettimään omaa elämäänsä ja mietti että tässäkö tämä kaikki nyt olikin. Myönnän kyllä, että parisuhteelle ei jäänyt paljon aikaa mutta minä ajattelin, että sitten kun lapset kasvavat niin on taas meidän vuoromme. Luultavsti mies olisi kaivannut enemmän kahdenkeskistä aikaa kanssani, mutta ei sitä sanonut ääneen eikä järjestänyt sitä.
Elämä jatkuu, kaikesta huolimatta. Rakennan nyt omaa elämääni lasten kanssa päivä kerrallaan.
- sanoa,
paraneeko se miehen elämä äkkilähdön jälkeen uuden kumppanin kanssa? Minun on ollut kaikkein vaikeinta irrottautua siitä, että en ollenkaan tiedä, mitä exälleni kuuluu, onko hänellä kaikki ok. Asiahan ei tietenkään enää minulle kuulu, mutta kun on 30 vuotta suurinpiirtein ollut perillä siitä, missä mennään.
- tunne....
mietin kauan mitä exälle kuuluu,voiko hän hyvin,mitä nykyinen tyttöystävä hänestä haluaa,käyttääkö hyväkseen ym...Vaikka exä jätti minut kylmästi tämän nykyisen takia niin silti mietin näin.Tiedän että minun pitäisi rakentaa omaa elämääni.Mutta...vaistoni sanoo että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
- Nimetön
..tätäkö on luvassa? Vaikka toistaiseksi kaikki on ...toivoisin, tämä siis edellä. Omassa suhteessa asiat "ihan jees", mutta voisin ihan hyvin kuvitella, että mieheni pystyisi tekemään jotain vastaavaa...
Kuinka varautua tulevaan? Kaikki ystävät ovat jääneet, ja nyt lasten ollessa pieniä ja minun ollessa kotona, kärsin valtavasti yksinäisyydestä. Fyysiselläkin tasolla tuska on kosketeltavissa.
Miten varautua tulevaan? Mitä neuvoja antaisit nuoremmalle?- juuri minulta
mutta itsekin eronneena ja yhtä sun toista kokeneena neuvon sinua ns. hankkimaan oman elämän, niinkuin nykyajan nuorisolla on tapana sanoa meille vanhemmille (jotka emme tiedä elämästä yhtään mitään). Toivottavasti sinulla on ammatti, ja ellei ole niin hae mahdollisimman pian opiskelupaikkaa joltain sinua kiinnostavalta alalta. Töihin pitäisi mennä mahdollisimman pian, heti kun nuorin lapsi on parivuotias. Tiedän toki, että lapselle on hyvä olla kotona niin pitkään kuin mahdollista, mutta äidille ei. Kilpailu työpaikoista on kovaa...
Työn tai opiskelun kautta tapaat uusia ihmisiä, joista voi tulla jopa ystäviä. Työpaikka ja säännöllinen tulo turvaa toimeentulosi, jos niin ikävästi kävisi, että miehesi jättäisi sinut (toivottavasti niin ei käy), mutta tärkeintä on se, että elämääsi tulee muutakin kuin perhe.
Jos entiset ystävät ovat jääneet niin sinun pitää hankkia uusia, ja jos haluat olla kotona, niin löydät uusia ystäviä äitikerhoista ja harrastuksista. Yksinäisyys ja aikuisten seuran puute aiheuttaa katkeruutta ja se voi purkautua puolisoa kohtaan (esim. hän tulee töistä ja sinä alat valittamaan elämäsi ankeutta ja yksinäisyyttäsi) ja lopulta tilanne johtaa puolisosi pettämiseen. Kotiin ei ole kiva tulla, jos siellä on yksinäisyyttään itkevä vaimo. En tarkoita olla ilkeä tai loukata, mutta näin ne asiat usein menee. Lapset on ihania, mutta pitäisi silti muistaa, että elämässä on muutakin ja työssäkäyvien vanhempienkin lapsista kasvaa ihan kelpo kansalaisia. Toivottavasti miehesi on uskollista lajiketta ja sinä löydät elämällesi uuden suunnan (perhettä silti unohtamatta). - kokeneena samaa mieltä
juuri minulta kirjoitti:
mutta itsekin eronneena ja yhtä sun toista kokeneena neuvon sinua ns. hankkimaan oman elämän, niinkuin nykyajan nuorisolla on tapana sanoa meille vanhemmille (jotka emme tiedä elämästä yhtään mitään). Toivottavasti sinulla on ammatti, ja ellei ole niin hae mahdollisimman pian opiskelupaikkaa joltain sinua kiinnostavalta alalta. Töihin pitäisi mennä mahdollisimman pian, heti kun nuorin lapsi on parivuotias. Tiedän toki, että lapselle on hyvä olla kotona niin pitkään kuin mahdollista, mutta äidille ei. Kilpailu työpaikoista on kovaa...
