tarttis neuvoja

Toivoisin voivani auttaa Sinua ja lapsiasi. Lapsesi ennen kaikkea tarvitsevat äitiä, kun isä heiltä on otettu pois. Koeta olla tuntematta liikaa syyllisyyttä isän itsemurhasta, itsemurha oli hänen oma valintansa, sinä et olisi voinut vaikuttaa hänen ratkaisuunsa mitenkään. Voisin nimittäin kuvitella, että kelaat mielessäsi mitä olisit voinut tehdä toisin, tai mitä olisit voinut jättää tekemättä, mutta lasten isän itsemurha oli asia, johon et voinut vaikuttaa. Hänellä oli vapaa tahto, ja hänellä oli oikeus valita niin kuin valitsi. Ehkä löydät itsetutkiskelun kautta itsestäsi sen puolen, joka sai hänet tekemään itsemurhan: epätoivon, toivottomuuden, jossa näyttää, ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin kuolema. Voipa olla, että hän on ajatellut jopa tekevänsä palveluksen läheisilleen lähtemällä pois. Ehkä hän on tuntenut, ettei hänellä ole ollut mitään annettavaa läheisilleen. Tällaisena epätoivon hetkenä hän on ajatellut, että paras (ja loogisin) ratkaisu olisi hänelle päättää päivänsä. Hän on vain antanut epätoivolle vallan, siinä tilanteessa, jossa joku muu olisi päässyt epätoivon hetkestä yli. Varmasti hän on rakastanut läheisiään ja toivonut heidän parastaan, mutta epätoivoisuudessaan ei ole kokenut muuta tietä ulos. Ja voit lohduttautua ajatuksella, että joskus hän tapaa vielä sinut ja yhteiset lapsenne, sitten kun te kaikki olette siirtyneet henki-tasolle. Tai ehkä hän toimii suojelusenkelinänne, mutta vain sellaisella tasolla, ettette häneen suoraan voi olla kontaktissa. Voimia, siunausta ja jaksamista Sinulle ja lapsillenne!