kuinka vanhoiksi koiranne ovat

koirani jo 14 vuoden iässä,koska tuon iän
saavuttanut koira kärsii jo kaikenlaisista
sairauksista,kuulo on mennyt,kaihi iskee
lokkaviat kasvaa ja liikuminen käy vaikeaksi.
Koirat oli shäfereitä.Uusia koiria en enää
hanki,koska voin käyttää aikaani nyt muuhun
kuin koiran hoitamiseen.

Cavaljerkingcharlesspanieli-tyttösemme Minttu oli 12-vuotias, kun sen takajalat halvaantuivat ja jouduimme sen lopettamaan. Se oli kuuroutunut jo kahdeksan vanhana, mutta muuten ihan vielä fiksu ja iloinen koira. Eleillä ohjailtiin ja monet rutiinit olivatkin sille tuttuja, joten ei kuuroudesta ollut haittaa.
Lopettamisesta nyt kaksi vuotta ja oomme ajatellut, että ehkä voisimme pikkuhiljaa uuden koiran ottaa. Siksi olinkin täällä koirapalstalla juttuja lukemassa :)

13v. todella monet.Yksi oma seropi,sitten tuli sydänvika.Tutuilla 13v.collieta,monia sairauksia mm.jalat menneet.Tällä kylällä asustaa 18 vuotias seropi.

toinen jouduttiin nukuttamaan 11 kuukauden vanhana, sillä epilepsia ei asettunut lääkkeillä. Toinen oli 8 vuotias kun halvaantui vasemmalta puolelta, epäiltiin kalkkeutunutta välilevypullistumaa tai jotain sinnepäin. Nyt meillä temmeltää sheltin pentu

ensimmäinen 10v sheltti, lopetettiin sydämestä kuuluvien sivuäänien, munuaisten pettämisen ja keuhkojen romahtamisen vuoksi.

toinen sheltti 9,5v joko aivokasvain tai borrelioosin aiheuttama neurologinen vamma, ei tutkittu.

kolmas kultainen noutaja, 1v 4kk äkilliseen massiiviseen sydänkohtaukseen.

vielä porskuttaa kohta 10v sheltti, ja haussa uusi noutajavauva paremmalla onnella.

oli 19 vuotias sekarotukoirapoika, siinä oli sussaria ja ehkä kultastanoutajaa. mun isi osti sen puol vuotiaana pultrarilta sorbuspullolla! se oli ihan likanen laiha ja pelokas, mutta siitä tuli oikeen kiva rohkea ja kiltti koira. lopussa se laihtu ihan luurangoks ja alko olee vähä höperö, halus sisään ulos sisään ulos.. oli siis vapaana pihalla. lopulta alko itkemään niin sitten vietiin se nukkumaan. olin 19v sillon kanssa. oli outoa olla kun ei ollut kaveria joka oli ollut koko mun elämän siinä mukana.

koira oli kiinanharjakoira joka oli 14vuotias kun vietiin piikille. se kanssa laihtu ja alko pissaamaan kokoajan. nyt mulla on sen lapsenlapsi 13v poika :) hyvässä kunnossa

Ole onnellinen siitä että sait pitää koirasi noinkin kauan.
Koiran poismeno sattuu syvälle sydämeen ja kovaa.
Uusi koira ei korvaa vanhaa mutta voi olla yhtä rakas sitten kun olet valmis sen uuden ottamaan, jos tulet ottamaan.
Nämä minun nykyiset koirani eivät korvaa niitä edesmenneitä koiriani, mutta ovat yhtä rakkaita omalla persoonallisella tavallaan. Niillä on omat koomiset piirteensä.

Voimia joka tapauksessa sinulle. Ikävä on vielä minullakin kaikkia koiriani, jopa ensimmäistäni, joka kuoli 1978. Mutta ajanmyötä ikävä helpottaa, usko tai älä.