Pääseekö katkeruudesta

ikinä eroon?

Kertokaa te jotka päätitte jatkaa suhdettanne sen jälkeen kun tuli ilmi että toinen on pettänyt; Miten pääsitte siitä katkeruudesta eroon? Itse olen yrittänyt kaikkeni, mutta viha ja suru tulee mieleen yhä uudelleen, vaikka tapahtumasta on jo aikaa. Yhtäkkiä vain tulee sellainen ylitsepääsemättömän paha olo jota täytyy purkaa toiselle loukkaamalla häntä. Tuntuu, etten ikinä voi loukata häntä tarpeeksi...että tietäisi mitä teki minulle. Vaikka tiedän että suhteemme tekisi minut onnelliseksi eikä minun tarvitse pelätä saman toistumista. Mikään rakkaus ei riitä poistamaan tätä katkeruutta ja pahoinvointia. Paras kai vain luovuttaa?

21

2834

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kasvun paikka

      Kiukuttele täällä, niinhän ne muutkin tekee kun ei pysty inhimilliseen kasvuun.

    • koettu on

      Kyllähän se hatutuksen pirulainen nostaa aikaajoin päätään, mutta se menee aina vaan nopemmin ohi mitä enemmän aikaa kuluu.

      Tää palsta on siitä hyvä että täällä saa "purkaa" sitä hatutusta aika hyvin.
      Lopulta sitä oppii jopa nauramaan meille eripuolilla taisteleville .... ihmisille. Tosin toisia juttuja ei voi kun kauhistella. Senverran sairasta on joittenkin ihmisten ajatusmaailma.

      Jos kumppanisi on valmis kestämään sen että loukkaat häntä, niin sehän kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hän tosissaan haluaa olla kanssasi ja yrittää saada olosi paremmaksi. Hän varmasti ajattelee että jos sinua helpottaa hänen loukkaamisensa, niin hän kestää sen. Ei monikaan meistä kestä sitä että loukataan. Aiheesta tai aiheetta.

      Koita pärjätä. Kyllä se ajan kanssa helpottaa. Yritä keskittyä kaikkeen mukavaan aina kun hatutus iskee.

      • vaan on...

        Niin, toivottavasti ikävät tunteet joskus laimenevat. Jonkun aikaa voi mennä hyvin, mutta asia tulee aina jostain mieleen, jossain vaiheessa. En vaan pääse yli tuosta jutusta. Eikä oikein ole kyse pelkästä hatutuksesta. Lähinnä äärimmäisestä vihasta...On todella vaikea keskittyä mihinkään muuhun tai suunnitella mitään tulevaisuutta. Olen jäänyt tämän vihan ja kostofantasioiden vangiksi.


      • Kokenut
        vaan on... kirjoitti:

        Niin, toivottavasti ikävät tunteet joskus laimenevat. Jonkun aikaa voi mennä hyvin, mutta asia tulee aina jostain mieleen, jossain vaiheessa. En vaan pääse yli tuosta jutusta. Eikä oikein ole kyse pelkästä hatutuksesta. Lähinnä äärimmäisestä vihasta...On todella vaikea keskittyä mihinkään muuhun tai suunnitella mitään tulevaisuutta. Olen jäänyt tämän vihan ja kostofantasioiden vangiksi.

        Usko pois. Ikävät tunteet laimenee koko aika kun uusia ja mukavia tulee tilalle. Tuleehan niitä paskafiiliksiä tietenkin aina silloin tällöin (ja saa tullakkin), mutta kannattaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja miettiä vaihtoehtoja esim.
        - elämä yhdessä vai erikseen (miltä tuntuu jos toinen ei enää kuulukkaan jokapäiväiseen elämään. Jos pelkkä ajatus tuntuu kauhealta, niin silloin on paras jatkaa. Jos se ei taas hetkauta pahemmin, niin silloin on parempi erota ja unohtaa.
        - yrittää unohtaa ja elää suht hyvä elämä yhdessä tai ero ja toisenlainen elämä ehkäpä uuden kumppanin kanssa (josta ei tiedä vaikka olisi huonompi kuin tämänhetkinen)

        Niinkauan kannattaa yrittää kun on jonkinlaisia tunteita toista kohtaan. Olivat ne tunteet sitten rakkauden, hellyyden, vihan, katkeruuden tai ihan minkä tahansa tunteiden tuntemuksia.
        Siinä vaiheessa vasta on valmis eroon kun toinen ei aikaansaa minkäänlaisia tunteita. On vaan ihan "neutraalit" fiilikset toista kohtaan.

