En kestä tavallista arkea

pää hajomassa

Olen pian 30v täyttävä nainen. Ihan viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että ongelmani on etten kestä tavallista arkielämää.

Meni monta vuotta, että tein vain töitä, töitä, töitä ja loput ajasta istuin kotona, väsyneenä, ei jäänyt aikaa, eikä jaksamista harrastaa tai hankkia elämään muuta sisältöä. Väljähtynyt, pitkä-aikainen avoliitto, jota raahasin matkassa. Taloudelliset ongelmat, jotka veivät ajatukset päivin ja öin.

Jotenkin kuitenkin kaikesta huolimatta, vaikka olen ollut vuosikaudet tällaisessa myllytyksessä niin jaksoin kuitenkin olla aika tyytyväinen jopa ihan arkiseen ja huolentäyttämään elämään. Minulla oli vahva tahto eteenpäinmenemisestä ja vaikka työni on raskasta (yksityisyrittäjä)niin se tuntui kiinnostavalta ja motivoivalta, oli elämäni ilo ja sisältö.

Nyt tilanne on viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa kärjistynyt niin, ettei oikestaan mikään arkinen eläminen tai askareet vois vähempää kiinnostaa. Ennen motivoiva työni, kutsumusammattini tuntuu pakkopullalle, johon raahaudun väkisin ja suoritan sen mitenkuten. Kaikkia arkisia itsestäänselvyyksiä, kuten siivous, pyykinpesu, laskujen maksaminen ym. lykkään päivä tai viikkotolkulla, koska ne tuntuvat epämieluisille. Myös yhteydenpito omaan äitiin ja muut ihmissuhteet jäävät retuperälle, laiminlyön yhteydenpitoa. Äitinikin ihmettelee, kun ennen soittelimme ja näimme usein, nykyään vain sanon aina olevani väsynyt tai kiireinen, enkä "ehdi" pitää yhteyttä. Totuus on se, että usein kun puhelin soi niin en viitsi edes vastata, koska en vaan koe kiinnostusta jutella lähes kenenkään kanssa. Oman avokkini puheluihinkaan en viitsi useinkaan vastata, ja se loukkaa häntä kun olemme viikot erossa muutenkin työn vuoksi.

Elämääni on tullut sellaisia piirteitä, joita siihen ei ennen kuulunut. Jo keväämmällä alkoi alkoholia tulla mukaan kuvioihin, kun rentouduin iltaisin parin drinkin avulla. Siitä tuli tapa. Nyt kesällä terassit ja baarit, viikonloppuisin yökerhot ovat kutsuneet tiuhaan tahtiin, viikkoisinkin ja rahaa on palanut hummaamiseen. Ennen en vuosikausiin juonut alkoholia tai käynyt baarissa. On tullut muutama uusi "kiinnostava" tuttavuus, lähinnä baareissa viihtyviä henkilöitä, alko-ongelmaisia tissuttelijoita ja kännääjiä, joista olen löytänyt uusia "syvällisiä" ja "taiteellisia" tuttavia. He tuntuvat kiinnostaville ja oroginelleille persoonille, jonkalaisia juuri tunnen kaipaavani elämääni "piristämään".

Jotenkin tämä alkolla rentoutuminen ja yökerhojen yöllinen, valheellinen, humalainen jännittävä maailma vetää minua puoleensa. On kuin huumetta saada aina yhdeksi yöksi kerrallaan unohtaa koko paha maailma, kokea olevansa ihailtu ja haluttu, rohkea ja seksikäs. Humalassa kaikki tuntuu niin yksinkertaiselle ja itsensä kokee kaikkivoipaisena, vahvana, taiteellisena persoonana, joka elää muilta lupaa kysymättä, omalla tavallaan. Tunnen olevani voimissani, kun katson yökerhossa tanssilattialla bailaavia kauniita, seksikkäitä ihmisiä, kun humala pehmentää kaiken, kun hyvä musiikki jytää, kun vierellä on jokin näistä "tuttavista", tai jokin minua ihaileva ja kehuva miespuolinen. Ei sellaisesta maailmasta haluaisi luopua.