Työn tai opiskelun kautta tapaat uusia ihmisiä, joista voi tulla jopa ystäviä. Työpaikka ja säännöllinen tulo turvaa toimeentulosi, jos niin ikävästi kävisi, että miehesi jättäisi sinut (toivottavasti niin ei käy), mutta tärkeintä on se, että elämääsi tulee muutakin kuin perhe.
Jos entiset ystävät ovat jääneet niin sinun pitää hankkia uusia, ja jos haluat olla kotona, niin löydät uusia ystäviä äitikerhoista ja harrastuksista. Yksinäisyys ja aikuisten seuran puute aiheuttaa katkeruutta ja se voi purkautua puolisoa kohtaan (esim. hän tulee töistä ja sinä alat valittamaan elämäsi ankeutta ja yksinäisyyttäsi) ja lopulta tilanne johtaa puolisosi pettämiseen. Kotiin ei ole kiva tulla, jos siellä on yksinäisyyttään itkevä vaimo. En tarkoita olla ilkeä tai loukata, mutta näin ne asiat usein menee. Lapset on ihania, mutta pitäisi silti muistaa, että elämässä on muutakin ja työssäkäyvien vanhempienkin lapsista kasvaa ihan kelpo kansalaisia. Toivottavasti miehesi on uskollista lajiketta ja sinä löydät elämällesi uuden suunnan (perhettä silti unohtamatta).Minut pelasti avioeron jälkeen nimenomaan se, että olen koko pitkän avioliiton ajan säilyttänyt tietynlaisen itsenäisyyteni suhteessa ex-mieheeni. Käytännössä se on tarkoittanut omaa työpaikkaa, omaa pankkililiä, omia ystäviä, omia harrastuksia. Ystävät olen onnistunut säilyttämään aina lapsuus- ja nuoruusvuosilta, vaikka välillä yhteydenpitoa on ollut harvakseltaan. Mutta nyt parin viime vuoden ajan he ovat olleet kuin palokuntalaisia auttamassa ja kantamassa minua eteenpäin elämässäni. Viimeksi tänään palasin ihanalta mökkireissulta ystäväni luota, jossa juttelimme eilen yömyöhään elämästä, sen iloista ja suruista. Ai, että on taas mieli hyvä.
Miehen eroilmoitus tuli minullekin melkoisena yllätyksenä. Olinhan huomannut tietysti monenlaista etääntymistä ja yrittänyt kysellä syytä vastausta saamatta. Mies myös kieltäytyi kaikenlaisesta ulkopuolisesta avusta, jota ehdottelin. Sitten vain yks kaks ilmoitus, että haluaa avioeron. Ei riitaa, ei erikoisia ongelmia arkielämässä, ei minun syyttelemisiäni...ei mitään. Syy on minulle edelleen tuntematon ja siksikin niin käsittämätön, koska mies vakuuttelee, ettei vikaa ole minussa eikä hän moiti minua mistään sellaisesta, joka olisi avioeron aiheuttaja???
Siksi olen tullut siihen tulokseen, että minun on vain jätettävä entinen taakse ja yritettävä päästä irti siitä ajatuksesta, että pitäisi löytyä joku syy. Kai sellainen on, mutta ex-mies ei sitä joko osaa taikka halua sanoa. Jossain vaiheessa asioille vain on laitettava piste ja jatkettava omaa elämää. Olen lakannut tyystin ajattelemasta miestä ja hänen selviytymistään elämässään jne. Se on hänen asiansa ja se ei enää minulle kuulu. Olemme eronneet ja virallisesti toisillemme kaksi täysin vierasta ihmistä - emme sukua, emme mitään. - Mss9
Miksi muka aina mies? 25 vuotta naimisissa ja vaimo lähti
- 25 vuoden jälkeen
Mieheni lähti toisen naisen luo kahta päivää ennen kuin nuorimmainen täytti kahdeksantoista. Yhtäikkiä vaan ilmestyi nainen, jonka olemassaolon oli siihen asti kieltänyt. Tämä suhde kesti kaksi kuukautta sen jälkeen kun oli paljastunut. Mutta eipä mies sitä kauan surrut, tuttavapiiristä löytyi sopiva yksinhuoltajaäiti, jonka luo muutti edellisen suhteen loputtua. Hain eron ja muutin pois yhteisestä kodistamme.
