auttaako uskonto masennukseen?

Se sanoo, että saat olla paha, ja silti olet armahdettu. Rupea pahaksi, niin masennus häipyy! Liian kiltit masentuvat.

Hei ! Olen kokenut masennuksen kun mieheni kuoli. En tiennyt ollenkaan, että sairastin masennusta. Vasta luettuani lehdestä oireista tunnistin asian. Sitä kesti useita kuukausia ja linnoittauduin yksin kotiin ja nukuin suunnattomasti. Vuoden kuluttua se oli ohi ja aloin seurustelun.
Uskonto esti minulta itsemurhan, tiedostin että Jumala on sen kieltänyt.
En ole syönyt mitään lääkkeitä, olen lääkekielteinen. Otan kyllä antibioottia ja särkylääkettä yms jos tarvii. Siis en syönyt psyykenlääkkeitä. Niihin jä koukkuun, ne lihottaa kuten olen nähnyt tuttavistani.

Uskonto auttaa selkiyttämään maailmankuvaa. Ei maailma romahdakaan, vaikka rahat loppuu. Rakkaan menetys oli kova paikka, ei siihen ole lääkettä.

Keino hoitaa ajoittain tulevaa masennusta minulla on, että keksin kivaa, kuten matkailu ja mökkeily.

Tsemppiä !

meitä varten, jotka tarvitsemme häntä. Terveet eivät tarvitse parantajaa, vaan sairaat ja siksi saat luottaa siihen, että hän todella auttaa sairaita ja masentuneita.

Synti tuo sairauden ja siksi maailma on täynnä vaivaa ja sairautta. En tarkoita tällä, että masentunut on sen syntisempi, kuin kukaan muukaan, mutta tarkoitan tällä, että yhtään synnitöntä ei ole olemassakaan.

Masennus lähtee omista rikkonaisista ajatuksista, jotka ovat rikkoutuneet oman itsen tähden, eli vaikkapa itsekkyyden tai omahyväisyyden tai pyrkydyyden tähden tai ovat rikkoutuneet huonojen ympäristötekijöiden takia.

Jeesus on luvannut tehdä omansa terveeksi ja hän luvannut ajaa masennuksenhengenkin omistaan poissa ja siihen meidän on luotettava.

Hän on luvannut auttaa meitä siinä, että emme jää vangiksi syntiin ja siksi hän antaa omilleen voiman sisimpään, eli Pyhän Hengen. Usko siis riittää tekemään kaiken uudeksi ja siksi on tärkeää rukoilla uskonlahjaa, eli taivuttaa tahtoaan siihen, että tahtoo antaa kaiken vallan itsestään Jeesukselle.

Minäkin olen kokenut vakavan masennuksen, vaikka siitä on nyt kulunut aikaa todella kauan, muistan miten vaikeaa oli olla masentunut ja miten se vei kaiken voiman. En siksi ihmettele laisinkaan, että et halua etsiytyä työelämään, vaan haluat elää omalla tavallasi.

Minut pelasti masennuksesta, jonka olin itse itselleni hankkinut väärällä ja totutulla ajatusmallilla, Jeesus Kristus. Hän todella paransi minut siitä täydellisesti ja siitä ei jäänyt jäljelle, kuin muisto vain ja se valtava opetus, minkä siitä sain.

Nöyrryin sen masennuksen aikana näkemään, että meillä ihmisillä ei juurikaan ole valtaa edes itseemme ja emme pysty edes parhaalla tahdollammekaan itseämme parantamaan, eli nöyrryin antamaan itseni kokonaan, kaikkineni suuren Parantajan käsiin ja hän todella teki minusta terveen ja paransi kaikki elämäni alueet ja antoi rauhan.

Rukoilen, että hän tekee sinulle samoin ja saat vielä todistaa siitä.

Haluan muistuttaa sinua siitä, että sinun ei tarvitse uskoa mihinkään huonoihin ajatuksiin, sillä ne pohjautuvat vain tunteisiisi, vaan sinä saat uskoa Jumalan Sanaan, joka on totuus.

lykkää vaan parantumista ja pahentaa oireita

Tarkemmin sanottuna oikeanlaisista uskomuksista on apua, kun haluaa irti masennuksesta. Suosittelen kirjoja Kognitiivinen psykoterapia, Optimistin käsikirja ja Parempia tunteita, jos haluat päästä irti masennuksesta. Kaikki nämä mainitut kirjat käsittelevät jonkin verran masennusta ja sisältävät osittain samoja tietoja.

