Kertoisitteko oliko teidän vaikeaa uskoa, että olette vakavasti sairaita, teillä on syöpä? Itselläni todettiin eräänlainen verisyöpä, ja ihmettelen itseäni, olen jotenkin täysin turta, kuin tämä ei koskisi minua, vai tuleeko jälkeenpäin vasta tajuntaan, että kyllä se minua koskee?
Olen lukenut palstaa ja nyt rohkaistuin kirjoittamaan.
Minulla on siis polysytemia vera.
Olen lukenut palstaa ja nyt rohkaistuin kirjoittamaan.
Minulla on siis polysytemia vera.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että olet saanut tälläisen dignoosin!Minä luulen,että meillä useillakin on tuo alku samanlaista,kuin sinulla!On sellainen ulkopuolinen olo.Minun rintasyöpä löydettiin tammikuussa 06.Ja välillä on vieläkin sellainen olo,että en tajua että se on minulle tapahtunut.Miehen kanssa sairastuimme peräkkäin,sekin varmaan vaikutti.
Kirjoita rohkeasti tunteistasi ja kaikesta tänne,kaikki haluavat varmaan tukea sinua.Paljon voimia ja jaksamista toivon sinulle.
jo 9 päivän kuluttua diagnoosin löytymisestä. Olin ainut osastolla, jolla oli vielä hiukset päässä. En ollut ehtinyt sisäistää, että minulla on lymfooma, joten tuntui koko ajan, että olen väärässä paikassa. Mitä minä teen näiden kaljujen 45-kiloisten potilaiden seassa? Minä, joka olin terveen näköinen, vahva tukka, painoakin paljon yli 70. En uskaltanut puhua kenenkään kanssa, kun en tuntenut kuuluvani joukkoon, olin siis omasta mielestäni väärässä paikassa.
Seuraavalla kerralla minäkin olin jo kalju ja sisäistänyt sen tosiasian, että minullakin on syöpä ja minun täytyy kulkea syöpähoidoissa. Juttu luisti sitten kaikkien kanssa ihan eri lailla, puhuttiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä ja huumoriakin riitti.
Mutta se kestää oman aikansa tottua ajatukseen, että minulla on syöpä. Mutta kyllä siihen tottuu loppujen lopuksi aika pian. Minulla kävi hyvä tuuri kun päästiin niin pian aloittamaan hoidot mutta sopeutua en siinä ajassa ehtinyt.
Nyt sytostaatit ovat jo ohi, eli äkkiä aika kuitenkin kuluu. Nyt vain tukkaa ja voimia kasvattamaan.
Voimia sinulle!
Sama tunne täällä! Olin shokissa pari kuukautta senjälkeen, kun tieto sairaudestani tuli. Olin sairaalassa tutkimuksissa melkein kuukauden ennen diagnoosin varmistumista. En muista juuri mitään siltä ajalta, ensimmäinen selkeä sairaalamuistikuva on, kun 1. sytostaattihoito annettiin osastolla. Muu kaikki on hämärää...Siitä kotiin ja nyt elämä on jatkohoitojen varassa, parantumista ei ole tapahtunut..
aluksi ennen hoitoja,kun menin tuloksia kuulemaan,dosentti kertoi tulokset suurinosa meni ohi korvien,on kuin olisi jonkun toisen ihmisen asioista kerrottu.