Odotellessani odotuksen alkua (heh) mieltäni vaivaa kiperä pulma - apua pyydän!
Olen parhaillaan määräaikaisessa työsuhteessa. Pomo on useaan otteeseen, myös ns. julkisesti, luvannut, että työsuhteeni vakinaistetaan tämän määräaikaisen pätkän päättyessä eli noin puolen vuoden päästä.
Olen myös pitkään haaveillut vauvasta mieheni kanssa, ja nyt olemme vihdoin päättäneet laittaa asiat tärkeysjärjestykseen eli ryhtyä puuhaamaan asiaa.
Ongelma on se, että jos todella saamme vauvan, en enää voi työskennellä nykyisessä työpaikassani, koska mieheni on toisessa kaupungissa töissä (ja mieheni työpaikka on kaikin puolin omaani parempi) - pitäähän vanhempien asua samalla paikkakunnalla. Miten siis toimin, jos edelleen yritämme lasta, kun määräaikainen työsuhteeni päättyy? Onko moraalitonta ottaa vastaan vakipaikka, ehkä jäädä hetikohta äitiyslomalle ja todennäköisesti heti sen jälkeen irtisanoa itsensä ja vaihtaa paikkakuntaa?
Entä miten luulette käyvän, jos tulen raskaaksi ihan kohtapuoliin ja kerron sen pomolleni - saanko silloin sanoa oitis hyvästit vakipaikkatarjoukselle? Vai velvoittaako suullinen lupaus pomon tarjoamaan paikkaa kuitenkin?
Olen parhaillaan määräaikaisessa työsuhteessa. Pomo on useaan otteeseen, myös ns. julkisesti, luvannut, että työsuhteeni vakinaistetaan tämän määräaikaisen pätkän päättyessä eli noin puolen vuoden päästä.
Olen myös pitkään haaveillut vauvasta mieheni kanssa, ja nyt olemme vihdoin päättäneet laittaa asiat tärkeysjärjestykseen eli ryhtyä puuhaamaan asiaa.
Ongelma on se, että jos todella saamme vauvan, en enää voi työskennellä nykyisessä työpaikassani, koska mieheni on toisessa kaupungissa töissä (ja mieheni työpaikka on kaikin puolin omaani parempi) - pitäähän vanhempien asua samalla paikkakunnalla. Miten siis toimin, jos edelleen yritämme lasta, kun määräaikainen työsuhteeni päättyy? Onko moraalitonta ottaa vastaan vakipaikka, ehkä jäädä hetikohta äitiyslomalle ja todennäköisesti heti sen jälkeen irtisanoa itsensä ja vaihtaa paikkakuntaa?
Entä miten luulette käyvän, jos tulen raskaaksi ihan kohtapuoliin ja kerron sen pomolleni - saanko silloin sanoa oitis hyvästit vakipaikkatarjoukselle? Vai velvoittaako suullinen lupaus pomon tarjoamaan paikkaa kuitenkin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sinun tarvitse kertoa raskaudestasi ennen kuin haluat. Keskenmenojakin on olemassa, anteeksi vain, jos en ole piristävä, mutta niin on, etkä siis voi tietää, milloin työpaikan jättäminen on ajankohtaista, vaikka tulisit heti raskaaksi. Raskaus ei ole mitään matematiikkaa, eikä se ole myöskään moraalisesti arveluttavaa: ei siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Viimeisiin raskauskuukausiin asti elät suunnilleen niin kuin ennenkin, eikä sinun todellakaan ole pakko kertoa pomolle, ellet halua. Ajattele itseäsi ja lastasi ja ota vakipaikka jos saat: saat sitten kunnon äitiyspäivärahatkin.
edelliseen mielipiteeseen, tuo päiväraha asiakin kannattaa kyllä ottaa huomioon, lapsi kuluttaa myöskin paljon.
Olen samaa mieltä edellisten vastaajien kanssa!!!
Työnantajalle ei tarvitse kertoa ennen kuin kaksi
kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä!!!
Eli jos työpaikkasi vakinaistetaan puolenvuoden päästä, tapahtuu se paljon ennen kun on aika alkaa puhumaan äippälomasta. Siis tietenkin jos kaikki menee hyvin, etkä joudu esim. aikaistetulle...
Sinuna kyllä en keroisi, ennen kun on pakko.
Onhan se mukava tietää että on työpaikka odottamassa kun äitiysloma loppuu!!!
Ja mitä siihen irtisanoutumiseen tulee... Sinun ei kannata irtisanoa itseäsi ä-loman aikana, koska siltä ajalta kertyy vuosilomat samalla tavalla kun töissäollessa. Irtisanoutua kannattaa esim. niin että ä-loman jälkeen jää hoitovapaalle
ja sen aikana sitten irtisanoutuu!!! Hoitovapaalla
kun ei sitten kerry mitään lomia tms.
Joo,itse kerroin asiasta työpaikalla kun vein äitiysloma lappusen =) Kun ei sitä ulospäinkään näkynyt, niin pomo ihmetteli että täh?!
Ja raskautta ei tarvitse kertoa luodessaan työ suhdetta!!! Eikös se ole niin että vai sairaudet jotka vaativat jatkuuvaa hoitoa tulee kertoa? -mutta raskaushan EI ole sairaus
tuossa huvittamaan.
"raskaus ei ole sairaus"
Jouduimme kuopuksen raskausaikana käymään tämän tästä Naistenklinikalla. Raskausviikolle 21 vaimo kävi naistentautien osastolla, mutta r-viikolta 22 äitiyspoliklinikalla.
Kaikille yhteisesti: ÄLKÄÄ kertoko lapsentekosuunnitelmistanne ainakaan työpaikoillanne. Siitä on vain haittaa.
Sairauksiakaan ei tarvitse kertoa esimiehelle muuten kuin diagnoosinumeron verran, jos sitäkään. Sairauslomalapun voi toimittaa suoraan työterveyshoitajalle/henkilöstöosastolle. Pomolle riittää tieto, että todistus on. Tuossa kyllä saattaa olla TES/VES-kohtaisia eroja, mutta noin meillä.
... vaikka pikapuoliin saisitkin kerrottavaa.
Valitettava tosiasia tämän päivän työelämässä on se, että suullisilla lupauksilla ei ole mitään painoarvoa - aina ei edes kirjallisillakaan. Hyvä ystävättäreni oli määräaikaisessa työsuhteessa, jonka piti kestää joulukuun loppuun asti. Kun hän tuli raskaaksi ja kertoi siitä työnantajalle, työsuhde katkaistiin aiemmin, vaikka työsopimus oli allekirjoitettu. Työnantaja säästi näin lomarahoja ja -korvauksia. Ystävättäreni alkoi selvittää asiaa ammattiliiton kautta ja sai sieltä vain terveiset, että väärin on toimittu, mutta hänen pitäisi lähteä oikeusteitse hakemaan korvauksia. Ja aika harvalla meistä kai on kanttia lähteä tuomioistuimeen asti taistelemaan... Paska juttu siis.
Toki työnantajia on monenlaisia, ja omista työtovereistani yksi sai vakipaikan äitiyslomalla ollessaan, joten poikkeus vahvistaa säännön... :)
Onnea vauvantekoon ja tsemppiä myös sinne työelämän puolelle!