Piissä

kun isopurje ja keulapurje skuutataan samalle puolelle siten, että iso pyrkii työntämään venettä eteenpäin ja keulapurje taaksepäin. sopivasti skuuttaamalla vene sitten sahaa pientä liikettä ja ajautuu kyljittäin tuulen mukana. toimii kohtuullisen hyvin kevyemmässä kelissä ja riittävän pienessä aallokossa.

oheisen linkin artikkelissa lisää

http://venelehti.fi/files/library/attachments/tapa5.pdf

Eväköliset olen saanut asettumaan piihin kymmeniä kertoja oikein hyvin. Ongelma syntyy jos purjeiden pinta-alat eivät ole sopivat, yleensä liikaa. Viimeksi pari viikkoa sitten myöhästyin Ranskan rannikolle tulossa ja pimeni. En yksin viitsinyt riskeerata Port St. Luis du Rhonen sisäänajoa vaikka olin käynyt ennenkin. " Lee shore" ja 24-26 notsia tuulta. Vene piissä oli oikein rauhallista ja otin pieniä torkkuja laivoja vahtiessa ja aamua odotellessa. Vauhtia mittarin mukaan 0 s mutta sivuttain rekaa 2-3 s ja siinä se eväkölin heikkous onkin, menee turhan lujaa sivuttain.. Balanssi syntyy pakittavan keulapurjeen ja aaltojen painaessa keulaa pois tuulesta ja tiukan ison toimiessa päin vastoin. Viimeksi pistin reivatun ison levangin hieman luuvarttiin saadakseni vauhdin pois, genoan yleensä reivaan siten, että vahvike nojaa vantteihin. Helpoiten piihin asettuu kun vain tekee vastakäännöksen irroittamatta skuutteja, vastatuuleen reivit usein ovat jo kohdallaan- myötätuuleen ei. Peräsimellä ei ole paljoa vaikutusta kun ei ole ohjailunopeutta. Keskiasentoon kiinnitys olisi teoriassa paras lateraalipinnan lisäämiseksi. Kannattaa harjoitella hyvällä ilmalla miten oma vene asettuu. Erinomainen tekniikka kokkaamisen, syömisen, nukkumisen yms helpottamiseksi reissupurjehduksessa, etenkin yksinpurjehduksessa. Äärimmäisiin myrskyihin vaarallinen tekniikka kuten taisi GGR osoittaa. Wiig ja ehkä muutkin 360 knock downit olivat seurausta piihin pistämisestä.