Taas kerran silmät leimuten suljen sisääni häiriintyneen karjunnan, jonka pieninkin ärsyke minussa synnyttää. Vihaan kiljuvia pentuja, narisevia saranoita, itseäni, äitiäni. Maailmanlopun raivo hallitsee minua, enkä saa sitä aisoihin. Itkuisena yritän itsehillintää, jonka nyt ei tälläiselle ladylle pitäisi olla kynsienlakkausta kummempaa. Hymyilen sinulle, tietenkin, koska mielikuvitukseni murhasi sinut jo sadannen kerran. Kadulla perässäni leijuu parfyymipilvi ja kun käännyt katsomaan et näe minua, puutteessa olevaa oikuttelijaa -kulissit ovat kunnossa. Tuskaisena kestän itseäni ja oireitani. Uskon pian olevani lähempänä rauhaa, vieroitus on alkanut.
OLKAA HENGESSÄ MUKANANI
OLKAA HENGESSÄ MUKANANI
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.