Mutta aina tulee valomerkki, alkaa kotimatka, humalassa hoipun kotiin, usein itken jo matkalla, inhoan nousevaa aamua ja sitä että pitää nousta sängystä ylös muutaman tunnin kuluttua ja lähteä töihin. Tämä juhlimisen maailma vain on imaissut minut otteeseensa ja mikään muu ei enää tunnu millekään. Tavallinen arkinen elämä ilman melkein päivittäistä juhlimista, baari ja terassikierroksia ei tunnu yhtään miltään.

sanomattakain selvää, että päivisin sitä on väsynyt ja tollo päälle jäävä zombie, väsymys alkaa olla melkoista. Illalla sitten vaikka kuinka päätän, että nyt lepään niin kuitenkin alan alkoholilla "virkistää" tuota väsymystä ja jos en pakota itseäni jäämään kotiin, jos erehdyn lähtemään "iltakävelylle" niin löydän itseni kohta baarista ja taas menee valomerkkiin asti.

En tiedä olenko muutenkin ajautunut masennukseen vai tuleeko masennus kännäämisestä ja valvomisesta, siis väsymyksestä? Vai onko masennus taustalla ja lääkitsen sitä juhlimisella? En enää tiedä, en osaa hahmottaa. En edes kunnolla halua/uskalla ajatella koko asiaa.

Päivät klaaraan jotenkuten läpi. Olo on sisäisesti täysin tyhjä ja turta. Jaksan vain haaveilla näistä yöllisistä reissuista ja haikeana muistelen yökerhon hohdokasta tunnelmaa. Silloin kun olen NIIN loppu, että on pakko jäädä kotiin levähtämään niin en jaksa tehdä muuta kuin maata sohvalla ja tuijottaa kattoon, alkoholilla helpotan henkistä järkyttävää tyhjää, masentunutta, epätoivoista, ahdistuksen oloa.

Tänään päivällä tuli olo, että hajoan sisäisesti, se oli todella pelottavaa. Tuli tunne, että jotain "läikkyi yli täydestä kupista" ja että koko persoonani hajoaa, etten enää tiedä kuka olen, hyi helvetti mikä olotila!

Pitkään ajattelin voivani yhdistää vaativan työn, ja yökiitämisen. Ajattelin, että väsymys ja masennus, sekä sisäinen tyhjyys menevät jotenkin ohitse, että huomenna otan itseäni niskasta kiinni, ryhdistäydyn ja laitan ne rästiin jääneet arkiasiat kuntoon, että jätän yöelämän ja alkoholin, mutta eipä ole vielä kuukausien kuluttuakaan ihan onnistunut..

Tuntuu etten ole tyytyväinen enää mihinkään, että mikään ei tunnu miltään, ei tuo iloa, ei tyydytystä. Päivisin jaksan töissä yrittää esittää pinnistellen, että kaikki on ihan ok ja samalla tunnen hirvittävää häpeää ja syyllisyyttä hoitamatta olevista asioista ja kuinka olen antanut kaiken mennä alaspäin.

Myöskin ulkonäöstäni olen nykyään ihan neuroottinen. Olen rajoittanut itseltäni syömisen ihan minimiin ja onnistunut hoikistumaan melkoisen paljon, ja siitä on itsetuntoni saanut jonkinlaista voimistusta edes. Koen elämänsisällökseni miehiltä saamani kehut ulkonäöstäni, joita haenkin mm. tällä baareissa keikkumisella. Olen alkanut vakavasti harkita esim. silikonirintojen laittamista, rasvaimua jne. koen itseni vanhenevaksi, väsähtäneeksi lylleröksi, jonka aika hehkeänä alkaa olla takana, ja se masentaa todellakin.

Oloni on paniikinomainen ja etsin kuin jotain ulospääsyä tästä tilanteesta, mutta kun perusongelma on se, etten siedä enää arkielämää niin vaikeaa on. Eihän juhliakaan voi loputtomasti, loppuu rahat ja kunto. En tiedä mikä minulla on. Masennus? Väsymys? Ikäkriisi? Mielenterveysongelma? En todella tiedä...

Tästä tuli pitkä kirjoitus, mutta jos joku jaksoi lukea niin olisi kiva kuulla kommenttia, neuvoja tai jotain, mitä mieltä olette tilanteesta tai onko kenties jollakin muulla samoja kokemuksia?