        Silloin tietää ainakin yrittäneensä, eikä jää haikelemaan että .... mitä jos?
        Ei tartte koskaan harmitella että miksei edes yrittänyt. Voi jatkaa elämäänsä taakseen katsomatta ja katumatta mitään.

        Vihan ja kostonkin tunteet helpottavat aikanaan. Ne vaan kuluttaa turhaa energiaa, mutta nekin on tietenkin koettava että helpottaa.
        Tosin mikään ei tunnu niin makealta kuin satuttaa toista oikein kunnolla (siis sanoilla) kun itseen sattuu.
        Voin kertoa että kaikkein paras on kun pääsee kuittaamaan "kakkoselle" joka on lempattu ja joka itkee ja ruikuttaa jättäjänsä perään. Se vasta tekee hyvää ;)
        Mutta, mutta ... siihenkin kyllästyy ennenpitkää.
        Kun kyllästyminen tulee, niin sitten on valmis astumaan seuraavalle tasolle.

        Jaksamisia sulle!


    • voin..

      sanoa, en onnistunut itsekään antamaan anteeksi vaimoni petosta. Asiaa puitiin reilu vuosi jonka jälkeen päätimme erota ja edelleenkin kokemuksesta voin sanoa, että se toi, jos ei nyt aivan välittömästi, niin pian sen jälkeen tasapainon takaisin.

      Tätä nykyään elän onnellisessa ja luotettavassa parisuhteessa.

      • SaaraM

        Joillekin ihmisille anteeksianto on vaikeaa. En tiedä itsekään miksi juuri minä en pysty antamaan anteeksi, vaikka joku omassa tilanteessani ehkä pystyisi. Ehkä se on ihmisen luonteesta ja itsetunnon vahvuudesta kiinni? Uskon ainakin, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen pystyy paremmin antamaan anteeksi tuollaisetkin loukkaukset mihin heikommat eivät kykene. Itse olen kai aika heikko kun muistelen vain kaikkea kärsimääni pahaa. Mutta joskus kai ero on oikea ratkaisu, niin kuin ilmeisesti teidän tapauksessanne. Kukaan ei tiedä toisten suhteesta tai tilanteesta mutta suurin osa kuitenkin on sitä mieltä että pettämisen jälkeen ei vaan VOI jatkaa. Siis ihan periaatteesta. Ihan kuin anteeksianto tarkoittaisi sitä että hyväksyy pettämisen tai että anteeksiantaja on heikko ihminen ja lattiamatto. En tiedä mikä toisi minulle tasapainon takaisin...Ero ei sitä tuonut eikä sen jälkeinen uudestaan yrittäminenkään ole onnistunut. On vaan kaikki yhtä helvettiä.


    • Julia

      ja huomasin, ettei se vieraissa käyminen nyt niin ihmeellistä ole.

      • sitäkin

        Ja useampaan kertaan. Eihän se ihmeellistä ole eikä merkinnyt minulle mitään. Ei kuitenkaan auttanut kuin hetkellisesti ja taas alkoi samat piinaavat ajatukset pyöriä päässä.


    • musta sydän

      Samaa mietin. Meillä ilmitulosta vuosi, mies ei vaan heti päässyt kakkosesta eroon ja valehtelu jatkui vielä puolisen vuotta. Nyt minä en enää jaksaisi! Sanotaan, että ensimmäinen puoli vuotta on tärkein ja uskon sen. Sinä aikana pitäisi pettäjän yrittää, vakuuttaa ja saavuttaa luottamus takaisin. Uskon, että kun aikaa kuluu, kaikki hyvä yhdessä koettu unohtuu, paha asettuu hyvän yli ja yhteisen elämän uudelleen rakentaminen on vaikeaa.

      Me yritämme vielä. Keskustelemme, rakastelemme, hetkittäin on hyvä olo.Päätimme myös etsiä syksyllä uuden terapeutin meille. Ei pelkästään siksi, että vieläkin kuitenkin haluan/haluamme yrittää, vaan myös siksi, että ilman apua en näistä tunteistani yli pääse. Katkeruudesta minun on päästävä, jo pelkästään itseni takia.En halua pilata elämääni toisen tyhmyyden takia.Ja jos tämä päätyy, en pysty uuttakaan rakentamaan näille raunioille.

      Sinulla vielä on rakkautta, luottamuksen rakentaminen vie aikaa. Miehesi haluaa tosissaan jatkaa kanssasi, koska kestää huutamisesi. Minunkin mieheni on tämän vuoden aikana kasvanut ja huomannut elämänsä tärkeimmät asiat, ehkä ensimmäistä kertaa. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden, koska uskon, että hän nyt arvostaa ja rakastaa minua enemmän kuin koskaan ennen.

