Hormonit vissiin hyrrää. Purskahdin miehen edessä itkuun. Miksi? Koska rakastan miestä ja tuli vaan sellanen tunne että täytyy itkeä ilosta.
Miehellä kesti kuitenkin sekunti pari liian kauan vastata takasin että rakastaa minua, nyt itken surusta. Tuntu ettei mies tarkottanut sitä, vaikka sisimmissäni tiedän että tarkotti. Ihan naurettavaa, itkeä nyt siitä että mies mietti muuta ja sano vähän myöhässä että rakastaa mua. Huomenna tulen ja voivottelen kun olen tehnyt täällä itsestäni ääliön kun alotin tällasen keskustelun. Siis onko kenelläkään hormonit näin solmussa? Ihan sairasta...
Miehellä kesti kuitenkin sekunti pari liian kauan vastata takasin että rakastaa minua, nyt itken surusta. Tuntu ettei mies tarkottanut sitä, vaikka sisimmissäni tiedän että tarkotti. Ihan naurettavaa, itkeä nyt siitä että mies mietti muuta ja sano vähän myöhässä että rakastaa mua. Huomenna tulen ja voivottelen kun olen tehnyt täällä itsestäni ääliön kun alotin tällasen keskustelun. Siis onko kenelläkään hormonit näin solmussa? Ihan sairasta...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla ainakin alkaa pienikin asia itkettää, ja mielialat muuttuu hetkessä..Pelottaa ihan mille pikku asialle seuraavaksi alan itkeä. Mutta kai se kuuluu asiaan ja eiköhän miehesikin sen ymmärrä =)
Mä aloin eilen illalla pillittämää kun kysyin mieheltä mitä se haluis syödä kanan kanssa, riisiä (joka mulla oli valmiina) vai jotain muuta. Ja mieshän vastas tietty että perunamuussia, ja siinä oli mulla hyvä syy alkaa itkea tillittämään :D :D nyt onneks jo huvittaa koko juttu.
Joten et todellakaan ole yksin ;)
Suht' hyvin olen pystynyt (monesta itkufiiliksestä huolimatta) pitämään itseni kasassa, mutta pahin tilanne kävi ulkomaanreissulla. Käveltiin kaupungilla ja mies hieman tiuskaisi johonkin asiaan, taisi olla erimielisyyksiä reittivalinnasta ja se riitti pahoittamaan mieleni. Istahdin penkille ja katselin maisemia, kunnes yllättäen vesi alkoi valua norona silmistä ja itkikin sitten vuolaasti. Avokki oli hieman hämillään ja yritti lohduttaa ja pahoitteli tyhmää käytöstää, mutta itseäni lähinnä harmitti se, etten pystynyt enää normaaliin malliin kontrolloimaan tunteitani...oli uusi kokemus itsellekin. Sellaista se raskaus teettää, kaiken muun lisäksi.
Ei sairasta ole vaan aivan normaalia hormonimyllerrystä. Pahamieli voi tulla mistä vaan ja koska vaan, sinällään omituisista ja huvittavistakin asioista.
Minä pillahdan itkuun vähän väliä. Katselen komediaa televisiosta, teen ruokaa, ajan autoa.. Yksi päivä oltiin mieheni ja hänen kahden kaverin kanssa kahvilla. Miehet jutteli autoista ja minä kuuntelin vierestä. Sitten ne kyyneleet taas tuli silmiin, se keskeytti miesten keskustelun hetkeksi. Mies antoi pusun poskelle ja keskustelu jatkui tuttuun malliin. Nämä miehet ovat ainakin jo tottuneet ailahtelevaan mieleen joka ei kaipaa turhaa huomioo aina.
Jos kuulen laulun Ihme ja kumma, joku menee naimisiin tv;ssä, mies kattoo liian pitkään jotaki naista tai joskus jopa ku sen naispuolinen työkaveri soittaa, ruoka on loppunu pakasteesta... ja vaikka mistä se pyrähys on tullu... ihan saa nauraa välillä myöhemmin... ja sit ku se itku alkaa sitä ei saa loppumaa vaikka jo ajattelis järkevästi... se jatkuu, jatkuu ja jatkuu... yltyy, yltyy ja yltyy, eikä saa loppumaan ennen ku meinaa pyörtyä ku huimaa niin paljo.... oikeasti...
Minä itkin eilen, kun katsoin kuvia äitiyspakkauksen tavaroista. Sitä ei onneksi ollut kukaan todistamassa.