Usko antaa luottamusta ja turvaa kaikkiin elämänvaiheisiin; niin sairauteen kuin myös iloihin ja suruihin. Usko itsessään ei masennusta poista, koska masennus on sairaus, joka on hoidettava asianmukaisesti psykoterapialla, lääkityksellä ym. Mutta usko antaa näköaloja elämään ja tätä kautta voi olla tukena masennuksesta toipumisessa.

Suosittelen sinulle Viktor E. Franklin kirjaa Tarkoituksellinen elämä. Kirjan luettuani epätoivo on poissa. Kirjassa sanotaan, ettei tarkoituksen kokemiseen tarvita välttämättä uskoa, tosin se voi tukea elämää.
Itse olin vuosia masentunut, mutta nyt se alkaa hellittää. Tarvitsin kolmen vuoden terapian päästäkseni edes jotenkin jaloilleni. Masennuslääkkeitä en ole syönyt koskaan pidempiä aikoja, ainoastaan kokeillut. Mielestäni ne vain turruttavat.
Voimia sulle. Selviät kyllä!

Riippuu varmaan tilanteesta. Uskonto itsessään ei auta masennukseen,mutta jos löydät oikean uskon ja saat sydämellesi Jumalan rauhan, sinulla on varmuus tulevasta ja rauha sydämessä. Sellainen rauha,joka voittaa kaikki pelot ja murheetkin.
Se herättää rakkauden ja onnen tunteen.

Silloin on luja luottamus siihen,että Jumala ohjaa sinunkin elämääsi ja antaa onnen ja murheen hetkiä jalostaakseen ja "tulessa polttaakseen" sinut valmiiksi sitä kalleinta päämäärää varten.

Rukoilen puolestasi että Isä Jumala auttaisi sinua pois masennuksesta

Masennukseen auttaa terapia, masennukseen johtaneet asiat käsitellään terapiassa.

Kun usko ei saa olla tunteita, ei rakkautta eikä iloa, kun se ei ole sitä, niin silloin ei ole masennustakaan uskossa. Ei tietenkään, koska miksi vain hyvät tunteet, ilo, riemu ja rakkaus olisi kiellettyjä mutta masennus ja viha menettelisi.

Harhaoppisestikin uskoo siihen ettei usko ole tunteita, niin silloin ei ole masennustakaan.

Ei ole auttanut usko masennukseen. Seurakunnat läpi maan rukoilleet minulle apua mutta ei ole herunut. kumma juttu.

Ei usko ole tunteita eikä tuntemuksia. Tai jos on niitä pitää herjata olivat sitten mitä tahansa. Vain Raamatulla päähän paukuttaminen on tärkeää ja oikeaa.

Itse olen vahvasti kristinuskossa. Olen liikuntavammainen ja siksi yksinäinen. En aina muista pyytää Jeesukselta piristystä, mutta Hän huomaa kyllä pyytämttäkin usein tilanteeni. Hän lähettää yllättäen jonkun ihmisen luokseni tai joku satunnainen ohikulkija sanoo jotain sopivaa iloisesti. Myös naisen hymy, voi pelastaa koko päivän. Kun olen yksin kammiossani, Jeesuksen kanssa, en ole masentunut, tuo yhteys Herraani Jeesukseen Kristukseen, tuo tullessaan Pyhyyden raikkaan tuoksun. joka johtaa ylistykseen ja näkyihin menneistä, nykyisistä ja tulevista tapahtumista, jotka kirkastavat Jeesuksen vaikutuksia elämässäni. En osaa kyllin kiittää Raamatun ilmoittamaa Jumalaani, sillä Hänen on kaikki. Voin vain kiittää, ylistää, palvoa ja kunnioittaa Hänen tahtoaan ja tekojaan. Hän on rakkaasti näyttänyt, miksei paranna minua kokonaan. Hyväksyn sen kiittäen, sillä näin on hyvä.

Kun näkee vähemmän ihmisiä, niin tietenkin on pienempi vaara siinä, että joku tulee ja paukauttaa Raamatulla päähän tai sättii muutoin jotain älytöntä kuten maan tapa on.