Tästä on nyt kulunut kaksi vuotta. Nuorimmaisen ylioppilasjuhliin isä ei tullut ja muutenkin varoo kohtaamasta mua. Asioista ei puhuttu silloin eikä puhuta vieläkään, tuskin koskaan (ei minua edes tervehditä). Joten ei tässä ihan ilmaakaan olla, kun pitää exän uuden naisystävänsä kanssa varoa minun kohtaamistani. Ehkäpä syynä on sekin, että pidin puoleni osituksessa (huomasin olleeni ilmainen piika ja vanha hätävara).
Välit aikuisiin lapsiini on kunnossa eikä uutta miesystävää ole. Mies ei asiasta ole puhunut sen enempää minulle kun lapsilleenkaan. Joten tässä ollaan kait muututtu näkymättömiksi, sekä minä että yhteiset lapset. Oma elämäni on järjestyksessä enkä odota välieni exään muuttuvan. Keinot jonkinlaisen puheyhteyden löytämiseksi on minulta loppuneet. Tehkööt elämä tehtävänsä. Yhtään päivää ei kuitenkaan kulu ettenkö mieti, että missä vaiheessa olisi pitänyt toimia toisin.- samaa kokenut
ja ero tuli kun miehellä oli ollut jo vuosien suhde toiseen naiseen,kun kaikki paljastu mies vanno rakastavansa minua ja itki,lupasivat molemmat lopettaa salasuhtee,mutta eivät lopettaneet.
Vaan jatkoivat vielä vuosia,kunnes en enää kestänyt vaan hain eron.
Törkeitä että tämä toinen nainen meni entiseen kotiini ja eli siellä minun vaatteita käyttäen ja nukkuen samassa sängyssä,en ymmärrä.
Olen vuosia toipunu erosta ja tuntuu että ei tästä toivu,ptää vaan elää niin että hyväksyy sen asia lopulta.
Välillä toivon että jotain sattus että ex-ni heräisi mutta parasta että pääsin hänestä sillä ei ollut rakkautta meidän välillä.
Hän oli myös väkivaltanen joten en enää vatvo,vaikka välillä masentaa vieläkin. - aviossa
samaa kokenut kirjoitti:
ja ero tuli kun miehellä oli ollut jo vuosien suhde toiseen naiseen,kun kaikki paljastu mies vanno rakastavansa minua ja itki,lupasivat molemmat lopettaa salasuhtee,mutta eivät lopettaneet.
Vaan jatkoivat vielä vuosia,kunnes en enää kestänyt vaan hain eron.
Törkeitä että tämä toinen nainen meni entiseen kotiini ja eli siellä minun vaatteita käyttäen ja nukkuen samassa sängyssä,en ymmärrä.
Olen vuosia toipunu erosta ja tuntuu että ei tästä toivu,ptää vaan elää niin että hyväksyy sen asia lopulta.
Välillä toivon että jotain sattus että ex-ni heräisi mutta parasta että pääsin hänestä sillä ei ollut rakkautta meidän välillä.
Hän oli myös väkivaltanen joten en enää vatvo,vaikka välillä masentaa vieläkin.Mutta miettimässä eroa yli 30 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Mieheni ei ole väkivaltainen. Syy on se, että hän matkustelee paljon ja tapaa naisystävää reissuillaan. Kieltää kaiken. Mutta asia on selvä. Kaikki klassiset merkit ja lisäksi minulle on kerrottu. Tiedän, että mies ei rakasta naista, on jonkillainen tapapettäjä. Taloutemme on hyvässä kunnossa. Minua pitää hyvin nykyään, jossain vaiheessa oli alistamista ja syyttömästi minun huorittelua. Nyt kuitenkin vieläkin kertoo rakastavansa. Riitaa tulee, kun yritän keskustella asiasta, siis pettämisestä.
Nyt tuntuu, että olen saanut tarpeekseni ja tulen hakemaan eroa. Olen vielä työelämässä ja minulla on hyvä ammatti. On vain niin vaikeaa ajatella kaiken yhdessä tehdyn rikkomista.Ajattelen myös miehen pärjäämistä, hänellä ei liioin ole muita sukulaisia kuin omat lapset.
