Selvitän tässä nyt hieman itselleni ajatteluani ja toivoisin, että joku joka lukee tämän kertoisi minulle olenko oikeasti niin sairas mitä itse luulen.
Ensinnäkin minä kontrolloin ajatuksiani 24/7. Ja jokainen liike,ele,sana tai lause minkä sanon tai teenkin niin minun on analysoitava se, että miksi teenkään näin ja mistä se saattaisi johtua. Ja ajattelen asiat aina siten, että "Mitenköhän tämäkin nyt vaikuttaa luonteeseeni ja persoonaani vai vaikuttaako se edes?"
Mielialani heittelevät alituiseen. Saatan olla hetken hyvin iloinen ja koen elämäni merkitykselliseksi, mutta sitten ihan vajaassa minuutissa mielialani saattaa vaihtua ja alankin vihata itseäni,muita ihmisiä ja koko maailmaa. Sitten taas kuin salama kirkkaalta taivaalta iskisi ja yhtäkkia olen taas iloinen.
En osaa nauraa oikeastaan koskaan. Koen ikätoverini tylsiksi ja oudoiksi, koska he tuntuvat nauravan joka asialle. Mitä hauskaa siinä on jos joku vaikka kompastuu tai jotain vastaavaa?Olin tässä viikonloppuna linnanmäellä. En nauranut siellä kertaakaan...mikä siinä on niin hauskaa mennä laitteesta toiseen ja kokea se oksetun tunne joka paikassa? kaiken lisäksi jalkani tulivat kipeiksi. Ajoittain olen kuitenkin kateellinen näille jotka pystyvät nauraa kaikennäköisille asioille, minä en vain pysty siihen. En pysty edes itkemään. olen tunteeton. Jos näen jonkun kärsivän tuskissansa niin tuskin tekisin asialle mitään, katselisin vain kuin jostain kuplasta.
Olen myös melko erakko. Olisin kotona neljän seinän sisällä 24/7 jos vain olisi mahdollista, mutta omilla asioilla on pakko käydä. En koe mitään sosiaalisten tilanteiden kammoa, mutta jotenkin ihmiset vain teeskentelevät toisten ystäviä ja näin vaikka jokainen ajattelee vain itseänsä ja omia ajatuksiansa. Tunnen oloni myös täydellisen ulkopuoliseksi kaikenlaisissa porukoissa, en vain osaa samaistua kehenkään. Kaikki muut elävät täydellisissä kuvitelmissaan siitä kuinka ihmiset ovat mukavia ja näin. Tulevat sitten itkemään minulle kuinka joku ihminen tuli sanoneeksi jotain pahaa.
En osaa myöskään raivostua mistään. Haudon kaiken isälläni ja olen tuskissani. Monet ihmiset aliarvioivat minua ja yrittävät saada minut alas. Ilmeeni ei ehkä värähdäkkään, mutta sisälläni kiehuu. En edes tiedä miltä kunnon huutaminen tuntuisi. tai jos huudan ja karjun, niin menetän vain ääneni.
En erota myöskään oikeata väärästä. Mistä tiedän milloin joku ihminen käyttää minua hyväkseen? Monet ihmiset tulevat minulta alituiseen kyselemään kaikenmaailman palveluksia, mutta en koskaan tiedä milloin on hyvä sanoa ei. kieltäydyn siis mieluusti kaikesta. Olenkin melkoinen alisuorittaja. En halua, että muut näkevät minussa mitään menestyvää.
Kontrolloin myös syömisiäni. lasken jokaisen kalorin tarkalleen ja syön mieluusti alle kulutuksenikin. tarkkailen täten myös ulkonäköäni alituiseen ja vietän monta tuntia peilin edessä ja mietin, että mitä voisin vielä muuttaa.
Olen myös ehkä maailman aloitekyvyttömin henkilö. En ole ikinä eläessäni kysynyt ketään ystävää kanssani minneen tai muutenkaan mitään kontaktia en tee kenenkään kanssa. Annan ihmisten tulla minun luokseni.
