Liikaa läksyjä vai ?

nolaa sut kaikkien edessä, kaiken lisäks jos sä et tee niitä about 20 tms sivua läksyjä huomiseksi!

Enää ei onneksi ole. Mutta 4-6 luokilla opetti yksi sellainen. Oli yhtä kärsimystä. Oikeesti, noiden kolmen ala-astevuoden jälkeen yläaste tuntu ihan lasten leikiltä. Ei se varmaan ihan näin päin pitäisi mennä? =D

Se opettaja jätti kaikki muut aineet lähes kokonaan pois... paitsi matematiikan. Uskontoa oli tosi harvoin. Ja niin myös maantietoa. Äidinkieltä vähiten. Ja yhteiset liikkatunnit jäivät lähes kokonaan pois opettajan matikkahulluuden takia.

Meillä oli - ihan niinkuin muillakin, lukujärjestykset, mihin oli laitettu, että mitä pitäisi minäkin päivänä olla. Mutta vitut se opettaja siitä mitään välitti. Kun se tuli luokkaan aamulla, sanoi ensimmäisenä "ottakaas matikan kirjat esille". Ja siitä se lähti. Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, päivä yleensä päättyi siihen, kun lopetettiin 4-6 tunnin matikkaputki. Ja sitten vielä läksyä annettiin monta sivua päivässä.

Loppupäivä yleensä menikin sitten kotona matikkaa laskiessa. Aloitin tekemään heti koulun jälkeen. Ja yleensä läksyt oli tehty tuntia ennen nukkumaanmenoa. Joutui kaikki laskut laskemaan. Lisäksi joutui laittamaan tarkistuslaskut erilliselle paperille... ja aivan jokaisesta tehtävästä. Seuraavana päivänä aina jouduttiin vaihtamaan matikankirjat toisten luokkalaisten kanssa ja tarkistettiin toistemme tehtävät. Mikäli oli yli 3 laskua väärin, joutui niitä jäämään tekemään koulun jälkeen. Muistan, että muutamilta luokkakavereilta meni jopa harrastukset vituilleen siksi, kun joutui tekemään koulun jälkeen tehtäviä. Ja opettaja aina vaan sanoi, että koulu menee harrastuksien edelle.

Lisäksi opettaja pilasi käsialani. Mulla oli 3 luokasta edespäin hyvä käsiala. Itsekin pidin. Mutta sitten se uusi opettaja, alkoi arvostelemaan. "Liian pieni käsiala, kirjoita isommalla". No, opettelin kirjoittamaan isommalla. Sitten alkoikin valitus "liian iso käsiala, kirjoita vähän pienemmällä". Tätä jatkui niin pitkään, että opettaja viimeinkin oli tyytyväinen käsialan kokoon. Mutta käsiala oli mennyt ihan sutuksi, koska en saanut kirjoittaa siten, kun parhaiten osaan. Sitten saikin hyvän tilaisuuden valittaa, ettei saa selvää huonon käsialan takia.

Ja pakko sanoa, että vielä tänäpäivänäkin yritän välttää kaikkea, missä joutuu käsin kirjoittamaan. Jopa nykyisessä koulussa taululle kirjoittaminen on todella vaikeaa, koska häpeän käsialaani. Ja moni varmaan arvaa, ettei se ainakaan ennestäänkin huonoa itsetuntoani paranna. Että kiitos vaan ala-asteen opettajalle!

Ja vielä tiedoksi, että opettaja oli sellainen 55-60 vuotias vanha nainen, joka oli vaikuttanut kyseisessä koulussa varmaan kauinten, kuin kukaan muu opettaja. Ja jopa tädilleni ja muutamille muille sukulaisille jäi kauheat traumat tuon opettajan takia. Oli sellainen, että ei siitä auttanut kenellekään valittaa. Koska se oli olevinaan koulun kokenein ja parhain opettaja.

No joo, meni vähän aiheen vierestä, kun ei enää tuollaisia opettajia mulla ole. Mutta tulipa kuitenkin kerrottua tuokin tarina.