Subjekstiivinen oikeus

eivätkä työttömien lapset vie kenenkään paikkoja,kaikille ne riittävät. Joutuu ehkä odottamaan pitempään eikä saa just siitä mistä haluaa.

Jostain luin upean tekstin, jossa tuotiin esiin erilainen näkökulma tähän asiaan. Koitan referoida sen parhaani mukaan tähän:

Jos ihminen on työtön ja nostaa työttömyystukea, hän ei ole oikeutettu tukeen jos hän hoitaa lapsiaan. Työttömyystukea kun maksetaan työnhakijoille ja ihmisille, jotka ovat työelämän käytettävissä, ja jos tukiperusteita ja lakia luetaan tiukasti, lasten hoitaminen tekee ihmisestä esteellinen nostamaan tukea.
Opiskelija, jolla saattaa olla hyvinkin lyhyitä päiviä tai ei juuri lainkaan luentoja on suurimman osan päivästä kotona ja pystyisi varmasti hoitamaan lapsensa itse. Mutta, opintotuki maksetaan päätoimisesta, etenevästä opiskelusta joten lasten hoitaminen kotona ei ole tuen piirissä mahdollista.

Asiasta tuskin on tilastoja, mutta eiköhän useimmat työttömät hoida lapsiaan kotona, vaikka sen pitäisi estää työttömyystuen nostamista. Ja subjektiivinen oikeus on todellakin subjektiivinen ja kaikkia lapsia koskevia. Ei työttömän lapsi vie kenenkään muun lapsen paikkaa, vaan kaikille löytyy kyllä hoitopaikkaa. Ja sen hoitopaikan on löydyttävä nopsaan, tai kunta rikkoo lakia...

Äitiyslomalla oleva äiti saattaa kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, tai ehkä jostain komplikaatiosta, koliikkivauvasta tai muusta, jolloin kahden tai useamman lapsen hoitaminen voi käydä ylivoimaiseksi. Toiseksi ehkä se vanhempi sisarus on erikoislapsi, joka tarvitsee päivähoidosta saatavaa erityistä tukea jotta voisi kehittyä ja oppia?

Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Kaunis ajatus tuo, että työttömät hoitaa lapsensa itse. Juu toimi niin kauan, kunnes työkkäristä tuli käsky töihin. Olin siis työtön työnhakija, jottei talous olisi miinuksen puolelle kääntynyt kun ei sillä kotihoidontuella (käteen jää 239egee) oikein tahdo pärjätä.
Olin aiemmin jo ilmottanut, että tarvin parin viikon varoitusajan, jotta saan lapseni hoitoon. Ja työkkärin täti nyökkäili ja lupaili, että tottakai.
Pitkä tarina, mutta lopputulos oli se, että työtä sitten tarjottiin ja se oli vastaanotettava tai tulee karenssi (aikaa oli viikko töiden alkuun) tässä pitäjässä hoitopaikat ovat muutenkin vähissä ja lapseni päätyivät naapurille hoitoon, kun ei sitä tarhapaikkaa ollu.
Tästä viisastuneena; työni loppuvat kuukauden kuluttua ja taatusti pidän lapseni tarhassa. Tosin vain parina päivänä viikossa ja puolipäivää kerralla, jotten vastaavaan tilanteeseen toiste joudu.

On toki niitäkin, jotka päivät pitkät makaavat kotona kun lapsi on tarhassa (onpa tuota tullut nähtyä), mutta ehkä sillä lapsella on parempi tarhassa, kuin olla kotona vanhemman kanssa joka tosiaan makaa päivät pitkät...

että perheitä ja tilanteita on erilaisia.

Esim. itse työskentelen alalla, jolla usein nuoret naiset saavat ensimmäisiksi työvuosikseen pätkätyösuhteita. Ne katkeavat esimerkiksi kesän ajaksi, jolloin ko. nainen - usein äiti - ilmoittautuu työttömäksi (saadakseen edes jotain rahaa jostakin). Nyt jos katsottaisiin tiukasti, että työttömän lapsi ei saa olla päivähoidossa, myös lasten hoitosuhteista tulisi pätkähoitosuhteita. Aina pitäisi irtisanoa paikka ja hakea taas töiden jatkuessa uusi - usein paikan voisi saada vain toisesta ryhmästä tai kokonaan toisesta päiväkodista. Ja sehän vasta olisi lapsille hyväksi, eikö vain?

Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan, se kohdistuu kaikkein kipeimmin pätkätöitä tekeviin koulutettuihin naisiin. Kun lapsi on otettava pois hoidosta äidin lyhyen työttömyysjakson takia, uuden työn vastaanottaminen on hankalaa, kun lapsella ei ole hoitopaikkaa tai sen saanti on epävarmaa. Lapsen kehityksen kannalta jatkuva hoitosuhde samassa päivähoitopaikassa on parempi kuin heittopussina siellä täällä.

Mielestäni työttömillä ja kotona olevilla vanhemmilla pitää olla oikeus viedä lapsensa hoitoon. Syitä voi olla esim. pätkätyöt, lapsen tarpeet (kielellinen kehitys esim.), kotona olevan puolison sairaus (esim. äidin masennus) tai jaksamisongelmat. Hoitoaika voisi olla esim. max 6 tuntia/pvä, enemmän saisi perustelluilla syillä. Erityisperusteluita vaatisivat myös ne alle 3 vuotiaat lapset, joiden äiti tai isä on vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla. Yli 3-vuotiaille tulisi kaikille tarjota puolipäiväistä (4-6 h/pvä) hoitoa, kuten monessa keski-Euroopan maassa on. Keski-Euroopassa on ihan normaalia viedä 3 vuotias lapsi esikouluun, vaikka äiti olisi kotona pienempien lasten kanssa.