    • Aimo Rapula

      Omasta petetyksi joutumisesta on kohta vuosi, ja vieläkin saan "vihanpurkauksia". En kylläkään enää pidä yhteyttä entiseen, mutta aikanaan harrastin kyllä sitä että vittuilin niin perkeleesti enkä vieläkään ymmärrä minkä helevetin takia menin takaisin. Se suhteen uudelleenlämmittely ei kestäny kuin pari kk, mutta sitä ei olisi tarvinnut tehdä. Jos löytäis jostain aikakoneen niin menis takaisin viime syksyyn ja katkaisis välit KOKONAAN! Nyt ne on katkaistu, syyskuussa erottiin uskottomuuden takia, marraskuussa palattiin yhteen, tammikuussa erottiin, maaliskuussa löysin uuden kumppanin, huhtikuussa vituuilin exälle niin perkeleesti ettei tämän vuosisadan aikana jaksa tulla mulle jutteleen, enkä MINÄ SILLE! SAATANA.

    • Kirzx

      Varmaan paras luovuttaa kuten itsekin ehdotat. Viestisi henkii pahansuopaisuutta ja katkeruutta, ei anteeksiantoa. Vaikea on varmaan toisenkin tällaisessa parisuhteessa olla.

      • kysyinkin

        Kysyinkin juuri että miten katkeruudesta pääsee eroon vai pääseekö ikinä. Tietenkin myös viestini henkii katkeruutta koska olen ihan h...lvetin KATKERA. Toinen kuitenkin kaikin tavoin haluaa olla tässä parisuhteessa, minä olisin jo heittänyt hanskat tiskiin ajat sitten mutta hänen takiaan olen luvannut yrittää. Ehkä sitten vain olen pahansuopainen ihminen, nykyään. Enpä ollut ennen kuin minua petettiin.


      • Ei taida olla valoo?

        Eikös ap just yritä kysyä että MITEN pääsee katkeruudesta eroon.
        Vasta sen jälkeen pystyy siihen anteeksiantoon kun katkeruus helpottaa.

        Sitäpaitsi pitäiskö sen pettäjän päästä "helpommalla" kuin petetyn?
        Iteppähän on soppansa keittänyt. Nyt vaan täytyy kestää seuraukset.


      • pano
        Ei taida olla valoo? kirjoitti:

        Eikös ap just yritä kysyä että MITEN pääsee katkeruudesta eroon.
        Vasta sen jälkeen pystyy siihen anteeksiantoon kun katkeruus helpottaa.

        Sitäpaitsi pitäiskö sen pettäjän päästä "helpommalla" kuin petetyn?
        Iteppähän on soppansa keittänyt. Nyt vaan täytyy kestää seuraukset.

        Sulle ap kysymys, eli Miksi miehesi petti? Onko antanut siihen kunnon perustetta ja syytä? Oliko teidän seksielämä ok? Se on kuitenkin hyvin monilla miehillä se syy miksi lähtee toisen naisen petiin, eli turhautuu ainaiseen vonkaamiseen kotona jne...Sinkkuna olen tätä kuunnellut ja ihmetellyt jo kauan. Sitä miten nuoretkin aviossa olevat miehet ovat jo läheisyyttä ja hyvänä pitämistä vailla! Kyllä se on petetylläkin itsetutkistelun paikka ja miettiä syitä miksi miehen on pitänyt pettää!!


      • petetyssä?
        pano kirjoitti:

        Sulle ap kysymys, eli Miksi miehesi petti? Onko antanut siihen kunnon perustetta ja syytä? Oliko teidän seksielämä ok? Se on kuitenkin hyvin monilla miehillä se syy miksi lähtee toisen naisen petiin, eli turhautuu ainaiseen vonkaamiseen kotona jne...Sinkkuna olen tätä kuunnellut ja ihmetellyt jo kauan. Sitä miten nuoretkin aviossa olevat miehet ovat jo läheisyyttä ja hyvänä pitämistä vailla! Kyllä se on petetylläkin itsetutkistelun paikka ja miettiä syitä miksi miehen on pitänyt pettää!!

        Eiköhän se ole niin, että mitä tahansa ongelmia ihmisten suhteessa tai pettäjällä itsellään on, niin ne pitää hoitaa kuntoon muulla tavoin kuin pettämällä. Jos mies saa liian vähän seksiä, eikö ole reilua sanoa suoraan että näin on nyt asiat ja erotaan jos ei tilanne parane? Tämä on suoraselkäisten ihmisten tapa toimia.