16

1756

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kuulostaa kaveriltani,

      paitsi hän ei juo eikä saa töitä, koska ei halua töitä... Ja koska hän ei saa töitä hän on masentunut. Välillä sillä kans hajoo pää ja se huutaa vaan paniikissa apua. Mutta ei sitä oikeaa apua huoli, eli lääkäriä. Mulla meni sitten voimat sen kanssa, koska pelkäsin jo oman mielenterveyteni puolesta. Masennus on nimittäin tarttuvaa.

      Sulla on kanssa kierre, vähän erilainen vain. Työterveyshuoltoon nyt vaan juttelemaan rohkeasti terveydenhoitajan kanssa alkuksi. Terapiassa sulle näytetään, mistä löydät työkalut auttaa itseäsi.

      Sitten kun olet päässyt alkuun, jaksat ehkä aloittaa jonkun kivan harrastuksen, ja siitä se sitten lähtee ylöspäin.

      Tsemppiä, se on sun elämäsi ja pidä siitä hyvää huolta!

    • kuka olet

      äläkä pakene itseäsi yöelämään tai muihin kiireisiin.

    • ei paineita

      Hei, älä ota paineita ainakaan siitä, että et kestä ns. "tavallista arkea". Voit elää ihan sellaista elämää kuin haluat, sinun ei tarvitse elää jonkin tietyn mallin tai muotin mukaan, varsinkin kun (jos oikein ymmärsin) sinulla ei ole perhettä, eli siis lapsia.

      Minäkään en tavallaan kestä "arkea", mutta olen sen kyllä aina tiennyt. En tarkoita arjella niinkään arkisia askareita, vaan enemmänkin tietynlaista elämäntapaa, johon kuuluu vaikkapa perhe. Sellainen sitoo minua liikaa. Voi elää näin vapaammin. Lähteä vaikka ulkomaille.

      On todennäköistä, että sinulla on kuitenkin jokin muukin ongelma nyt, koska olet selvästi ahdistunut etkä välttämättä nauti siitä mitä teet. Jos koet, ettet pärjää yksin ja paineesi kasvavat liian suuriksi, hae ulkopuolista apua. Opettele tuntemaan itseäsi paremmin, niin opit tietämään, mitä haluat ja tarvitset, jotta olisit onnellinen. Tsemppiä, älä luovuta!

      • tietävä...

        Samaa mieltä 2 ensimmäisestä kappaleesta.

        Ja tästä. "Opettele tuntemaan itseäsi paremmin, niin opit tietämään, mitä haluat ja tarvitset, jotta olisit onnellinen."


    • ¨¨¨¨¨¨

      hei kirjoituksesi (myös) palstalle Terveys > Henkinen hyvinvointi & mielenterveys. Sieltä voit saada paremmin kommentteja saman kokeneilta. Jaksamisia sinulle, asioilla on tapana mennä parempaan suuntaan kun hakee apua muilta.

    • viinalla

      Ei ole sellaista ongelmaa mitä kunnon känni ei parantaisi :)

      • taitaa olla sellainen vaiva.

        -.-


      • ¨¨¨¨¨¨

        näiden viisauksien vuoksi suosittelin palstan vaihtoa...


    • tietävä...

      Voitko muokata työstä mielekkäämpää ja mielenkiintoisempaa. Lepää tarpeeksi. Kohdista resurssisi vain tärkeämpiin asioihin. Mistä haaveilet elämässä?

      Yöjuokseminen vie todellakin väsymykseen, jätä alkoholikin. Mene harvemmin, sekä aikaisemmin, jos silloinkaan ja juo muuta kuin alkoa. Hanki muualta ihmissuhteita jos tarvii?

      Väsymys (liian vähäinen uni tms, muun elämän puute, pienen ulkoilun puute) johtaa usein mielenkiinnottomuuteen ja stressiin... se taas voi masentaa. Organisoi ja lepää tarpeeksi. Ja miti mitä todella elämässä haluat. Kokeile myös auttaako kofeiinin vähentäminen, liian sokerin vähentäminen ettei kilokaupalla.

      Kyllä se siitä korjaantuu varmasti. Mutta kannattaa ottaa neuvoista vaari. Ja hoida ne laskut ainakin ajoissa, jooko.

