Mä haluan pyytää...

...anteeksi kaikilta, joille olen aiheuttanut pahan mielen tämän sairauteni takia. ennen kaikkea omalta lapseltani, jolle en ole pystynyt olemaan sellainen äiti jota se tarvii!!! :'(

tällä kertaa bulimia on ollut mulle pakokeino. olen teini-iässä lyhyen aikaa kärsinyt bulimiasta, silloin pääsin suht helposti siitä eroon. se vaan yhtäkkiä loppui. mutta tällä kertaa se ei ole ollut yhtä helppoa. mulla ei oo ollu voimia eikä rohkeutta kohdata niitä ongelmia, jotka ovat aiheuttaneet bulimian puhkeamisen uudestaan.

kun erosin lapseni isästä, sairastuin uudelleen. satunnaista oireilua oli ollut n. puoli vuotta ennen eroa. vaikka ero oli juuri sitä mitä halusin, se antoi vain lisää vettä myllyyn. mulla on aikasemmin ollu päihdeongelma, mutta eron jälkeen viina ei enää turruttanut tarpeeksi. kokeilin myös huumeita, mutta niistä tuli liian hyvä olo...ja kun tuli laskut, ahdistus ja pelkotilat, ahmin ja oksensin.

bulimiaan on liian helppo paeta, koska se vie kaiken ajan ja energian. ei tarvitse kohdata niitä tunteita, mitä käytös- ja narsistisesta persoonallisuushäiröisestä eroon pääseminen aiheuttaa. elin siinä suhteessa lähes viisi vuotta , ja se jätti jälkensä. tuhosi luottamuksen muihin ihmisiin, ja pahimpana kaikesta romutti täysin mun unelmat onnellisesta elämästä.. taas tiputtiin v***n kovaa ja v***n korkeelta.

mä olen luvannut itselleni satoja kertoja et nyt tää loppuu..ja aina tiennyt, että valehtelen. toissapäivänä päätin taas. ja kerroin ystävälle, koska tällä kertaa haluun oikeesti päästä tästä irti. nyt 2,5:n vuoden jälkeen musta tuntuu et oon tarpeeks vahva hoitamaan itseni kuntoon. ja mä aion voittaa, ystävä lupasi auttaa mua selviään tästä kaikesta.

mun lapsi on ainoo mitä mulla on jäljellä mun unelmista, ja mun pitää pitää siitä tytöstä huoli. liian paljo on jo menny ohi tän paskan takia!!

kiitos jos joku jakso lukee.. =)

-voimia kaikille-