Joo, elikkäs oo koko ikäni "sairastanu" tälläästä valtavaa jännitystä. Pienenä se oli joka päiväästä ja kouluun mentäessä kesti noin kolme vuotta sopeuduttuaan kouluun. Eli se oli sellaasta että alussa ainakin jännitin valtavasti ja tulin kouluun ja joka paikka tärisi, hikoilutti ja lopulta aina oksensin. Joskus oksentaminen helpotti oloa mutta ei aina.
Sitten kun lopulta voitin pelkoni niin se alkoi lieventyä ja on ollut hyvä tuon ala-asteen ja ylä-asteen paitsi että nyt kun konfirmaatios oksensin, retkillä oksensin ja jopa veljen lapsen kastajaasis oksensin niin ny se on taas palannu pahimpaan tilaan. Ja kun en sitte tohtinut millään mennä potkiaasiin kun oli niin valtava jännitys ja pelko siitä että oksentaasin sielä, ja kun vielä oksensin jo kotona niin olin menemättä sinne niin siitä se pelko vaan suureni ja ny oon sitten aivan pohjalla masentuneena ja stressaantuneena.
Ja nyt kävin lääkärissä puhumassa asiasta ja sieltä pistettiin lähetettä eteenpäin mutta ei oo vielä mitään ilmootusta tullu mistään päin ja on enää viikko vaan amiksen alkamiseen. Ja amikseen meneminen on todella kova haaste mulle ja en varmasti pärjää ilman apua. Ja ku mä en ny vaan yksinkertaisesti tiärä YHTÄÄN mitä pitääs teherä ja koko ajan päivät vähenöö. Jännitys ja stressi on jo ny valtavaa ja vaikuttaa mahaan ja nukkumiseen. Ja ku vaan oon niin turhautunu en tiärä mitä pitääs tehä ja kuinka selviän eteenpäin?! Ja kun jännitys tällä hetkellä on niin valtavaa että kun vanhempien kaaski meinaan mennä johki ostoksille niin silloonki jännitys valtavaa ja harkoissa käyminenki jännittää.. niin kuinka ny sitten amikseen pystyn mennä? Ja kun ei sitä v*tun jännitystä pysty millään eikä mitenkään kontrolloimaan enää. Saako tai onko olemas tähän mitään lääkkeitä tai mitään ja auttaako ne???? Mitä teen?!
Sitten kun lopulta voitin pelkoni niin se alkoi lieventyä ja on ollut hyvä tuon ala-asteen ja ylä-asteen paitsi että nyt kun konfirmaatios oksensin, retkillä oksensin ja jopa veljen lapsen kastajaasis oksensin niin ny se on taas palannu pahimpaan tilaan. Ja kun en sitte tohtinut millään mennä potkiaasiin kun oli niin valtava jännitys ja pelko siitä että oksentaasin sielä, ja kun vielä oksensin jo kotona niin olin menemättä sinne niin siitä se pelko vaan suureni ja ny oon sitten aivan pohjalla masentuneena ja stressaantuneena.
Ja nyt kävin lääkärissä puhumassa asiasta ja sieltä pistettiin lähetettä eteenpäin mutta ei oo vielä mitään ilmootusta tullu mistään päin ja on enää viikko vaan amiksen alkamiseen. Ja amikseen meneminen on todella kova haaste mulle ja en varmasti pärjää ilman apua. Ja ku mä en ny vaan yksinkertaisesti tiärä YHTÄÄN mitä pitääs teherä ja koko ajan päivät vähenöö. Jännitys ja stressi on jo ny valtavaa ja vaikuttaa mahaan ja nukkumiseen. Ja ku vaan oon niin turhautunu en tiärä mitä pitääs tehä ja kuinka selviän eteenpäin?! Ja kun jännitys tällä hetkellä on niin valtavaa että kun vanhempien kaaski meinaan mennä johki ostoksille niin silloonki jännitys valtavaa ja harkoissa käyminenki jännittää.. niin kuinka ny sitten amikseen pystyn mennä? Ja kun ei sitä v*tun jännitystä pysty millään eikä mitenkään kontrolloimaan enää. Saako tai onko olemas tähän mitään lääkkeitä tai mitään ja auttaako ne???? Mitä teen?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
JA terapiaa, käännyhän uudelleen psykiatrin puoleen!
lääkärille ja kerro että koulun aloittaminen tuntuu vaikealta ilman mitään lääkitystä. Ehkä asia järjestyy sillä ja voit saada esim. jotain rauhoittavaa. Jos et itse kehtaa soittaa, pyydä vaikka vanhempia soittamaan. Koulun aloittaminen on niin tärkeä asia, että kannattaa vaikka jonottaa puhelimessa, jos ei heti saa lääkäriä kiinni. Tsemppiä ja voimia sinulle.