"KOGNITIIVIS-ANALYYTTINEN PSYKOTERAPIA - KAT
KAT on ajallisesti rajattu psykoterapian muoto, jossa terapeutti ja potilas yhdessä tutkivat ja havainnoivat potilaan oireilua ja muuta kokemusmaailmaa pyrkien hahmottamaan taustalla olevia sisäistyneitä toimintatapoja. Tarkoitus on yhdessä löytää sellainen hahmotus, kuvaus, joka voi olla potilaan työvälineenä, hänen pohdintojensa apuna, terapiatuntien ulkopuolella ja edelleen terapiajakson jälkeen. Tämä kuvaus on työskentelyn tukena myös terapiatuntien aikana, ja se muuttaa muotoaan yhteisen ymmärryksen lisääntyessä ja syventyessä.
Psykoterapiaan hakeutuessaan ihminen kärsii jostakin oireesta tai toistuvasta kokemuksesta, tai hän pohtii aikaisempien elämänkokemustensa vaikutusta nykypäivän elämään. Nämä vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi toistuvana tapahtumien kulkuna, tai tapana suhtautua muihin ihmisiin ja itseen. Historia on ikään kuin läsnä nykypäivässä mielen sisäisenä dialogina ja suhteessa elämään, ihmisiin ja ympäristöön. Potilaan arkielämässä ja terapiatunnilla tämä sisäinen keskustelu, vuoropuhelu, on tarkastelun kohteena ja ymmärryksen lähteenä. Itsehavainnoinnin kehittyminen avaa potilaalle mahdollisuuden tietoisempiin valintoihin ja muutokseen.
Kognitiivis-analyyttinen terapian alussa luodaan yhteistä hahmotusta neljällä tai viidellä kertaviikkoisella käynnillä. Syntynyt hahmotus kirjataan paperille yhteiseksi työvälineeksi, ja sovitaan terapiajakson pituudesta. Jakson lopussa arvioidaan yhdessä mihin on päästy, ja sovitaan seurannasta. Terapian kokonaispituus vaihtelee pelkästä muutaman kerran hahmotusvaiheesta 16 tai 20 istunnon pituisiin hoitoihin. KAT:aa käytetään myös tätä pidemmissä hoidoissa. Koska potilaan oma aktiivinen työskentely terapiatuntien ulkopuolella painottuu, terapiaistunnot toteutuvat useimmiten kertaviikkoisina.
Yhteiset hahmotukset voidaan siis kirjata paperille hoidon suunnitteluvaiheessa ja myöhemmin terapiajakson päättyessä. Keskeneräisten asioiden työstämistä arvioidaan yhdessä seurantakäynneillä, jolloin voidaan tarvittaessa suunnitella potilaan tarvitsemaa ja tilanteeseen sopivaa jatkotyöskentelyä.
KAT:aa voidaan käyttää joustavasti niin, että sen sisällä käytetään psykoterapeuttisen keskustelun rinnalla kirjallisia, kuvallisia, toiminnallisia tai mielikuvatekniikoita. KAT:n hahmotustapaa voidaan myös käyttää pariterapiassa tai ryhmäterapiassa ja erilaisten hoidollisten tilanteiden jäsentämisessä kuten yhteisöllisissä pohdinnoissa, työnohjauksessa, konsultaatioissa ja neuvonnassa. KAT on alun perin kehitetty vastaamaan julkisen sektorin mielenterveystyön tarpeisiin, mutta sitä käytetään myös psykoterapiamuotona yksityisellä sektorilla.
KAT:n teoriatausta nousee psykoanalyyttisestä objektisuhdeteoriasta ja kognitiivisesta psykologiasta. Sen hahmotustapa on myös lähellä systeemiteoreettista ajattelua. KAT on syntynyt psykiatri Anthony Rylen kehittämänä alun perin Englannissa, Sussexin yliopistossa ja St. Thomasin yliopistoklinikalla Lontoossa. Terapiamuotoa ryhdyttiin Suomessa kouluttamaan 1980-luvun puolivälissä. Täällä sen teoreettisena kehittäjänä on ollut dosentti Mikael Leiman.
