- Mina otta huonekalu mukaan, oli mies inttänyt ja vienyt väkisin kaikki huonekalut, vaikka nainen oli sanonut, että Suomen lain mukaan omaisuus kuuluu naiselle.
No, nainen oli ostanut osamaksulla uudet huonekalut ja samalla vähän muitakin viihdykkeitä ja koti oli jälleen iskukunnossa.
Kirjoituspöydällä oli uusi ompelukone, röyhelöitä ja rimpsuja. Näytti olevan kehkeytymässä uusia verhoja. Oli jenkkisänky, jota voi säädellä mielensä mukaan ja päiväpeitto oli kuin heinäkuinen kukkaniitty.
Hetken ihmettelin, mistä kaikki tuoksut olivat peräisin, kunnes nainen sanoi laittaneensa kukka-aromia taulun taakse. Lisäksi ilmassa tuntui hajua, jota muistin kauan sitten nuuhkaisseensa pikkuruisesta pullosta. Se oli kuin olikin myskin tuoksua!
Makuuhuone tulisi houkuttelemaan mehiläisiä. Nainen itsekin oli hehkeä ja onnellinen tavaroistaan. Hän eli uutta nuoruuttaan, sillä hän vietti viisikymmentävuotissynttäreitään jo muutamia vuosia sitten.
Nainen siirsi hieman ompeluksiaan ja sen alta paljastui iso pinkka suljettuja kirjekuoria, jotka samassa levähtivät lattialle. Niissä oli postimerkit, mutta ei leimoja. Nainen meni polvilleen ja kaapi niitä kiireesti kasaan. Arvatenkin hän oli työntänyt ne sinne kuultuaan ovikellon soivan. Avaamattomissa kirjekuorissa oli miesten nimiä.
Naisella ei ollut tietokonetta, mutta oli alkanut miehen lähdettyä lukea lehtien seuranhakuilmoituksia.
-- Minä olin kirjoittamassa kirjeitä kun soitit ovikelloa, hän sanoi kerättyään kirjeet ja alkaessaan kirjoittaa jotain lehtiöön. Odota kun saan tämän loppuun, niin lähden samaa matkaa kanssasi kun vien nämä postiin, hän sanoi ja kirjoitti kiireesti vielä yhden kirjeen. Saatuaan sen valmiiksi, hän ojensi kirjeen minulle minulle, mutta kun sanoin hänelle, ettei minulla ole silmälasit mukana niin hän luki sen ääneen:
Hyvä Kullervo!
Kai sopii että sinuttelen.
Vastauksena ilmoitukseesi esittelen itseäni.
Olen tumma ja tulinen 45-vuotias tytönhumpukka. Nautin miehen fantasioiden kohteena olemisesta ja niiden toteuttamisesta teen lempiharrastukseni. Vain siinä tulen päteväksi omasta halustani. Pidän tanssimisesta ja ulkomaanmatkoista. Asun kerrostalokaksiossa yksinäni.
Olisi mukava jos olisi joku mies, joka ottaisi vastuuta, ettei naisen tarvitsisi itse maksaa kaikkea. Vaikka käynkin tanssimassa, olen ehdottoman uskollinen. Ei tulisi mieleenkään rikkoa hyvää suhdetta..
Hyvä suhde vaatii molemmilta kovaa yrittämistä ja luottamista toiseen, sekä lupausten pitämistä. Tarkoitin vain vakuuttaa kun sanoit, että et tanssi. Luotathan minuun? Mieheltä odotan vain taloudellisen vastuunsa kantamista.
Vastaathan? Suukottelen jo kirjeessä.
Terveisin Hely Tyrkky
Tyrkyntie 96
- Miltäs tämä vaikuttaa? hän kysyi.
Kun en heti vastannut, hän luki sen varmuuden vuoksi vielä toiseen kertaan, mutta vastasikin samassa itse.
- Menneiden miettimisestä saa vain rupia päähänsä, hän sanoi ja laittoi musiikkia soimaan. Jalka keinui musiikin tahdissa.
Sitten nainen sulki kirjeen, nuolaisi postimerkkiä ja painoi sen kirjekuoren yläosaan. Tuossa vaiheessa hän hyräili jo, sillä hän on optimistinen luonteeltaan, eikä mieti liikoja.
- No niin, tässä on avain. Tuota kaktusta ei tarvitse kastella, mutta muita kukkia kyllä. Luulisin, että tulen ensi viikon torstaina kotiin, hän sanoi ja irrotti avainnipusta yhden avaimen ojentaen sen minulle.
Hetken kuluttua lähdimme ulos täynnä odotusta olevaan, pian vihertyvään kevätmaisemaan. Hän kääntyi takaisin postilaatikolta ja minä jatkoin matkaa kotiini.
