selventäkää

se mitä minä oon kuullu, niin on että monet nuoret tytöt(ja varmaan pojatkin) just alunperin lähtee laihduttamiseen koska ovat vähän pulskia ja jos niillä on alttiutta syömishäiriöille ni se laihdutus voi laukasta sen. mutta kaikilla se ei mee niin vaan jotkut kokee itsensä lihaviks vaikka oisivat aina olleet hoikkia..

Olin ylipainoinen, kun aloitin laihduttamaan. En ole varma missä vaiheessa se muuttui anoreksiaksi, mutta alusta alkaen oli selviä merkkejä anoreksiasta vaikka olevinaan laihdutin terveellisesti.
Lähti 40kg 9kuukaudessa. Olin 165/76.
Nyt kroppa sekaisin lopun elämää. Mutta olenpahan laiha ekaa kertaa elämässäni.

Olin ylipainoinen ja siitä se sitten lähti.
On tosi pelottavaa, kun näen itseni läskinä ja kun kokeilen niitä, läskejä on paljon. Kuitenkin monet sanovat, että olen tosi hoikka ja olet minuakin laihempi, kutistut olemattomiin jne. Mutta silti olen läski. En ajattele, että haluan olla vieläkin laihempi, vaan että olen paksu! Enkö tosiaan muka näe itseäni oikealla tavalla?! Kun katselen itseäni, ei mielestäni silmäni harita tai mitään semmoista. Onko se muka mahdollista, että en näe itseäni!?!?! Onko kellään kokemuksia siitä miten ovat havahtuneet näkemään itsensä? (sori, meni offtopic)
Ja niin hei, nicolehan oli aikas paksu, kun hänelle tuli ana.

ja vitut vaan laihoille. ite painoin 107 kg. oon 172 cm pitkä, pienimmillään painoin 54 kg. eli olin vieläkin läski. sitten menin osastolle, ja nyt painan 59 kg. eli aika tanakka.

läskinä (reilusti yli 75kg, en sen tarkemmin sano) aloin laihduttamaan, ensin tavallisesti, sitten se siitä käännähti anaksi. 24 kiloo lähti vuodessa, ei riitä. Taulukoiden mukaan olen edelleen normaalipainoinen (lähellä alarajaa), ja laihdutus ja laihtuminen jatkuu. Alkaa kyllä tuntumaan paremmalta, kun näkee muutoksen parempaan päin. :)