Kaikki eroon liittyvät asiat tulevat jäämään minun hoidettaviksi. Tuttavapiirissä meitä on pidetty vakiintuneena ja onnellisena pariskuntana. Edellinen pettäminen paljastui kaksi viikkoa sitten vietetyn kylpyläyön merkeissä. Olisin toivonut, että tällä naisella olisi rohkeutta ottaa yhteyttä ja sillä tavalla saisin lisää voimia toteuttaa käytännön asiat. - eron vireille...
aviossa kirjoitti:
Mutta miettimässä eroa yli 30 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Mieheni ei ole väkivaltainen. Syy on se, että hän matkustelee paljon ja tapaa naisystävää reissuillaan. Kieltää kaiken. Mutta asia on selvä. Kaikki klassiset merkit ja lisäksi minulle on kerrottu. Tiedän, että mies ei rakasta naista, on jonkillainen tapapettäjä. Taloutemme on hyvässä kunnossa. Minua pitää hyvin nykyään, jossain vaiheessa oli alistamista ja syyttömästi minun huorittelua. Nyt kuitenkin vieläkin kertoo rakastavansa. Riitaa tulee, kun yritän keskustella asiasta, siis pettämisestä.
Nyt tuntuu, että olen saanut tarpeekseni ja tulen hakemaan eroa. Olen vielä työelämässä ja minulla on hyvä ammatti. On vain niin vaikeaa ajatella kaiken yhdessä tehdyn rikkomista.Ajattelen myös miehen pärjäämistä, hänellä ei liioin ole muita sukulaisia kuin omat lapset.
Kaikki eroon liittyvät asiat tulevat jäämään minun hoidettaviksi. Tuttavapiirissä meitä on pidetty vakiintuneena ja onnellisena pariskuntana. Edellinen pettäminen paljastui kaksi viikkoa sitten vietetyn kylpyläyön merkeissä. Olisin toivonut, että tällä naisella olisi rohkeutta ottaa yhteyttä ja sillä tavalla saisin lisää voimia toteuttaa käytännön asiat.Ehkä miehesi ymmärtää, että olet tosissasi jos laitat ensimmäisen vaiheen hakemuksen vireille. Mutta jos vaan mahdollista niin yrittäkää päästä puhumaan asioista vaikka jonkun asiantuntijan kanssa. Eroaminen 30 vuoden liitosta on vaikeampaa kuin etukäteen luulisi, joten tehkää mitä vain ehkäistäksenne ero.
- kävi
Liitossa 15 vuotta ja viimeiset vuodet selibaatissa vaimon toimesta.
Yritinkaikkeni selvittääkseni mikä mättää ja mitä voisin tehdä tai pyytää anteeksi.
En saanut minkäänlaista selitystä.
Ei auttanut ulkopuolinen apukaan.
Sitten hän lähti kuin varas mitään puhumatta.
Sain käteeni lista kamoista joita hän ei ollut onnistunut salaa viemään, ja jotka hän halusi.
Vielä muutaman vuoden jälkeenkin hän vaatii silloin tällöin rahaa tai lisää tavaraa.
Luin täältä narsistin kuvauksen ja yllätti huomata, että ex täyttää sen lähes sanasta sanaan!
Ei ihme, että emme ole väleissä koska asioilla on vain yksi oikea kanta. Jos hän keksii haluta jotain olen kusipää jos en sitä heti anna.
En enää mieti eromme syitä vaan päinvastoin ihmettelen, miten olen ikinä voinut olla niin sokea, että nain hänet. Olen onnellinen uudessa suhteessani enkä todellakaan vaihtaisi takaisin.
Suhde vain muuttui mahdottomaksi toisen sairastuttua(?) persoonallisuushäiriöön.
Häntä käy sääliksi, mutta elämän pitää silti jatkua. - mies_vm56
kysymykseesi. Erosimme pari vuotta sitten parinkymmenen vuoden yhteiselon jälkeen yhteisymmärryksessä ja "hyvissä väleissä".
(Eroon ei ollut vaikuttamassa toinen nainen tai mies.) Päätimme pysyä ystävinä ja vierailimmekin toistemme luona.
Harkinta-ajan kuluessa kumpikin kuitenkin tajusimme, ettei ero ole sittenkään mikään ratkaisu ongelmiimme. Vietimme yhteistä aikaa ja nyt olemme palaamassa yhteen. Erossa olo opetti paljon, nyt myös minä osaan puhua vaikeistakin asioista ja (ilmeisesti) vaimokin kuuntelee ja ymmärtää paremmin minua.
Voin olla väärässä mutta minusta tuntuu, että kun mies haluaa eroa, niin usein on kysymys seksielämästä. Joko sitä ei ole (riittävästi/tyydyttävästi) tai kumppani on muuttunut niin, että ei enään sytytä. Onko mies niin pinnallinen. Elääkö mies tällöin parisuhteessa vain (miehelle tärkeän) seksin takia, osaako mies lainkaan tuntea rakkautta.
Lisäksi minusta tuntuu, että monikin ero olisi vältettävissä, jos puolisot puhuisivat toisilleen ongelmista, siitä mitä he parisuhteeltaan haluavat ja mikä siinä on epätyydyttävää ja näin antaisivat toisilleen mahdollisuuden parantaa suhdetta.