Mietin myös koko aika ajatuksiani. Millainen olen? Miten minun tulisi käyttäytyä? olenko normaali? ja luen kaikenmaailman psykologian kirjallisuutta ja yritän täten tulkita itseäni niiden kautta ja onnistun melkeinpä soveltamaan jokaisen mielentilahäiriön itseeni.
Ulkoisesti ehkä muistutan normaalia, ehkä hiukan surullista. Kerään miespuolisten katseita aika kivasti, mutta se on vain ulkonäköä.
Anteeksi kirjoitukseni kirjoitusvirheet ja sekavuus, mutta kunhan kirjoittelen oman ajatusteni selvittämiseksi.
Minun olisi varmasti syytä hakeutua hoitoon, vaiko? olen jo 19v. ja tämän olisi pitänyt mennä jo ohi.
Hassuinta on se, että toiveammattini olisi psykologi.
Hoidon tarpeessa?
9
402
Vastaukset
- ehkä mennä
juttelemaan psykologille.
- häiriintynyt
En halua mennä hoitoon, tai no ehkä haluaisin jos psykologi tulisi oven taakse ja sanoisi, että "tässä minä olen", mutta se kun vaatii niin hirveät järjestelyt(?)... en edes tiedä miten psykologin vastaanotolle päästään ja pitääkö minun puhelimessa kertoa jo ongelmani ja tälleen?tai en edes tiedä minne soittaisin ja miten minä pystyn mennä kenellekään puhumaan, koska en pysty puhumaan henkilökohtaisia asioitani kenellekään vieraalle. Olen muille terveen ulkokuoressa...
- psykologiksi
häiriintynyt kirjoitti:
En halua mennä hoitoon, tai no ehkä haluaisin jos psykologi tulisi oven taakse ja sanoisi, että "tässä minä olen", mutta se kun vaatii niin hirveät järjestelyt(?)... en edes tiedä miten psykologin vastaanotolle päästään ja pitääkö minun puhelimessa kertoa jo ongelmani ja tälleen?tai en edes tiedä minne soittaisin ja miten minä pystyn mennä kenellekään puhumaan, koska en pysty puhumaan henkilökohtaisia asioitani kenellekään vieraalle. Olen muille terveen ulkokuoressa...
mutta et voi mennä psykologin juttusille, edes siksi että näkisit ja kuulisit miten psykologi hoitaa työtänsä. Vaikuttaa että olet vakavasti masentunut. Vähäinen syömisesi on varmasti yksi syy miksi et jaksa nauraa tai surra tai oikein mitään muutakaan jollei ole "pakko". Onko painoindeksisi mikä?
Ei täysi-ikäisen ole pakko mennä hoitoon, jollei hän vahingoita toisia ihmisiä tai itseään. Asiasi voisi saada helpotusta jo sillä että menet ihan tavallisen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Älä aliarvioi tavallisia lääkäreitä.
- 22v
Kirjoitit samat asiat, mitä voisin kertoa itsestäni. Keskustelu asioista voi auttaa, mutta loppujenlopuksi itsestään on oltava ylpeä sellaisenaan ku on. Kaikille meille on annettu sen verran mitä tarvitsemme selvitäksemme.
Itselläni on mm. seuraavanlainen ongelma: Luulen joskus, että ääneni alkaa kuulostaa keskustelukumppanin ääneltä, mutta mitä siitä, sekin on vain huumorilla käsiteltävä juttu ja jopa luonnonlaki. Ei ole mitään niin outoa ettei se mahtuisi inhimillisyyden piikkiin.
Silloin kun itselläni on tekemistä, en niinkään ajattelle niitä syvällisiä. Jos oon vaan autollani esim. huviajelulla, rupee ajattelee, mitä muut ajattelee musta ja autostani. Mutta kun on selkeä tsvoite, käydä kaupassa, töissä tai harrastuksissa, ei sillon ehdi niin ajattelee, mitä muut ajattelee. Tiedän kyllä että omanarvon/itsetuntoni on liikaa sidottu suorittamiseen, koska en useinkaan pysty ottamaan rennosti. Jännitän usein ku istun baarissa tai terassilla yms. paikassa. - Mursux
Varaa aika psykologille ja kirjoita tänne kirjoittamasi viesti paperille - älä muuta äläkä yritä parannella sitä. Ota se mukaasi vastaanotolle ja anna ensiksi psykologin lukea se. Se kertoo hänelle riittävästi, siitä pääsee hyvin alkuun.