    • Bitter, not sweet

      " Miten pääsitte siitä katkeruudesta eroon? "

      Jaa, en tiedä, koska en ole vielä päässyt siitä eroon. Vaimon pettämiskuviot selvisi minulle jo kohta pari vuotta sitten, tosin alkuun vain ns. jäävuoren huippuna, mutta n. puolen vuoden kuluessa koko paskatunkio alkoi paljastua kaikessa kauheudessaan minulle. Erään hemmon luona piti ihan käydä keskustelemassa asioista kun vaimo ei suostunut paljastamaan yhtikäs mitään missään vaiheessa, valehteli röyhkeästi valehtelemisesta päästyään, ja pelasi edelleen selkäni takana sen sällin kanssa. Ja oli niitä muitakin ollut vuosien saatossa, sekin siinä rytäkässä selvisi.

      Ihmettelen, miksi piti alkaa ylipäätään sellaiseen touhuun, meillä kun oli kaikki ok, seksiä myöten. Mutta jos ja kun ihmisellä päässä viiraa isompi ratas, ja se oma itse on päällimmäisenä kaikessa ja oikeutus kaikille teoilleen löytyy aviopuolisosta, tämän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, niin tulos on sitten se mikä on. Sitä luulee tuntevansa toisen, mutta järkytys on suuri kun huomaa ettei tunne ollenkaan.

      Erokin oli vireillä, mutta lähteminen omasta kodista jonka vasta hiljattain sain maksetuksikin, ja oman lapsen luonta, on näin keski-ikäisenä (kohta 45-v) jumalattoman vaikeaa, varsinkaan kun voimia ei ollut silloin lähteä vaikka mieli olisi tehnyt. Sitä oli niin uupunut siitä kaikesta henkisestä väkivallasta mitä joutui kokemaan. Ehkä kuitenkin eroamatta jätin lapseni takia, en vaimon. Mutta ero on pyörinyt mielessä jos nyt ei päivittäin niin ainakin useamman kerran viikossa, siis vieläkin.

      Toisinaan iskee musta hetki, jolloin kaikki ajatukset alkaa pyöriä sitä samaa rataa kuin silloin pahimmillaan. Siihen ei auta mikään, se vain tunkee päälle se vaihe, hyvin synkkine ajatuksineen. Siinä tilassa ymmärrän jotenkin niitäkin jotka ratkaisee pettämisen äärimmäisillä keinoilla... vaikka itse en siihen alkaisikaan. Eihän kukaan voi olla toisen teoista vastuussa, mutta silti ne toisen teot voi satuttaa niin helvetisti ettei mitään tolkkua.

      Pitkä vuodatus, ehkä joku jaksoi lukea tänne saakka? Mutta ehkä ei ole tervettä että katkeruuden tunne velloo vuosikausia tapahtuneesta, ehkä se ero kuitenkin olisi parempi ratkaisu jotta saisi henkisen tasapainon elämäänsä. Vaikka ei se eroaminenkaan mitään palauta ennalleen, jonkinlainen henkinen balanssi siitä ehkä syntyisi? Koska pettämisen jälkeen avioliitto ei enää palaa ennalleen siihen puhtaaseen ja luottamukselliseen ilmapiiriin, ei vaikka kuinka yrittäisi itselleen vakuuttaa että aika parantaa. Paskat se mitään paranna.

      Vaan ehkä (liian) pitkät liitot on kaikki enempi vähempi samanlaisia, kunnioitus ja kiinnostus ja kaikki muu pikkuhiljaa vähenee toista kohtaan jomman kumman puolison taholta ja sitten kun moraalinen rima on riittävän alhaalla, voi tehdäkin ihan mitä haluaa, omantunnon yhtään soimaamatta. Mutta minä rakastin vaimoa ihan täysillä, ikinä ei ole tarvinnut pettää, silti se bitch särki mun sydämen.

      • BitterLonely

        On niin tuttuja ajatuksia...Järkytys siitä ettei tunnekaan toista ollenkaan on kyllä kamala kestää. Pitkän aikaa mekin olemme yhteistä tietä kulkeneet ja sitten en tuntenutkaan häntä ollenkaan. Siinä meinasi melkein järki lähteä. Vaikka olen nainen, reagoin usein aika "miesmäisesti" ja nytkin on tosiaan tullut aika väkivaltaisia ajatuksia päähän. Se viha josta kärsin, on vaan niin synkkää ja kaikenkattavaa. En tiedä kumpaa vihaisin enemmän, miestäni vai sitä naista jonka kanssa petti. Tämä naikkonen oli vielä tuttavani joka vain halusi minulle pahaa, ja mieheni meni siihen mukaan kun nainen aikansa yritti. Sanoisin että meilläkin oli kaikki o.k. ja seksi hänenkin mielestään erittäin hyvää. Mutta tilaisuus tekee varkaan ja tosiaan, pettäjät eivät ole tasapainossa itsensä kanssa, jotain hakevat mikä omassa päässä viiraa. Minua inhottaa kun pettämistä aina vähätellään ja sanotaan että sehän on vaan panemista, eihän se siitä kulu jne. mutta kyllä se vaan satuttaa niin helvetisti. Enpä tajunnut itsekään ennen kuin sattui kohdalle.