Mutta, elämäsi tuntuisi nyt olevan hyvällä mallilla. Kannattaako sitä rasittaa vanhoja miettimällä. Ex-miehesi ei puhu ja me muut voimme esittää vain olettamuksia. Keskity mieluummin "uuteen elämääsi".
Hyviä huomisia!- Sivustaseuraaja
Saako uudella, että oliko tuo seksiasia syy myös teillä ja jos, niin miten sen ratkaisitte?
- mies_vm56
Sivustaseuraaja kirjoitti:
Saako uudella, että oliko tuo seksiasia syy myös teillä ja jos, niin miten sen ratkaisitte?
seksiasialla ulkopuolisia suhteita, niin ei ollut.
Perimmäinen syy asioista puhumattomuus. - Sivustaseuraaja
mies_vm56 kirjoitti:
seksiasialla ulkopuolisia suhteita, niin ei ollut.
Perimmäinen syy asioista puhumattomuus.En varsinaisesti tarkoittanut ulkopuolisia suhteita, kerroit ettei muita ollut vaikuttamassa. Tarkoitin, että olivatko ongelmat sillä alueella kuitenkin syynä eroon, kuten arvelit monella miehellä olevan. Mutta puhumattomuushan siinäkin usein ongelmana on.
- mies_vm56
Sivustaseuraaja kirjoitti:
En varsinaisesti tarkoittanut ulkopuolisia suhteita, kerroit ettei muita ollut vaikuttamassa. Tarkoitin, että olivatko ongelmat sillä alueella kuitenkin syynä eroon, kuten arvelit monella miehellä olevan. Mutta puhumattomuushan siinäkin usein ongelmana on.
kerroinkin, huono muisti.
En voi väittää etteivätkö nekin asiat olisi omalta osaltaan olleet soppaa hämmentämässä mutta ei lähestulkoonkaan päällimmäisenä.
- surun murtama
Minunkin pitkä liittoni kariutui miehen yllättävään lähtöön nuoren typyn innoittamana. Erosta on jo yli vuosi, ja jotenkin tolpilleen olen toipunut. Ex-mies ei suostu kohtaamaan minua, hän ei aina edes tervehdi. Kiihdyttää autolla renkaat ulvoen pihasta (tuotuaan lapset), ettei vain tarvitse nähdä minua. Olen roska, joka heitettiin pois. Tuntuu tosi pahalta. Yli 25 vuotta ystävyyttä, kumppanuutta, minun puoleltani rakkautta, on nyt lakannut merkitsemästä hänelle mitään.
En usko että koskaan saan mitään selityksiä, en niitä enää odotakaan, mutta jonkinlainen "normaalimpi" käytös entistä vaimoa kohtaan olisi oikein tervetullutta.- kokitulleensa
Ehkä miehesi koki tulleensa petetyksi, löydettyään uuden rakkauden?! Ehkä miehesi ajattelee että veit 25 vuotta hänen elämästään kaveruuteen ja tämä uusi suhde on sitä rakkautta jota mies ehkä ikänsä kaipasi. Hän voi olla sinulle katkera, ilman että itse olet tehnyt mitään väärää. Satuitpa vain väärään paikkaan väärään aikaan.
Anna exällesi oma elämänsä, harjaa sora järjestykseen miehen kadottua ja keskity omaan elämääsi.
Et ole roska, et huonompi, rumempi, tyhmempi ihmisenä, miehesi tunteet sinuun vain eivät olleet riittävän syviä. Sinun tunteesi ehkä olivat, miehesi eivät. Tuokin kuuluu elämään, voi tulla huijatuksi niin ettei toinen olekaan vuosiin tuntenut mitään, vaikka itse on rakastanut ihan kuten alussa.
Kyllä menneisyys elää miehessäsi, näet sen siitä kiireestä millä hän luotasi pakenee, hän ei ole käsitellyt yhteistä elämäänne, hän pakenee sinua, on keskeneräinen.
Jos hänellä ei olisi lainkaan tunteita, hän käyttäytyisi sinua kohtaan korrektin fiksusti, kuten ketä tahansa kasvoista tuttua kohtaan, noin minä kohtelen exääni, ei vihaa, ei kaunaa, ei katkeruutta, ei iloa?! Tyhjää.
Silloin kun tunteiden tilalla on tyhjää voisaan olla "normaaleja" mutta miehelläsi voi vielä kulua pari vuotta ennen kuin hän on lopullisesti irrottautunut sinusta ja elämästä kanssasi, vaikkakin hän jo elää "uutta" onnea.
