minulla ei (mielestäni) ole koskaan mennyt ihan kamalan vakavaksi tähä sh, mutta kuitenkin sen verran että huomasin sen itse...
nyt kesällä olen toisinaan voinut syödä jo ruokia ilman, että olisin laskenut kaloreita tarkalleen. Kalorimäärät kyllä yritän tarkistaa edelleen pakettien ja pussien kyljistä kun vaan on tilaisuus.
Mutta silti tulee edelleen huono omatunto ;( Pelkään lihomista!
liikuntaa harrastan lähes päivittäin./ päivittäin.
mutta olen siitä välillä jopa "tyytyväinen" että en laske kaloteita kovin tarkkaan...
mutta aina se huono omatunto seuraa jne.
enkä halua parantua! vaikka tämä onkin helvettiä-- tuntuu että se on kaikki tai ei mitään... eli tarkoitan, että tuntuu esille kuin en osaisi syödä normaalisti. syön joko liian vähän tai en lainkaan, tai sitteen syön ihan liikaa. miksi en osaa syödä siitä väliltä. haluaisin kyl parantua jos osaisin syödä varmasti oikeen... luulen niin... silti odotan päivää kun on taas mahdollisuus paastota tai elää tyyliin 100 kalorilla, kiduttaa itseään... jossain määrin ansaitsen sen läskieni kanssa!
onko kellään samoja tuntemuksia? miten ootte ne tulkinneet? miten selveätte? onko sairaus mennytkin pahemmaksi sen jälkeen vaikka eka tuntui et paraneekin?
kertokaa pliiis... tää on mulle tärkeetä :)
nyt kesällä olen toisinaan voinut syödä jo ruokia ilman, että olisin laskenut kaloreita tarkalleen. Kalorimäärät kyllä yritän tarkistaa edelleen pakettien ja pussien kyljistä kun vaan on tilaisuus.
Mutta silti tulee edelleen huono omatunto ;( Pelkään lihomista!
liikuntaa harrastan lähes päivittäin./ päivittäin.
mutta olen siitä välillä jopa "tyytyväinen" että en laske kaloteita kovin tarkkaan...
mutta aina se huono omatunto seuraa jne.
enkä halua parantua! vaikka tämä onkin helvettiä-- tuntuu että se on kaikki tai ei mitään... eli tarkoitan, että tuntuu esille kuin en osaisi syödä normaalisti. syön joko liian vähän tai en lainkaan, tai sitteen syön ihan liikaa. miksi en osaa syödä siitä väliltä. haluaisin kyl parantua jos osaisin syödä varmasti oikeen... luulen niin... silti odotan päivää kun on taas mahdollisuus paastota tai elää tyyliin 100 kalorilla, kiduttaa itseään... jossain määrin ansaitsen sen läskieni kanssa!
onko kellään samoja tuntemuksia? miten ootte ne tulkinneet? miten selveätte? onko sairaus mennytkin pahemmaksi sen jälkeen vaikka eka tuntui et paraneekin?
kertokaa pliiis... tää on mulle tärkeetä :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.