Mitäs sitten jos mies on selkeästi vanhempi..? Kuten tässä tapauksessa nainen eli minä 24v ja mies 41v. Lähinnä tässä ajattelen, että mitä liikkuu tuon ikäisen miehen päässä? Voiko mies ottaa minua todellisuudessa vakavasti? Entä sitten sukulaiset ja muu ympäristö? Tunnetta riittää, mutta en ehdoin tahdoin tahtoisi itseäni satuttaa...
Vanhempi mies,nuori nainen
Emily
91442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juttele ja yritä selvittää häneltä se miten hän ajattelee ja mitä haluaa tulevaisuudelta.
Puhukaa asiat selviksi.
Vain TE kaksi rakennatte ja elätte oman suhteenne.
Muiden mielipiteellä ei ole väliä loppupelissä.
Meillä m38 ja n17. Hyvin menee kun rakkautta riittää ja tulevaisuutta suunnitellaan.
No onpas ikäeroa kerrakseen. Miten teillä voi olla mitään yhteistä? 17 vuotias ei ole mielestäni edes vielä nainen, vaan teinityttö, olipa hän olevinaan kuinka "kypsä" tahansa. Minä en ole edes kolmea kymmentä, enkä silti näe mitään yhteistä alle 2-kymppisten kanssa, vaikka vapaamielinen olenkin. Ajatusmaailma on jo niin erilainen 10 vuotta vanhempana tässä iässä. 10 vuoden päästä 10 vuoden ikäero on jo eri asia, mutta nyt se on ehdottomasti minule liikaa.
No tämä on tietysti minun mielipiteeni.
Tota... mies vois olla sen tytön isä!! Kuvottavaa... Vai onx tää joku isä-kompleksi... Siis tyttö etsii miehestä isää. Outoa joka tapauksessa.
Kuvottavaa ja outoa joidenkin mielestä :)
Olemme puhuneet esittämistänne asioista todella syvällisesti, sillä itse epäilin moisia juttuja ennen kuin teimme ratkaisevan päätöksen hypätä syvemmälle sydämmen syövereihin.
Siis omasin samankaltaisia ajatuksia Teidän kanssanne :)
Suhteessa on aika kyse kahdesta ihmisestä ja haidän sopimisesta yhteen.
Ei tarkoitus ole se, että ollaan samanlaisia.
Kummallakin voi olla esim. eri harrastuksia, musiikkimaku jne.
Erinlaisuus voi olla myös rikkaus.
Meillä on yhteistä esim. elämänarvot ja harrastuksia. Liikunta, klassinen musiikki, teatteri jne...
Pitää olla riittävästi yhdistäviä tekijöitä.
Tärkeintä on elämänarvot sekä tapa ajatella elämästä ja sen ilmiöistä.
Jokainen elää tyylillään ja ei ole olemassa standardi ihmistä. Jokainen on yksilö omine ajatuksineen.
Meille kaikille on tilaa täällä...
Niin... onhan se niinki. On mulla yks tuttu, joka oli 18w ku meni naimisiin 38w miehen kanssa... Kyllä sitä vähän ihmeteltiin, mut niillä on nyt uskomattoman sulonen pikku tyttö ja ovat edelleeen yhdessä.
Ei kai siinä mitään "pahaa" o... Se vaan tuntuu ihmeelliseltä. Ja ite en haluis seurustella isäni ikäsen miehen kanssa. Luku sinänsä on ällöt, limaset äijät, jotka käyttää nuoria tyttöjä hyväkseen.
Tietenkin mies voi rakastaa tosissaan, miehellehän tuo on ihannetilanne, paljon itseään nuorempi ja rakastunut nainen seurana, voiko enempää toivoa ?
Se on kuitenkin varma että sukulaiset ja sivulliset on montaa mieltä tuollaisesta suhteesta.
Selvitä miehesi tunteet puhumalla hänen kanssaan ja jos molemmat rakastaa niin voitatte kyllä esteet !
Olen 30 vuotias nainen. Aviopuolisoni on kohta 50 vuotias. Olemme olleet yhdessä likimain 10 vuotta.
Kompromisseja se vaatii ja ymmärtämystä. Mutta rakkaus on roihunnut ja roihuaa edelleen.
Ympäristöllemme ikäeromme oli varmaan suurempi ongelma kuin meille.
Ikä on korvien välissä. Parisuhde koostuu aivan muista asioista. Ei iästä.
Onnea sulle !!
Huom!! Kronologinen ja biologinen ikä on eri asia. Ehkä voivi vielä erottaa fyysisen ja psyykkisen iänkin toisistaan. Minun suvussani on useita tapauksia, että mies on naista iäkkäämpi. Isoisä ja isoäiti aloittivat seurustelub kun olivat 36/18v. Eli toinen 2x vqanhempi. Hyvä avioliitto seurasi, ja olivat naimisissa yli 50v. kuolivatkin 3v sisällä. Myös toisilla isovanhemmilla ikäeroa 10v.
Jotkut ihmiset jotenkin säilyvät nuorina pidempään, tai nuorekkaina. Ihan fyysisestikin, mutta vars henkisesti. Kai se johtuu siitä, mitä itsestään ajattelee ja millainen haluaa olla. Itse olen vähän yli 30v, ja voisin aivan hyvin seurustella 10v nuoremman kanssa. Ajatelkaa sitten tilannetta 10 tai 20v kuluttua. Ikäeron merkitys vähenee kun tulee ikää lisää.
PS voisin kyllä aivan hyvin seurustella itseäni usean vuoden vanhemmankin kanssa.
Heips! Mulla oli vähän saman kaltainen tilanne tässä vielä muutama kuukausi sitten. Tapailimme melko kauan, tapasin hänen sukuaan ja ystäviään ja hän tapasi vastaavasti minun. Kaikki sujui hyvin ja puhuimme jatkuvasti tunteistamme ja tulevaisuudesta. Tammikuussa 2003 menimme sitten kihloihin ja olin todella onnellinen. Hänen ystävät ja sukulaiset pitivät minusta kovasti ja minun... hänestä. Ehkäpä itse en ollut vielä valmis niinkin suureen muutokseen, ja olihan hänessäkin omat vikansa.. erosimme maaliskuun lopulla omasta pyynnöstäni, jonka jälkeen hän usein soitteli ja pyysi minua takaisin, jopa avioliittoon, mutta päätin pitää pääni.. eli opetukseni tässä asiassa on että jos vähänkään epäröi asian suhteen, kannattaa miettiä onko se silloin sen arvoista, ennen kuin on liian myöhäistä.. Mies oli 37 ja minä 20 erotessamme.