Apuja kaivataan...

ovat malliin sopimattomia avovaimosi puolesta. ovathan vaan sinulla toisinaan. kyllä aikuisten ihmisten kuitenkin pitäisi sopeutua olosuhteisiin jotka ovat lasten kannalta myönteisiä. jospa yhdessä miettisitte ennen josko olisi jotain tehtävissä. jos lapset ovat vaan eloisia ja vilkkaita niin sillehhän on pahempi mitään tehdä. toinen asia on jos lapset ovat tottelemattomia eivätkä usko kieltoja jne.
siinä tapauksessa voisitte keskenään neuvotella rajoista ja kasvatuksesta. lapsia ei kuitenkaan voi laittaa "raameihin" ja kieltää heidän luonnollista eloavaisuutta.

takia kenenkään mielivaltaan.
Jos lapsesi on luonnostaan eloisia ja touhuavia, niin sitä ei saa alkaa muuttamaan toisten tahtojen mukaan. Jos sitä ei toinen puoliso ymmärrä, niin varmasti tulee olemaan vaikeeta.
Eihän varmaan hänekään lapsiaan aleta pakottamaan olemaan rokhkeempia ja vilkkaita, vain siksi kun muut niin tahtovat. Me jokainen ollaan omanlaisiamme.

ettei tytöt älyttömyyksiä tee mutta siten ettei ihan eloisuus kumminkaan jää pois:)

ja yhteisistä säännöistä olisi aika puhua!! hopi hopi niin meilläkin kävi suhde toimimaan kun sovittiin tiettyjä sääntöjä:)

Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vapaa kasvatus on vanhempien piittaamattomuutta!Näkeehän tuo,millaisia nämä ns."vapaat lapset" ovat! Ei minkäänlaisia tapoja ja eletään kuin pellossa! Vaikka vanhemmilla on vastuu, niin lapsesihan voi ja saa olla niin eloisa kuin haluaa, sehän on ihana piirre, mutta silti hänelläkin täytyy olla rajat ja säännöt, joita totella. Joku järki "eloisuuteen",jos se tarkoittaa teillä sitä, että tyttäresi saavat tehdä mitä ja milloin haluaa. Ymmärrän täysin avovaimoasi, että häntä korpee kurittomat kakarat ja varsinkin, jos hän ei tottele yhtään avovaimoasi.
Tee tyttärillesi selväksi, että avopuolisoasi on myös toteltava, niinkuin sinua. Ja suosittelen silti keskustelua koko perheen kesken jossain kivassa ympäristössä.Menkää vaikka koko poppoo piknikille, että olette jossain rauhallisessa paikassa ja keskustelkaa asiat selviksi. Jos joku meinaa hikeentyä, niin heti kauemmaksi jäähylle.
Ei se auta, että te kaksisteen puitte asioita,koska välttämättä lapsenne ei tuota tilannetta ymmärrä/tajua.
Toivon teille vaan kaikkea hyvää ja toivottavasti saatte asianne selvitettyä!
Mutta tosiaan, kaikkia täytyy kuunnella&ymmärtää ja päätös oltava tasapuolinen kaikkia kohtaan! ;)

Oma neuvoni on, ettei missään nimessä kannata luovuttaa heti, jos keskinäinen suhteenne on ok. Et kertonut lasten ikää tai sitä, kauanko olette olleet yhdessä, mutta sain käsityksen että omat lapsesi ovat nuorempia eikä suhteennekaan vielä kovin vanha.

Uusperheeseen sopeutuminen kestää tutkimusten mukaan 2-4 vuotta, jonka aikana jokainen hakee oman paikkansa ja roolinsa perheessä. Lapsesi ovat selvästi vielä sopeutumisvaiheessa, jos ovat ns. vilkastuneet yhteenmuuton jälkeen. Avovaimosikaan ei ole vielä ehtinyt muodostaa kiintymyssuhdetta lapsiin tai tottua muuttuneeseen tilanteeseen, koska kokee hälinän stressaavana.

Sopikaa kumppanisi kanssa yhteiset säännöt ja tehkää ne selväksi myös lapsillesi. Vetoa myös puolisoosi, että hän antaa lapsillesi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja tapoihin sekä yrittää katsoa asioita myös heidän vinkkelistään.

Omasta puolestani voin sanoa, ettei uusperheeseen sopeutuminen ollut alussa kovin helppoa. Stressaannuin itsekin siitä hälinästä ja menosta, jota neljä lasta sai saman katon alla yhtäkkiä aikaan. Tässä oli siis mukana myös omat lapseni ja tuntui, että koko porukan ollessa koolla nuoriso ikään kuin riehaannutti toinen toisiaan (lapsista kylläkin positiivisessa mielessä):) Ajan myötä, kun tilanne asettui uomiinsa, lapsetkin rauhoittuivat.

Meillä myös sovittiin jo melko alkuvaiheessa mieheni kanssa yhteiset pelisäännöt lasten suhteen. Ei se aina helppoa ollut, kun näkemykset saattoivat poiketa toisistaan, mutta pitkällisillä (joskus loputtoman tuntuisilla) keskusteluilla päästiin aina yhteisymmärrykseen. Sovittiin myös, että jos toinen kieltää, ei toinen vedä mattoa alta myöntymällä. Pelisäännöistä keskusteltiin myös yhdessä kaikkien lasten kanssa ja koko porukka "allekirjoitti" sopimuksen yhteisesti.

Mutta mutta: aikaa tarvitsette sekä pitkämielisyyttä ja kykyä kompromisseihin. Onni ja sopu ei tule uusperheissä kuin Manulle illallinen, kuten ei yleensä ydinperheissäkään. Tärkeintä on, että ette ryhdy toistenne ettekä lastenne vihollisiksi.

Voimia!

lastasi mieti kaksi kertaa. Vastenmielisyys lasta kohtaan vain lisääntyy vuosi vuodelta ja onko se sitä mitä haluat..?

Rauhaa rakastavalle ihmiselle on takuulla järkytys, kun yhtäkkiä samassa taloudessa onkin pari kiljuvaa pikkuneitiä. Ja vieraat, samassa taloudessa asuvat ihmisetkin rasittavat. Tottuminen ja sopeutuminen ei käy kaikilta ihan sormia napsauttaen.

Jos neitien volyymiä ei saa pienemmäksi, niin saisiko ne jonnekin muualle säännöllisesti huutamaan ja riehumaan ylimääräisen energiansa pois? Vaikka johonkin kerhoon tai harrastukseen, ellei pihaleikit käy.

Ja muistathan, että aikuisten parisuhde on lasten koti!