No, nainen oli ostanut osamaksulla uudet huonekalut ja samalla vähän muitakin viihdykkeitä ja koti oli jälleen iskukunnossa.
Kirjoituspöydällä oli uusi ompelukone, röyhelöitä ja rimpsuja. Näytti olevan kehkeytymässä uusia verhoja. Oli jenkkisänky, jota voi säädellä mielensä mukaan ja päiväpeitto oli kuin heinäkuinen kukkaniitty.
Hetken ihmettelin, mistä kaikki tuoksut olivat peräisin, kunnes nainen sanoi laittaneensa kukka-aromia taulun taakse. Lisäksi ilmassa tuntui hajua, jota muistin kauan sitten nuuhkaisseensa pikkuruisesta pullosta. Se oli kuin olikin myskin tuoksua!
Makuuhuone tulisi houkuttelemaan mehiläisiä. Nainen itsekin oli hehkeä ja onnellinen tavaroistaan. Hän eli uutta nuoruuttaan, sillä hän vietti viisikymmentävuotissynttäreitään jo muutamia vuosia sitten.
Nainen siirsi hieman ompeluksiaan ja sen alta paljastui iso pinkka suljettuja kirjekuoria, jotka samassa levähtivät lattialle. Niissä oli postimerkit, mutta ei leimoja. Nainen meni polvilleen ja kaapi niitä kiireesti kasaan. Arvatenkin hän oli työntänyt ne sinne kuultuaan ovikellon soivan. Avaamattomissa kirjekuorissa oli miesten nimiä.
Naisella ei ollut tietokonetta, mutta oli alkanut miehen lähdettyä lukea lehtien seuranhakuilmoituksia.
-- Minä olin kirjoittamassa kirjeitä kun soitit ovikelloa, hän sanoi kerättyään kirjeet ja alkaessaan kirjoittaa jotain lehtiöön. Odota kun saan tämän loppuun, niin lähden samaa matkaa kanssasi kun vien nämä postiin, hän sanoi ja kirjoitti kiireesti vielä yhden kirjeen. Saatuaan sen valmiiksi, hän ojensi kirjeen minulle minulle, mutta kun sanoin hänelle, ettei minulla ole silmälasit mukana niin hän luki sen ääneen:
Hyvä Kullervo!
Kai sopii että sinuttelen.
Vastauksena ilmoitukseesi esittelen itseäni.
Olen tumma ja tulinen 45-vuotias tytönhumpukka. Nautin miehen fantasioiden kohteena olemisesta ja niiden toteuttamisesta teen lempiharrastukseni. Vain siinä tulen päteväksi omasta halustani. Pidän tanssimisesta ja ulkomaanmatkoista. Asun kerrostalokaksiossa yksinäni.
Olisi mukava jos olisi joku mies, joka ottaisi vastuuta, ettei naisen tarvitsisi itse maksaa kaikkea. Vaikka käynkin tanssimassa, olen ehdottoman uskollinen. Ei tulisi mieleenkään rikkoa hyvää suhdetta..
Hyvä suhde vaatii molemmilta kovaa yrittämistä ja luottamista toiseen, sekä lupausten pitämistä. Tarkoitin vain vakuuttaa kun sanoit, että et tanssi. Luotathan minuun? Mieheltä odotan vain taloudellisen vastuunsa kantamista.
Vastaathan? Suukottelen jo kirjeessä.
Terveisin Hely Tyrkky
Tyrkyntie 96
- Miltäs tämä vaikuttaa? hän kysyi.
Kun en heti vastannut, hän luki sen varmuuden vuoksi vielä toiseen kertaan, mutta vastasikin samassa itse.
- Menneiden miettimisestä saa vain rupia päähänsä, hän sanoi ja laittoi musiikkia soimaan. Jalka keinui musiikin tahdissa.
Sitten nainen sulki kirjeen, nuolaisi postimerkkiä ja painoi sen kirjekuoren yläosaan. Tuossa vaiheessa hän hyräili jo, sillä hän on optimistinen luonteeltaan, eikä mieti liikoja.
- No niin, tässä on avain. Tuota kaktusta ei tarvitse kastella, mutta muita kukkia kyllä. Luulisin, että tulen ensi viikon torstaina kotiin, hän sanoi ja irrotti avainnipusta yhden avaimen ojentaen sen minulle.
Hetken kuluttua lähdimme ulos täynnä odotusta olevaan, pian vihertyvään kevätmaisemaan. Hän kääntyi takaisin postilaatikolta ja minä jatkoin matkaa kotiini.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan kamalasti kirjoitusvirheitä. No, kyllä se siitä kun aikansa harjoittelee.
Syvällinen analyysi. --- "hakusessako"
*Reps.