Usein eron tultua ei kannata jumittua siihen "Mitä tein väärin" vaan katsoa sitä mikä toisessa on keskeneräistä. Eli tässä mietin josko miehelläsi ei "uudessa onnessa" kaikki olekaan niin suurta unta ja unelmaa kuin mies pitkän tasaisen liiton ja kiihkeän sivusuhteen jälkeen odotti?!
Miehesi saattaa elää keskellä suurta pettymystä, voi olla että tuo kaikki tulee sorana ikkunoihisi miehen kaasuttaessa pois, mies miettii siinä pihasta lähtiessään että kyllä uudessa suhteessa jotain on paremmin kuin kanssasi, mutta epävarmuus siitä onko? Saa osoittamaan mieltä sinulle, koska sinä siinä olet se ihminen joka tunsi miehesi ensin, olet se jolle tämä edelleen kierosti purkaa tunteensa, ei ehkä rakkaudesta, mutta tottumuksesta.
Jolloin jottei käy kuten usein, että miehesi palaisi ovellesi ja uskoisit uuteen onneen, sinun kannattaisi katkaista siteesi exääsi. Päättää ihan itsenäsi, ettei hän ole sinulle riittävän hyvä, sinä olet arvokkaampi kuin lelu joka siirretään syrjään ja joka löydetään kun uusi menee rikki.
Rakenna ihan oma uusi kiva elämä. Anna exän elellä omaansa. - alkuperäinen...
kokitulleensa kirjoitti:
Ehkä miehesi koki tulleensa petetyksi, löydettyään uuden rakkauden?! Ehkä miehesi ajattelee että veit 25 vuotta hänen elämästään kaveruuteen ja tämä uusi suhde on sitä rakkautta jota mies ehkä ikänsä kaipasi. Hän voi olla sinulle katkera, ilman että itse olet tehnyt mitään väärää. Satuitpa vain väärään paikkaan väärään aikaan.
Anna exällesi oma elämänsä, harjaa sora järjestykseen miehen kadottua ja keskity omaan elämääsi.
Et ole roska, et huonompi, rumempi, tyhmempi ihmisenä, miehesi tunteet sinuun vain eivät olleet riittävän syviä. Sinun tunteesi ehkä olivat, miehesi eivät. Tuokin kuuluu elämään, voi tulla huijatuksi niin ettei toinen olekaan vuosiin tuntenut mitään, vaikka itse on rakastanut ihan kuten alussa.
Kyllä menneisyys elää miehessäsi, näet sen siitä kiireestä millä hän luotasi pakenee, hän ei ole käsitellyt yhteistä elämäänne, hän pakenee sinua, on keskeneräinen.
Jos hänellä ei olisi lainkaan tunteita, hän käyttäytyisi sinua kohtaan korrektin fiksusti, kuten ketä tahansa kasvoista tuttua kohtaan, noin minä kohtelen exääni, ei vihaa, ei kaunaa, ei katkeruutta, ei iloa?! Tyhjää.
Silloin kun tunteiden tilalla on tyhjää voisaan olla "normaaleja" mutta miehelläsi voi vielä kulua pari vuotta ennen kuin hän on lopullisesti irrottautunut sinusta ja elämästä kanssasi, vaikkakin hän jo elää "uutta" onnea.
Usein eron tultua ei kannata jumittua siihen "Mitä tein väärin" vaan katsoa sitä mikä toisessa on keskeneräistä. Eli tässä mietin josko miehelläsi ei "uudessa onnessa" kaikki olekaan niin suurta unta ja unelmaa kuin mies pitkän tasaisen liiton ja kiihkeän sivusuhteen jälkeen odotti?!
Miehesi saattaa elää keskellä suurta pettymystä, voi olla että tuo kaikki tulee sorana ikkunoihisi miehen kaasuttaessa pois, mies miettii siinä pihasta lähtiessään että kyllä uudessa suhteessa jotain on paremmin kuin kanssasi, mutta epävarmuus siitä onko? Saa osoittamaan mieltä sinulle, koska sinä siinä olet se ihminen joka tunsi miehesi ensin, olet se jolle tämä edelleen kierosti purkaa tunteensa, ei ehkä rakkaudesta, mutta tottumuksesta.
Jolloin jottei käy kuten usein, että miehesi palaisi ovellesi ja uskoisit uuteen onneen, sinun kannattaisi katkaista siteesi exääsi. Päättää ihan itsenäsi, ettei hän ole sinulle riittävän hyvä, sinä olet arvokkaampi kuin lelu joka siirretään syrjään ja joka löydetään kun uusi menee rikki.