      Katso ravinnon laatu ja normi juomaa. Ole positiivisella mielellä ja etsi huumoria vaikka tv:n ja vitsien kautta jos ei muuta. Ja älä kuluta vääriin ihmisiin aikaa. Vaan läheiset ainakin sua kaipaa. Pidä omat mukavat harrasteesi/omat juttusi. :) Ja lepää tarpeeksi lämpimässä... vielä kerran

    • Pöönautti

      Kuulostaa siltä että nyt on jätettävä viina ja hummaamiset ja aloitettava terve elämä. 10 tunnin yöunet joka yö, ulkoilua kun on vielä kiva raikas kesä, paljon tuoretta ravintoa.

      Noista kaikista viinan jättäminen pois ja kunnon unet joka yö on ne kaikista tärkeimmät. Ilman niitä et voi onnistua.

      Sinulla on hyvä työ, usko siihen ja itseesi. Eivätkö vuodet ole jo opettaneet että pärjäät. Joten ei tarvitse enää niin kauheasti huolehtia. Keskity saamaan itsesi takaisin raiteille ja saat huomata ettei se niin vaikeaa enää olekaan.

      Sillä suunta mihin olet parhaillaan menossa, siellä ei odota muuta kuin alkoholismi, konkurssi, ero, vieraantuminen sukulaisista ja kaikki maailman muu paska. Älä anna alkoholin vietellä itseäsi, tunne on ehkä leppoisa mutta tuossa on se minne se sinua on viemässä.

    • printata

      tekstisi, varata aika lääkärille ja ottaa printti mukaan. Sieltä saat ammattilaisapua tai ainakin hän osaa ohjata sinut oikean ammattilaisen luo.

      Maallikolle kuulostaa ikäkriisin, masennuksen ja alkoholisoitumisen sekamelskalta. Ehkä itsetunto-ongelmaakin pohjalla.

    • vato retro

      Ihan kuin olisi lukenut itse kirjoittamaansa tekstiä, paitsi naisen takomana.

      Ikää 30 . 20-30v ikä pelkkää duunintekoa, itsensä rääkkäämistä ja rahahuolia. Sitten kun sai asiat kohdalleen niin mikään ei tunnu enää miltään. Nyk. työ very boring, tylsää ja seesteistä ollut nyt 4 vuotta. Taiteellinen luonne lisäksi.

      No ryyppääminen muuttui siten, että kerran kuussa hirveät kännit. Eihän siitä mitään tule. 30v akateeminen jätkä dokailee kuin teini. Koko ajan seksi ja säpinä mielessä baanalla kuin mikäkin pervo.

      Tajusin että nyt mennään helvettiin ja vähensin dokaamista. Tylsyys ei mihinkään kaikonnut työstä, joten päätin aloittaa jatko-opinnot. Alkaa syksyllä, jee jee.

      Se on tää ikä, tylsänvaativa työ ja menneisyys mikä nämä aiheuttaa. Plus talouden nousukausi. Menneestä kumpuaa masennus. Omalla kohdallani oli pientä burn-outtia jne. Nyt pitää kehittää rankkoja huveja itselleen, mutta terveitä sellaisia. Säännöllinen dokaaminen on hyi-hyi. Mieluummin matkustelu, paneskelu ja riskien ottaminen töissä ja harrastuksissa.

      Sä kärsit ihan samasta 30 ikäisten öllönlöllön nousukauden kiidosta. Sä mitään sairas ole, pikemminkin normi kuin poikkeus. Juo vähemmän niin hommat sujuu. Ulkona voi käydä pörräämässä ilman että vetää päänsä täyteen.

      • pää hajoamassa

        Oli yllätys, että näin paljon on tullut asiallisia ja oikeasti hyödyllisiä kommentteja ja pohdintoja tänne, kiitos kaikille!

        Jotenkin näiden viestienkin lukeminen jo jollain tavalla antaa selkeyttä omiin ajatuksiin ja suuntaa mistä lähteä liikkeelle.

        Ja sinulle " Vato Retro " todellakin tuolta tuntuu kuin kirjoitit, jotenkin kovin tutun kuuloista..

