sellaisessa maailmassa,
jossa nuoret joutuvat nyt kasvamaan.
Aikuiseksi kasvava näkee maailman, katujen vieretkin täynnään alastomia alusvaatemainoksia.
Viinaksissa öykkäröiviä vanhempiaan hän katselee hämmentyneenä.
Nyt hänen pitäisi tulla mukaan tähän?
jossa nuoret joutuvat nyt kasvamaan.
Aikuiseksi kasvava näkee maailman, katujen vieretkin täynnään alastomia alusvaatemainoksia.
Viinaksissa öykkäröiviä vanhempiaan hän katselee hämmentyneenä.
Nyt hänen pitäisi tulla mukaan tähän?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On tosi,että minä pian 70 vuotias sain elää ihanan lapsuuden ja nuoruuden.Koti oli köyhä,mutta vanhempamme pitivät meistä hyvää huolta.Ei ollut viinoista ja huumeista puhettakaan ja vanhempamme olivat esimerkillisiä ihmisiä.Koko kyläyhteisö huolehti jokaisen lapsista.Kun rippikoulu oli käytynä sai luvan mennä tanssimaan.Saatolle ei huolittu,jos joku edes haiskahti viinalle.Työelämään piti tarttua jo lapsena,vaan ei siitä mielestäni haittaa ollut.
Olin aamukävelyllä Jerryn kanssa .
Meillä on ihanat rannat ja kunnan juuri laittamat pöydät ja penkit. Ne ovat tosi raskaat siirrellä ,ja kuitenkin yksi oli järvessä . Onneksi paikalla oli myös yksi riskimies joka kääri housunpunttinsa ja sai sen kuivalle maalle,hän on kanssa koirantaluttaja .Luulisin että nämä hulikaanit eivät ole tästä meidän läheltä.
Minä asuin n3vuotta sitten, ihan siinä vieressä. Ja näin kesäaikaan nuorisolla oli taamiset siinä rannassa.Viikonloppuisin se oli yhtä hulinaa.
Nyt asun korkeassa kerrostalossa ,jossa on myös hissi ,joka rupeaa olemaan tarpeen. Ja sen verran kauenpana rannasta, ettei se ääni kuulu minulle.
Kyllä nuorilla on nyt kaikenlaisia vapaa ajan vietto mahdollisuuksia ,mutta ,kaikki maksaa .
Asusteet ja välineet pitää olla viimesenpäälle merkkitavaraa.
Ja vanhemmat maksaa. He eivät välitä nykyään mistään ,kun kaikki tulee monelle liian helpolla.
kävi ottamassa aurinkoa tutuilla penkeillä
kartanon puistossa, tosiraskaat penkit oli hilattu renkaaksi laatotukselle.
Aikani istuin ja minua häiritsi niin paljon epäjärjestys että hilasin penkit entisille paikoille.
Eikö ne tajua että penkit poistetaan jos eivät pysy paikallaan, eikähän ne piittaa mistään.
Muuten puistossa on siistit nurmikot ja kukkaistutukset, melkein joka päivä käyn satoja vuosia vanhojen puiden varjossa tai auringon puolella istumassa.
Olen sodankäyneen miehen poika. Ja käyn sotaa kaiken aikaa. Se kaikki on vaan siirtynyt minun harteilleni, enkä toki väitä, että se kuva ammutusta veljestä,jo matojen syömästä,olisi mielesäni kaiken aikaa, mutta aistin sen mukanani.Suvun kaunein ja fiksuin mies, nuorin ja vahvin, ammuttu ja peruuttamattomasti vainaa.Kauan sitten.
korvaamattomia ihmisiä.
Ymmärrän hyvin tuon edellisen viestin kertojan taakan. Suvussamme on aivan vastaava tapaus, mutta itsetuhoisin seurauksin.
ei varmaan ollut silloin muu kuin apea, itkevä,
samoin isäsikin.
Nuo mielialat olet tuntenut ominasi silloin,
ja ne ovat jääneet kipeinä muistoina mieleesi.
Työtä oli kuitenkin niin paljon,
että se "piti tiellä" niin sanotusti.
Silloin vihollinen oli vihollinen, vielä nykyisinkään en sinne halua matkustaa, vaikka olen ymmärtänyt heidän olevan samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Ylempää tulleiden määräysten pakottamia.
Mutta jokin vain jarruttaa sinne matkustamista.
Nykylasten ongelmat ovat vielä pahemmat: kodin sisään on tullut paha, viinan käyttö, porno, kaikenlainen pahuus.
Siihen maailmaan pitäisi mennä mukaan?