Rakenna ihan oma uusi kiva elämä. Anna exän elellä omaansa.oikeassa tuossa analyysissasi. Minä kirjoitin exälleni monia sähköposteja ja välillä laitoin tekstiviestejä. Joskus sain kuittauksen tai peräti vastauksen, useimmiten en kumpaakaan. Pyysin yhteen käytänön asiaa koskevaan kirjeeseeni kuittausta kun ei moneen viikkoon mitään kuulunut. Ilmoitin samalla, että lopetan yhteydenpidon hyvödyttömänä ja että olen jo pari viikkoa sitten poistanut puhelimestani hänen puhelinnumeronsa. Sain muutamassa tunnissa kuittauksen kirjeestäni ja ex ilmoitti myös, että hänestä tuntuu todella pahalta, että olen poistanut hänen puhelinnumeronsa puhelimestani. Ota nyt näistä miehistä selvää.
Toisaalta tajuan, että ohi mikä ohi ja itselleni on parempi, että en enää kirjoita enkä odota yhtään mitään. Keskityn vain nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Tämä ei ole harjoitus. Tämä on se. Elämä! - surun murtama
kokitulleensa kirjoitti:
Ehkä miehesi koki tulleensa petetyksi, löydettyään uuden rakkauden?! Ehkä miehesi ajattelee että veit 25 vuotta hänen elämästään kaveruuteen ja tämä uusi suhde on sitä rakkautta jota mies ehkä ikänsä kaipasi. Hän voi olla sinulle katkera, ilman että itse olet tehnyt mitään väärää. Satuitpa vain väärään paikkaan väärään aikaan.
Anna exällesi oma elämänsä, harjaa sora järjestykseen miehen kadottua ja keskity omaan elämääsi.
Et ole roska, et huonompi, rumempi, tyhmempi ihmisenä, miehesi tunteet sinuun vain eivät olleet riittävän syviä. Sinun tunteesi ehkä olivat, miehesi eivät. Tuokin kuuluu elämään, voi tulla huijatuksi niin ettei toinen olekaan vuosiin tuntenut mitään, vaikka itse on rakastanut ihan kuten alussa.
Kyllä menneisyys elää miehessäsi, näet sen siitä kiireestä millä hän luotasi pakenee, hän ei ole käsitellyt yhteistä elämäänne, hän pakenee sinua, on keskeneräinen.
Jos hänellä ei olisi lainkaan tunteita, hän käyttäytyisi sinua kohtaan korrektin fiksusti, kuten ketä tahansa kasvoista tuttua kohtaan, noin minä kohtelen exääni, ei vihaa, ei kaunaa, ei katkeruutta, ei iloa?! Tyhjää.
Silloin kun tunteiden tilalla on tyhjää voisaan olla "normaaleja" mutta miehelläsi voi vielä kulua pari vuotta ennen kuin hän on lopullisesti irrottautunut sinusta ja elämästä kanssasi, vaikkakin hän jo elää "uutta" onnea.
Usein eron tultua ei kannata jumittua siihen "Mitä tein väärin" vaan katsoa sitä mikä toisessa on keskeneräistä. Eli tässä mietin josko miehelläsi ei "uudessa onnessa" kaikki olekaan niin suurta unta ja unelmaa kuin mies pitkän tasaisen liiton ja kiihkeän sivusuhteen jälkeen odotti?!
Miehesi saattaa elää keskellä suurta pettymystä, voi olla että tuo kaikki tulee sorana ikkunoihisi miehen kaasuttaessa pois, mies miettii siinä pihasta lähtiessään että kyllä uudessa suhteessa jotain on paremmin kuin kanssasi, mutta epävarmuus siitä onko? Saa osoittamaan mieltä sinulle, koska sinä siinä olet se ihminen joka tunsi miehesi ensin, olet se jolle tämä edelleen kierosti purkaa tunteensa, ei ehkä rakkaudesta, mutta tottumuksesta.
Jolloin jottei käy kuten usein, että miehesi palaisi ovellesi ja uskoisit uuteen onneen, sinun kannattaisi katkaista siteesi exääsi. Päättää ihan itsenäsi, ettei hän ole sinulle riittävän hyvä, sinä olet arvokkaampi kuin lelu joka siirretään syrjään ja joka löydetään kun uusi menee rikki.
Rakenna ihan oma uusi kiva elämä. Anna exän elellä omaansa.Näinhän se on. Ikävää vain, kun se "irtipäästäminen" ei tapahdu nappia painamalla, vaikka kuinka haluaisi. No, yli vuosi on mennyt, en mä enää kaadu, välillä vähän kompastelen.
