Siellä lepattaa aina valo, korkealla ikkunassa kattoräystäiden, pääskysenpesien alla. Yksi ruutuikkuna, verhoton. Tuuli peltejä rämisyttelee, kävelee harppoen pitkin katonharjoja ja heiluttelee antenneja piloillaan.
Vihreä mies jolla on mustat silmät, reiät päässään. Sitä sanotaan taivaaksi yöllä. Se ei kävele kuin kissa, se kävelee kuin kiimainen hirvi kun törmäilee mennessään, putoaa ja osaa lentää, hakkaa ikkunaan vettä ja valuu vinoon märissä nahkasaappaissaan.
Minä pelkään sitä.
Se on kummajainen sänkyni alla, siellä se nukkuu eikä kuorsaa vaan miettii niitä ajatuksia joita sillä ei ole. Eikä sitä näe ollenkaan. Se osaa pitää salaisuutensa ominaan omassa nurkassaan.
Ja minä pyydän jokaiselta, että tuo valo ullakolla sammutetaan. Mutta kukaan ei muista kuka huoneessa asuu. Siitä on jo niin kauan kun siellä joku on ollut, ettei oveakaan enää muista. Ja kaikki ovat jo kuolleet.
Ja kiire on jo toisiin ajatuksiin. Eikä kukaan kerro mitään koska ei tiedä. Taivas ei yölläkään välitä meistä. Se inhoaa meitä, kiusaa piloillaan eikä osaa nauraa ollenkaan. Onko maailmassa ketään joka tietäisi kuinka valot sammutetaan ja tuuli vaiennetaan,
niin ettei kaikki pimenisi ja olisi tyyntä.
Vihreä mies jolla on mustat silmät, reiät päässään. Sitä sanotaan taivaaksi yöllä. Se ei kävele kuin kissa, se kävelee kuin kiimainen hirvi kun törmäilee mennessään, putoaa ja osaa lentää, hakkaa ikkunaan vettä ja valuu vinoon märissä nahkasaappaissaan.
Minä pelkään sitä.
Se on kummajainen sänkyni alla, siellä se nukkuu eikä kuorsaa vaan miettii niitä ajatuksia joita sillä ei ole. Eikä sitä näe ollenkaan. Se osaa pitää salaisuutensa ominaan omassa nurkassaan.
Ja minä pyydän jokaiselta, että tuo valo ullakolla sammutetaan. Mutta kukaan ei muista kuka huoneessa asuu. Siitä on jo niin kauan kun siellä joku on ollut, ettei oveakaan enää muista. Ja kaikki ovat jo kuolleet.
Ja kiire on jo toisiin ajatuksiin. Eikä kukaan kerro mitään koska ei tiedä. Taivas ei yölläkään välitä meistä. Se inhoaa meitä, kiusaa piloillaan eikä osaa nauraa ollenkaan. Onko maailmassa ketään joka tietäisi kuinka valot sammutetaan ja tuuli vaiennetaan,
niin ettei kaikki pimenisi ja olisi tyyntä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se ulvoi ja valitti.
Olikohan se reppana eksynyt?
Olisin halunnut auttaa sitä,
mutta se liukeni auttavien käsieni lävitse.
Tunsin hätää sen puolesta.
Vihreät silmät,
eivät ne olleet pelottavat,
jos tarkkaan katsoi,
ne olivat kauniit.
Aitoja luonnontuotteita.
Seurasin tuulen tietä
ja löysin itseni.
Siellä minä lymysin,
piilossa ja pelkäsin,
mutta
en ollut kadonnut,
vaan olin mitä varmemmin elossa.
En pelännyt itseäni,
en sinua, en tuulta,
en pimeää,
mutta tulevaisuutta kammoksuin,
siitä kun ei koskaan tiedä.
Vaikken pelännytkään,
valoja minustakaan ei ollut sammutamaan.
Tuulen jätän jonkun muun huoleksi.
Sillä minun huolikiintiöni on jo ihan täysi.
tämän kuin unen: unesi talo olet itse. Talon vinttikerros on pää ja siellä oleva valo merkitsee tietoisuutta.
Luulen, että joidenkin asioiden takia haluaisit "sammuttaa valot", jotta tietoisuudessasi ei olisi sitä piinaa mikä siellä kuitenkin on.
Arvosteluna kirjoituksestasi sanon, että kieliopillisesti väärä sanajärjestys taitaa johtua murteesta. Minusta se ei ole vaikealukuista, mutta jonkun muun murrealueen edustajalle voi olla.
Vaikka elämäni on välillä yhtä vinossa, kuin Linnanmäen nurinperin talo, tämä pätkä ei kelpaa tulkinnaksi.
Ja sanajärjestys on väärä tietoisesti, tai vahingossa, tai...
Pöllytän välillä "entistä äidinkielenopettajaani", kääntyköön haudasaan, jos kehtaa.
Näin huono oppilas olin. :(
Kiitti! Annoit mulle hassun aiheen kirjoitettavaksi. Löytynee tuolta ylhäältä jostain.
lupaathan kertoa tuliko hyväkin juttu?
Näin me toisiamme auttelemme, ihan noin vain ;)
taisin taaaaas saada auringonpistoksen ja vastailen mihin sattuu.
Auts, nyt sattuu taas , sori, sori, vaikkei se mitään auta.
Pitänee ostaa kakkulat, jos nekään auttavat?
Voi helkkarin kuustoista........