        "Sitten kun sai asiat kohdalleen niin mikään ei tunnu enää miltään.." Niin se mullakin, ensin niin pirusti töitä ja vaivaa, melkein burn-out ja sitten kun kaiken saanut niin mikään ei todellakaan enää tunnu miltään, pelkästään tyhjälle, kammottava tunne. Minä myös olen taiteellisen puolen omaava ja sen sovittaminen tähän normielämään ei tunnu onnistuvan aina ilman ristiriitoja ja sitten sitä yrittää elää jotain puoliksi normi ja puoliksi taiteilijaelämää ja se nyt on ihan katastrofi yleensä.. " Koko ajan seksi ja säpinä mielessä baanalla kuin mikäkin pervo.." heh, heh..aika huvittavasti sanottu, niin tuttua :) "Tajusin, että nyt mennään helvettiin.." niin minäkin olen alkanut tajuamaan ja se pelottaa.. " Se on tää ikä, tylsänvaativa työ ja menneisyys mikä nämä aiheuttaa. Plus talouden nousukausi. Menneestä kumpuaa masennus.." Voi jee, etpä olis enää paremmin voinut tiivistää munkin tilannetta, just noin se menee! Itsekin olen alkanut harkita opintojen jatkamista ja nykyisen työn ainakin vähentämistä, sekä harrastusten hankkimista.. mutta pörräämisestä ja pervoilusta en kyllä kokonaan luovu, koska ne on osa sitä taiteilijapuolta ja tarpeellisia, ei kuitenkaan liiallisena, mutta sopivasti ne ovat terapiaa.. Ois kyllä mielenkiintoista kuulla mitkä on sun "Vato Retro" harrastukset yleensä? Ehkä niistä löytys mullekin sopivaa vinkkiä..?


    • (oletan)

      Kukaan muu kuin tuleva naispappi ei voi kirjoittaa tuollaista. Olen pahoillani. Vaihda ihmeessä ainakin alaa.

    • Masista

      Kuulostaa todellakin siltä, että olet masentunut ja ellet hidasta tahtia niin se luultavasti vain pahenee. Sillä rästit vain kertyvät ja paha olo sen mukana -kuten varmasti tiedätkin.

      Itselläni oli myös masennusta tuossa jokin aika sitten. Itsemurha-ajatuksia löytyi, sekä vahva tunne omasta merkityksettömyydestä ja ylipäätään elämän järjettömyydestä. Koko ajan väsytti ja itketti. Koulun jälkeen en jaksanut liikkua sängystä. koitin hakea apua, mutten sitä saanut. Paransin sitten itse itseni pikkuhiljaa.

      Sinulle suosittelen lämpimästi, että mietit asioita, joista nautit. Siis mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja saavat elämän maistumaan hyvältä?

      Itselleni arki on muuttunut ihanaksi, kun olen täyttänyt sen itselleni mieluisilla asioilla. Tosin masentuneena on kyllä vaikeaa löytää mitään mikä tuntuisi kivalta ja helpottavalta. Aluksi yksikin asia riittää. Minulle se oli kissani.
      Itselleni teki hyvää keskittyä tuohon kissaan ja ajatella siitä positiivisa asioita. L

      Enempää en osaa sanoa. mutta toivon kuitenkin, että haet apua, jos paha olotilasi jatkuu.

      Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista syksyyn!

    • toi nyt

      ole ihan selvä asia. Olet sairastunut burn outiin ja nyt kovaa vauhtia ajautumassa masennukseen. Kipin kapin lääkäriin. Mieti nyt vähän, miltä itsestäsi tuntuisi jos soittaisit eikä sulle vastata. Ehkäpä nyt kun olet masentunut niin susta tuntuu että se olisi ilahduttavaa kun ei vastata eikä tarvitse puhua kenenkään kanssa eikä olla yhteydessä ollenkaan, ja herran jestas enhän mä nyt kellekään soittaiskaan kyselläkseen sen kuulumisia kun ei mua kiinnosta edes kukaan muu kuin minä itse jos sekään. Normaali ts. terve, ei masentunut ihminen kyllä vähän loukkaantuu jos sille jatkuvasti jätetään vastaamatta, taikka sitten sitäkään ei enää kiinnosta koko ihminen kelle oli soittamassa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4206
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3435
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1792
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1657
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      297
      1424
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      925
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      856
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      828
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      797
    Aihe