Mitä eroa?

rahaa on ja tulee, ehjä perhe, opiskelut ok jne.. niin sitten vaan kipin kapin yksityiselle psykiatrille kertomaan kaikki asiat juurta jaksaen monen vuoden ajan, ehkäpä sitten jokin noisa kolmesta on muuttunut.

"Mitä eroa on masennuksella, jolla on selvät syyt (esim. pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen, suuri menetys elämässä, onnettomuus jne) ja sellaisella masennuksella jolla ei oikein ole mitään järkevää selitystä, mistä se johtuu? Vai onko niillä eroa niiinkuin masentuneen kannalta ollenkaan?"

Veikkaisin, että tuo syyttä suotta alkanut masennus kestää keskimäärin pidempään, ennen kuin sitä aletaan hoitaa. Usein masentunut ei edes tajua olevansa masentunut, koska kaikki on ihan hyvin. Ja pidempään jatkuneena oloon tottuu, eikä sitä edes enää pidä sairautena..

>> Mitä eroa on masennuksella, jolla on selvät syyt (esim. pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen, suuri menetys elämässä, onnettomuus jne) ja sellaisella masennuksella jolla ei oikein ole mitään järkevää selitystä, mistä se johtuu?>>

Ensiksimainittu tyyppi on oikeastaan kriisireaktio, josta toipuu, kun prosessoi tapahtuneen ja sopeutuu uuteen elämäntilanteeseen.

Jälkimmäinen on hankalampi, kun masennuksen syy ehkä pitää ensin kaivaa esiin. En ole kyllä ihan varma tästä: jos kyseessä on sisäsyntyinen biokemiallien imbalanssi aivoissa, ei muuta "syytä" välttämättä edes löydy. Jotkut terapeutit kyllä haluavat sitä hakea vaikka kiven silmästä.

Tokihan näissä on eroa myös masentuneen kannalta.
Jos olet nuori parikymppinen, kyseessä voi olla hormonaalisesta epätasapainosta, joka aiheuttaa "masista". Sama vaihdevuosi-ikäisillä. Minusta nämä eivät ole oikeaa masista, siksi lainausmerkit. Tietysti masentunut itse kokee tilansa masentuneeksi, mutta jos analysoi tilaansa järkevästi, ei tarvitse vajota epätoivoon, kun tietää mistä ankea olotila johtuu - ja on ehkä piankin muisto vain.
Lääkehoitoa kannattaa kokeilla, ettei sekoa vielä lisää hörhöistä terapeuteista.

Tunteet on meillä kaikilla ja olemme erinlaista tekoa ,tosin tunteet voi myös puuduttaa niin ettei enään koekkaan asioita niin kipeästi kuin enne ja itkukaan ei tule vaikka niin monesti haluaisikin .

Väitän näin että nykyisin liian helposti tartutaan näihin puuduttaviin pillereihin ja kaikennlaisiiin mielialalääkkeisiin sekä terapeutteihin uhrataan suunnattomat määrät aikaa sekä rahaa .
Tietenkin me olemme erinlaisia yksilöitä ja toisille ehdottoman tärkeää on lääkitys muttei niin plajolle kuin tänään tapahtuu .

Mitenkähän noissa maissa joissa ei ole terapeuttia eikä edes tiedetä tälläisestä sanasta kuin masennus,katsoessamme aikaa parikymmentä vuotta taaksepäin eihän tälläistä pilleripopsija kansaa me oltu vai oltiinko?

mehka kerroit itkemisestä ja unettomuudestasi ,koen että tuo viimeksi mainittu on hälyttävää ,ihminen jos ei saa tarpeeksi unta on kuin auto ilman polttoainetta eli pitkälle ei pääse tai paremminkin viimeksi mainitussa matka on jo tehty.

Mistä sinulle saataisiin tuota energiaa jotta jaksaisit päivänmatkan ,apua voi tulla todella monelta taholta .Tämä kirjoittaminen on yksi hyvä tapa funtsailla asioita ja ehkä jokin ahaa elämyskin löytyisi jaksamiseen .

Näet kaiken tämän paskan mitä maailmassa on. Näet sen mitä toiset eivät näe? Mikä on oikeasti tärkeää, sitä ihmiset eivät käsitä, oletko masentunut liiasta hyvinvoinnista.