— Tarja Hämäläinen, psykoterapeutti VET"
http://www.finkat.net/psykoterapia.html
KAT on ajallisesti rajattu psykoterapian muoto, jossa terapeutti ja potilas yhdessä tutkivat ja havainnoivat potilaan oireilua ja muuta kokemusmaailmaa pyrkien hahmottamaan taustalla olevia sisäistyneitä toimintatapoja. Tarkoitus on yhdessä löytää sellainen hahmotus, kuvaus, joka voi olla potilaan työvälineenä, hänen pohdintojensa apuna, terapiatuntien ulkopuolella ja edelleen terapiajakson jälkeen. Tämä kuvaus on työskentelyn tukena myös terapiatuntien aikana, ja se muuttaa muotoaan yhteisen ymmärryksen lisääntyessä ja syventyessä.
Psykoterapiaan hakeutuessaan ihminen kärsii jostakin oireesta tai toistuvasta kokemuksesta, tai hän pohtii aikaisempien elämänkokemustensa vaikutusta nykypäivän elämään. Nämä vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi toistuvana tapahtumien kulkuna, tai tapana suhtautua muihin ihmisiin ja itseen. Historia on ikään kuin läsnä nykypäivässä mielen sisäisenä dialogina ja suhteessa elämään, ihmisiin ja ympäristöön. Potilaan arkielämässä ja terapiatunnilla tämä sisäinen keskustelu, vuoropuhelu, on tarkastelun kohteena ja ymmärryksen lähteenä. Itsehavainnoinnin kehittyminen avaa potilaalle mahdollisuuden tietoisempiin valintoihin ja muutokseen.
Kognitiivis-analyyttinen terapian alussa luodaan yhteistä hahmotusta neljällä tai viidellä kertaviikkoisella käynnillä. Syntynyt hahmotus kirjataan paperille yhteiseksi työvälineeksi, ja sovitaan terapiajakson pituudesta. Jakson lopussa arvioidaan yhdessä mihin on päästy, ja sovitaan seurannasta. Terapian kokonaispituus vaihtelee pelkästä muutaman kerran hahmotusvaiheesta 16 tai 20 istunnon pituisiin hoitoihin. KAT:aa käytetään myös tätä pidemmissä hoidoissa. Koska potilaan oma aktiivinen työskentely terapiatuntien ulkopuolella painottuu, terapiaistunnot toteutuvat useimmiten kertaviikkoisina.
Yhteiset hahmotukset voidaan siis kirjata paperille hoidon suunnitteluvaiheessa ja myöhemmin terapiajakson päättyessä. Keskeneräisten asioiden työstämistä arvioidaan yhdessä seurantakäynneillä, jolloin voidaan tarvittaessa suunnitella potilaan tarvitsemaa ja tilanteeseen sopivaa jatkotyöskentelyä.
KAT:aa voidaan käyttää joustavasti niin, että sen sisällä käytetään psykoterapeuttisen keskustelun rinnalla kirjallisia, kuvallisia, toiminnallisia tai mielikuvatekniikoita. KAT:n hahmotustapaa voidaan myös käyttää pariterapiassa tai ryhmäterapiassa ja erilaisten hoidollisten tilanteiden jäsentämisessä kuten yhteisöllisissä pohdinnoissa, työnohjauksessa, konsultaatioissa ja neuvonnassa. KAT on alun perin kehitetty vastaamaan julkisen sektorin mielenterveystyön tarpeisiin, mutta sitä käytetään myös psykoterapiamuotona yksityisellä sektorilla.
KAT:n teoriatausta nousee psykoanalyyttisestä objektisuhdeteoriasta ja kognitiivisesta psykologiasta. Sen hahmotustapa on myös lähellä systeemiteoreettista ajattelua. KAT on syntynyt psykiatri Anthony Rylen kehittämänä alun perin Englannissa, Sussexin yliopistossa ja St. Thomasin yliopistoklinikalla Lontoossa. Terapiamuotoa ryhdyttiin Suomessa kouluttamaan 1980-luvun puolivälissä. Täällä sen teoreettisena kehittäjänä on ollut dosentti Mikael Leiman.
— Tarja Hämäläinen, psykoterapeutti VET"
http://www.finkat.net/psykoterapia.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.