    • Nimetön

      Ei tässä elämässä niin surullista kuin se onkin. Älä pilaa loppuelämääsi odottamalla vaan lähde suhteesta ja aloita uusi elämä. Varmasti se sattuu, mutta se kipu loppuu aikanaan, mutta jos jäät nykyiseen suhteeseesi niin kärsit loppu elämäsi, ite en uskonut ja pilasin omasta ja vaimoni elämästä 27 vuotta josta vasta nyt räpiköin irti

    • pettämiehen pettäjävaimo

      Mieheni petti minua toistakymmentä vuotta ja minä viimeiset 1,5v. Asioiden paljastumisesta nyt vajaa 5kk aikaa. Käymme pariterapiassa ja koetetaan nousta tästä suosta yhdessä ylös ja jatkaa yhdessä elämää.
      Olen vaan huomannut sen, että miehelleni se anteeksi antaminen ja unohtaminen ei olekaan niin helppoa. Minä sen sijaan haluan jättää menneet taakseni ja olen valmis antamaan anteeksi miehen teot. Mies aika ajoin katkeroituu, turvautuu alkoholiin ja haukkuu minut pystyyn teoistani. Hän ei edes mieti ITSE tehneensä minua kohtaan väärin. MINUN aviorikokseni ovat hänen mielestään maailmanloppu. Terapeutin mukaan näitä ei pidä edes asettaa vaakakuppiin.
      Mieheni on katkera siitäkin, että minä pääsen yli näistä asioista ja hän ei. Hänen mielestään en kadu tarpeeksi tekojani ja pyytele anteeksi.
      Olenkin sitä mieltä, että hyvän itsetunnon omaava ihminen pystyy helpommin antamaan anteeksi toisen pahat teot ja jatkamaan elämäänsä. Korjatkaapa jos olen väärässä!

    • saman kokennut monta kertaa.

      Ymmärrän hyvin tunteesi.Katkeruudesta pääsin eroon/ vihasin miestäni/halusin hänet pois elämästäni.Pura tunteesi.Sano suoraan mitä olet.

      • seilaavatyttö25v

        Omassa tapauksessani katkeruudesta on mahdoton päästä enää nyt eroon. Minua petettiin, annoin anteeksi. Oli uusi alku, ja taas lyötiin päin kasvoja asioita, joita ei minun korviini koskaan olisi pitänyt eksyä. Taas tunteet kuitenkin nousivat, ja taas sama.

        Tämä naurettavuus on toistunut kohta kaksi vuotta. Pahimpana tässä ajattelen seurustelukumppaniani, joka on pystynyt valehtelemaan itselleen omista petoksistaan. Meillä odottaa jopa yhteinen koti toisella paikkakunnalla, jonne muutto minun osaltani viivästyy ulkopuolisista syistä tällä hetkellä. Sitä kotia etsiessä kaikki oli hänen suussaan taas niin ihanaa, ihana tulevaisuus lopun elämää. Vielä kasvokkain hän vannoi, että mitään salattavaa ei ole.

        Siitä kaksi päivää eteenpäin, ja sain kuulla ulkopuoliselta, että hän oli pettänyt vuosi sitten. Taas täysi yllätys. Taas siinä alkupisteessä, ja se kipu ja katkeruus on ollut pahinta tähän asti. Kalvaa ja syö sisusta.

        Joka päivä yritän päästä eteenpäin. Kimmoke kirjoittaa tänne tuli siitä, että hän juuri äsken puolusteli ja haikaili exänsä perään, joka on tehnyt elämästäni helvettiä pahoinpitelemällä henkisesti ja fyysisesti! Se koskee niin kovaa. Olen ollut huijattuna pari vuotta, elämäni on kulunut tyhjää varten, vaikka itse olen panostanut kaikkeni.

        Miten tästä pääsee pois? Oma tahto ja voimat ovat menneet, ajelehdin vain.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4267
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3477
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1812
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1698
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1439
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      945
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      848
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      839
    Aihe