Kalliolle kasveja

Hei.

Tarkoititkohan kalliokasveilla kivikkokasveja? Niitä on useitakin. Kesäkuussa kukkiva keltamaksaruoho (entinen nimi oli katkera maksaruoho) on täysin luonnonvarainen luullakseni Vaasa-Jyväskylä -linjalle asti, mutta olen kuullut, että se menestyisi Kokkola-Iisalmi -linjallakin. Kuopaise jostain kivenkupeesta nyrkillinen juurakkoa ja anna levitä vapaasti. Älä yritä hoitaa tai kastella liikaa.

Ainakin neljä muuta maksaruohoa leviää eteläisessä Suomessa istutuksen jälkeen (kaksi syyskesällä kukkivaa isoa punakukkaista lajia ja yksi lyhyehkö, jolla on keltamaksaruohon kaltaiset, mutta vieläkin näyttävämmät kukat; neljännellä on lyhyt, kaunis punainen varsi, mutta kukkaan asti se ei ole vielä ehtinyt Pori-Tampere-linjalla, vaikka on kasvanut siellä villinä 30 vuotta). Näiden nimistä en ole varma, sillä maksaruohojahan on kymmenittäin.

Kun keltamaksaruoho lopettaa kukintansa, ketohanhikki aloittaa. Pistäydy jollain hautausmaalla, kuivahkossa puistossa, puron tai lammen rantakivikossa. Repäise sieltä mukaan parinkymmenen sentin pätkä ketohanhikin rönsyä, etkä enää koskaan pääse eroon sen kukinnnasta.

Samanlainen ihastuttava kiusankappale on lillukka. Lehdet ja kukat eivät ehkä ole kovin näyttäviä, mutta voit poimia punaisia (syötäviä mutta melko mauttomia) marjoja heinäkuulta lokakuulle (viime vuonna marraskuun alkuun). Juurakon saat aivan mistä tahansa kuivasta, kivikkoisesta mäestä. Lillukkaa ei suotta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla kutsuta kivilillukaksi. Sekä marja että kasvupaikka viittaavat tähän. Kasvaa villinä ja vapaana ainakin Oulun korkeudelle.

Jos haluat pihallesi erikoisen näyn toukokuussa, käy heinä-elokuun vaihteessa jossain vanhassa kulttuuriympäristössä (esim. vanhojen ruukkien pihoilla) koputtelemassa nyrkkiisi pölkkyruohon siemeniä. Pölkkyruoho on kesällä juuri niin mitättömän näköinen kuin kaikki muutkin ristikukkaiset, mutta ennen kukintaa se on sininen (luit oikein: kasvi on sininen tai sinivioletti kukkavarren kehittymiseen asti; uskomaton näky).

Nämä olivat harrastelijan kommentteja. Jos haluat parempaa tietoa, lue ihmeessä www.maatiainen.fi. Kaikki ajateltavissa olevat kuivan maan kasvit löytyvät Maatiaisen sivuilta.

Esim. ketoneilikka on kuivikon erikoisuus, jota et välttämättä löydä suoraan luonnosta, mutta Maatiaisen sivuilta sitä voi kysellä.

Terv. Ken Tiessen

Löytyyhän niitä Suomen luonnosta. Maksaruohoja, mm, Keltamaksaruoho ja Isomaksaruoho. Sitten Ketoneilikka ja Keto-orvokki. Keto-orvokki on siitä hyvä, että kukkii keväästä myöhäis syksyyn, kestää jopa muutaman asteen pakkasen. Ainakin nämä lajit kestävät kuivuutta, mutta eivät siedä lannoitusta.
Jos et saa luonnosta siirrettyä juurakoita, niin siemen kylvö kyllä onnistuu. Siemeniä saat ostettua muunmuassa= www.suomenniittysiemen.fi myös www.pratensis.fi myy kotimaisia niittykukansiemeniä. Katsoppa nämä www. sivut. Niistä voi tilata kotiin siemenluettelon, joissa on paljon valikoimaa.
Esim: meillä on kesämökki tontti täynnä kuivassapaikassa viihtyviä kotimaisia luonnonkukkia. Niitä on kerätty juurineen luonnosta ja mitä ei ole löydetty, niin on kylvetty siemenistä. On kylläkin ollut aika hidasta, mutta nyt tuottaa tulosta. on todella kaunista, kun jokainen kivenkolo kukkii. Ja sitä perhosten ja mehiläisten paljoutta, minkä tälläiset luonnonkasvit houkuttelevat.
Lajeja on ollut paljon, vähän liikaakin. Sellaisia joista ei tykätä, on revitty juurineen pois.