Eräs

Kirjoitan tänne kuvitellen, että luet tämän.
Epätoivoista? Voi kyllä, niin epätoivoista.

Ainahan sanotaan, että jokaiselle on olemassa se yksi ainoa ja oikea. Niinpä niin ja höpön löpön, voihan se elämä kulua hissukseen eteenpäin vaikka kumppani ei olisikaan se vuodesta toiseen yhä uudelleen hurmaava.. Arki on arkea, vuosien varrella monet eri asiat sitovat alkujaan väärät ihmiset yhteen.

Joskus joillekkin käy kummasti, kaiken keskellä eksyy paikkaan, tutustuu ihmiseen jonka sielu on kuin omasta puuttuva pala, itkut ja naurut tukevat toisiaan, ymmärtää toista pelkästä katseesta.
Kuulostaa rakkausromaanilta? Jep, jep, näin vaan kävi.

Kesken kaikenlaisen muun, tapasin sinut ja sekosin totaalisesti. Vastoin kaikkia periaatteitani (kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat) heittäydyin jonnekkin pinkkiin pilveen..

Olit vaan niin hauska, ihana, samanlainen.
Ensimmäinen joka ymmärsi kaiken.
Niin lähellä, niin kaukana.
Täysin mahdoton ajatus että olisimme joskus yhdessä, sinulla on elämäsi ja -niin- minulla omani.

Tässä olen hamaan tulevaisuuteen saakka, iloitsen ihan toisenlaisista asioista, kuin mistä kanssasi olisin voinut iloita.

Ne monet viestit ja kyselyt joita sait, eivät lähteneet minulta.

Muistatko, toin takkisi narikasta, kun paitasi repeytyi tappelussa?

Kaikkea hyvää, olet ajatuksissani.