Kiitos viisaista sanoista.
- Elämäjatkuuvaineteenpäin
No voi pyhä perse sentään. Itse naisena näitä juttuja lukiessa en voi kuin ihmetellä jotta MITÄ te jäätte roikkumaan ja vatvomaan vanhoja erojanne vuosien takaa!
Jatkakaa elämäänne niin kuin ne eroa halunneet puolisot on tehneet! Ei ne asiat sillä turhan jauhamisella muutu / parane!- Sokeuttako
Lue tarkemmin ja huomaat päiväyksen! Eiköhän nämäkin kirjoittajat ole päässeet elämässään tasapainoon. 9 vuotta on pitkä aika.
Onko järkeä kaivaa näitä vanhoja postauksia esiin ja kommentoida niihin kuten ne olisivat tämän tapahtumia? - ftgibbnöm
Sokeuttako kirjoitti:
Lue tarkemmin ja huomaat päiväyksen! Eiköhän nämäkin kirjoittajat ole päässeet elämässään tasapainoon. 9 vuotta on pitkä aika.
Onko järkeä kaivaa näitä vanhoja postauksia esiin ja kommentoida niihin kuten ne olisivat tämän tapahtumia?Sokea.. Ja hullu paasaaja. Trolli kai.
- lappiinyksin
Meillä on kanssa liki 30:ntä yhteistä vuotta ja olen jo valmis lähtemään "sanaakaan sanomatta". Olen yrittänyt sanoa asioista mutta saan vaimolta vastaukseksi hymähtelyä tai sitten suoranaista vittuilua takaisin, minussa kun se kaikki vika kerta on.
Haluan läheisyyttä ja seksiä, en kämppäkaveruutta, siihen on paljon hauskempia ihmisiä kuin vaimoni. Jos kerta pitää olla ilman ja yksinäinen, olen sitten niin ennemmin yksin kuin parisuhteessa. - tsemppiämyös
Itsekkin erosin 30 vuoden jälkeen, no olihan toisella jo valmiina uusi, mutta olin niin hirveän yksin, etten jaksanut.
Parempi yksin yksin kuin kaksin yksin. - onkonytkaikkihyvin
Tuota minä en ymmärrä ex-miehissä joka itse ovat eron aiheuttaneet pettämällä, miksi he pakoilee eron jälkeen?
Luulisin et ovat jotenkin katkeria kun tulivat jätetyksi ja huomaavat, ettei vaihtamalla puoliso parantunutkaan.
Hylkäävät jopa lapsensa ja lapsenlapset, kun ovat muka niin erinomaisia miehiä omasta mielestään, hakevat parempaa elämää jota eivät ikinä lopulta löydä.- kjdflssl
Tai sitten uusi puoliso on mustasukkaista lajia ja eksän tervehtimisestäkin seuraa parin päivän läksytys. Mun eksäni jäi lopulta työttömäksi, kun ei saanut kotoa lupaa ottaa vastaan keikkoja paikasta, jossa molemmat teimme töitä :D
- nimnimni
Vai että niin kävi :'D
- nimnimni
Exäni ei uskalla soittaa minulle nyxänsä kuullen. Ei vastaa myöskään puhelimeen, ettei jäisi kiinni valeistaan joita ei itse muista. Muu pakoilu on mielestäni häpeää ja hälle tyypillistä asioiden lakaisemista maton alle.
- Anonyymi
Miten ihminen voi elää 30 vuotta jonkun kanssa ja yhtäkkiä huomata, kun on liian myöhäistä, että miten tässä näin kävi?
Kyllä suhteessa on ollut jotain pahastu pielessä jo pitkään, jos ihminen haluaa siitä pois.
Lähtevän näkökulmasta syitä voi olla vaikka kuinka paljon.
Parisuhde on aina kahden kauppa ja jos suhdetta ei hoideta, näin käy.
Jotkut toki ovat vaan itsekkäitä.
Itselleni kävi näin, lyhyemmän suhteen jälkeen. En saanut vastauksia muuta kuin, että minussa ei ollut vika.
Lähtevän ihmisen eräs kuulemani näkökulma oli se, että alunperin meni kimppaan väärän ihmisen kanssa, jolla ei ollut mielenkiintoa yhteiseen tekemiseen. Omat harrasteet ja sittemmin lapset. Kun lapset isoja oli jokin muu syy miksi ei yhteistä aikaa ole. Lähtevä lähti ja jäävä halusi siinä vaiheessa terapiaan ym mutta toinen ei enää nähnyt enää syytä siihen.
Syitä on monia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12671Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1511248Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491135- 1271008
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?206949Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä14892- 72855
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297855- 39832