Älä turhaan mieti kannattaako asiaa alkaa hoitaa. Kyllä kannattaa, aika ei paranna tätä vaan pahentaa.- aloittaja......
Kuinka hakeudutaan psykologin vastaanotolle? Minne soitan? Miten asiat hoituvat käytännössä?
Aina kuulee ihmisten käyvän psykologin juttusilla ja näin, mutta koskaan en ole kuullut, että kuinka sinne hakeudutaan. Ja käyköhän siellä paljonkin nuoria? Ja mitä jos se psykologi onkin joku puolituttu? - bn there
aloittaja...... kirjoitti:
Kuinka hakeudutaan psykologin vastaanotolle? Minne soitan? Miten asiat hoituvat käytännössä?
Aina kuulee ihmisten käyvän psykologin juttusilla ja näin, mutta koskaan en ole kuullut, että kuinka sinne hakeudutaan. Ja käyköhän siellä paljonkin nuoria? Ja mitä jos se psykologi onkin joku puolituttu?No onko sinulla puolituttuja psykologeja? No sitten vaan kerrot ajanvarauksen yhteydessä, jolloin varmasti kuulet hänen nimensä, että haluat jonkun muun edellä mainitusta syystä.
Kyllä aika paljon nuoria käy psykologilla, yleensä nämä nuoret ovat muiden silmissä ihan fiksuja tapauksia, kuten varmasti sinäkin.
Itselläni oli myös ikäisenäsi samanlaisia tunteita, mikään ei naurattanut ja syöminen oli ongelmaista. Nämä ovat ihan tyypillisiä masennuksen oireita.
Paljolta olisin säästynyt jos olisin ajoissa hakenut apua. Sinulle saatetaan myös ehdottaa masennuslääkkeitä. Itse olin masentuneena niin pohjalla, että silloin oli jo ihan sama mitä asialle tein. Kuitenkin huomasin, että lääkitys toi sen entisen iloisen ja tuntevan itseni takaisin. Sitten oli helpompi nähdä masentumiseen johtaneet syyt ja alkaa tehdä asioille jotain/keskustella niistä/pyytää apua.
Asiat alkaa yleensä rullaamaan aika nopeasti hyvään suuntaan kunhan sen aloitteen avun hakemiseksi tekee.
- Beavis
Kuvaat paljon miltä itsestäni asiat vaikutti nuorempana. :/
Tuossa aiemmin joku ehdotti että tulostat paperille tän sun aloitustekstin ja meet varaat ajan paikallisen terveyskeskuksen psykologille. Tee se, teet ison palveluksen itsellesi! Sanot syyksi vaikka elämää pahasti haittaavan masennuksen niin varmasti saat ajan sieltä.
(Itseäni ainakin pelotti jossain määrin että mut suljetaan laitokseen hulluna kun menen kertomaan asioistani mutta huomasin pelkoni myöhemmin turhaksi)
Tätä kautta sä saat paljon selvyyttä ajatuksiisi ja asioihin mitkä tuntuu oudoilta. Itselläni oma kasvuympäristöni oli suuressa osassa näissä "ongelmissa".
Toivottavasti tästä oli sulle hyötyä.
t. Olemme ympäristömme peilikuvia... - tästä lauseestasi:
"luen kaikenmaailman psykologian kirjallisuutta ja yritän täten tulkita itseäni niiden kautta ja onnistun melkeinpä soveltamaan jokaisen mielentilahäiriön itseeni."
Näinhän seon. Kun lukee tavallistakin lääkärikirjaa, luulee ihan kuka tahansa sairastavansa niitä lähes kaikkia sairauksia. Lopeta hömppäkirjojen tavaaminen ja neuvon sua: Älä ikinä ala psykologiksi. Hulluja psykologeja on liikaa ja ne pilaavat useiden ihmisten elämän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2704388Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653557Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591875Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251765Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991466Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?1341001Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18919en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va119875Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235870