tuo oli totta, mutta mistä sain sen ? Jostakin sairaalasta, jossa olin hoidossa. Olin niin sairas, etten kuvitellut,että istun tässä. Sen olen todennut kuinka yksin sitä on .Se on kaikille varmaan sama tunne, kun käsittää, että sairastaa syöpää ! Nyt on parempi jakso, mutta lopun elämän seuranta sairaalassa.. Minä haluan elää !
Ajatukseni kotitöistä
on pyyhkäistä huone katseel...
6467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Syöpä tai jokin muu sairaus aina pysäyttää ihmisen. Myös oman rakkaan läheisen vakava sairaus pysäyttää ja elämän arvomaailma menee monilla uusiksi. Onneksi monia sairauksia voidaan hoitaa ja syöpälajeja on erittäin monia eri lajeja ja samoin on kehitelty erilaisia syöpälääkkeitä. Ennen syöpälääkkeitä sanottiin "solumyrkyiksi", koska ne tuhoavat aina jonkin verran myös terveitä soluja. 'Lääke' on parempi nimi.
Elä elämääsi päivä kerrallaan - joskus tunti tai m inuutti kerrallaan - ja älä luovu toivomasta parempaa huomista. Saat halutessasi sairaalan kautta itsellesi tukihenkilön, jolla on hoidettu samantyyppistä syöpää, kuin sinulla. Sellainen ihminen, joka on itse kokenut tuon saman kaaoksen, on yleensä paras tukihenkilö. Älä ujostele pyytää tarvittaessa kipulääkitystä. Nykyisin on saatavilla laaja skaala erilaisia kipulääkkeitäkin...
Muistan sinua iltarukouksessani !
Kukaan meistä ei ole kuolematon. Kaikki me ihmiset kuolemme jokainen vuorollaan toiset jo lapsena toiset vasta vanhana ja huomisesta ei kukaan tiedä.
Kun tauti iski, ajattelinkin, jotta se jotenkin tasasi vaakakupit
Olin elänyt liian onnekkaan elämän, jolloin siihen toiseen vakakuppiin piti panna tasoittava kuorma.
Paljon voimia ja rohkeutta sinulle!
Huomista emme koskaan tiedä. Muutama vuosi sitten luin lehdestä yhden miehen kertomuksen. Hän seisoi lentokoneensa äärellä ja mietti miten ihanaa hänen elämänsä on. Oli hyvä koulutus, kaunis ja rakas vaimo ja tyttö ja poika. Lapset olivat kauniita ja älykkäitä ja heidän kasvatuksessaan ei ollut mitään ongelmia ja koko perhe oli onnellisesti uskossa. Oli kiva nousta pienkoneellaan välillä ilmaan ja ajeluttaa ystäviäkin sillä. Ei mennyt kuin pari vuotta, niin tuolla miehllä todettiin syöpä vatsassa. Välillä hän parani ja oli lääkäreiden tutkimusten mukaan ihan terve. Sekin oli lahjaa ja taas oli niin onnellista ja kiitoksen aihetta riitti. Vuoden kuluttua syöpä palasi rajuna takaisin ja lääkärit eivät voineet enää parantaa häntä. Hän kuoli uskossa turvaten Vapahtajaansa.
Hän sai elää hyvän, mutta liian lyhyen elämän. Kaikki oli hyvin ja yhtäkkiä kaikki temmattin pois. Lapset saivat hyvät eväät elämäänsä. Isä rakasti heitä ja oli hyvä isä. Vaimo sai kokea onnen ja rakkauden, joka otettiin liian varhain häneltä pois. Kauniina nauhana muistojen päivät.. Voimia hänen perheelleen, jos joku teistä näkee tämän kirjoitukseni ♥
Vaimoni teoriassakin parantumattoman syövän paljastuttua voimakkaiden oireiden jälkeen on kotitöiden jakauma ollut hyvin selvä.
Vaikka syöpä ei, helppoa väsymistä lukuunottamatta, haittaa arkielämää, on töiden jakauma selvä.
Pesukoneiden panostusta ja tyhjentämistä lukuun ottamatta minä teen kaiken muun.
Osan harrastuksena, osan järkiperustein.
Elinikäennustehaarukan "huonommalla" puolella jo olemme.