kysyn

Mitä sitten olisi saatavissa uskomisen korvikkeeksi?

Kun käsittää pelastuksen olevan Jumalan laupeuden varassa ja Hän on vakuuttanut rakkauttaan Poikansa uhrissa, ei taida vaihtoehtoa olla.

Kun käsittää, että uskosta luopuminen johtaa pimeyteen, jossa itketään ja kiristellään hampaita. Nousee huuto tai huokaus: Herra lisää meille uskoa!

Sana "kuinka" on tässä yhteydessä vähän mystinen.
Mutta tähän vastasin otsikossa, kaikki on sen varassa mitä uskon lahjoittaja Jeesus Kristus Jumalan Poika tekee. Luotan kuitenkin siihen mitä Jumala on sanassaan luvannut. Jumalan armoa sekin luottanus on.

He, jotka tietävät eivät usko

heikommin, välillä vahvemmin. Kuintenkin koko ajan varmana siitä, että Jumala kuljettaa perille asti. Tuntemiset menee ja tulee, mutta Jumalan sana pysyy ja siihen voin aina luottaa.

Kiitos kysymästä :) Kuinka itse jakselet?

uskon sain aivan armosta ja lahjana. en lukenut raamattua edes, ettei syyttäjä pääsisi sanomaan että uskosi on omaa vanhurskautta, itse lukemalla hankittua. olin aikeissa lähteä srk.sta pois, viettämään syntielämää. kiitos Jumalalle että Hän ei sallinut näin.

nyt en ole käynyt jumalan sanan kuulossa, ja kysymys nousee että olenkohan enää jumalan lapsi.

olen kyllä tuntenut Jumalan kuljettaneen minua kuitenkin, että uskallan luottaa Hänen armoonsa. armahdettuna syntisenä, ja rukouksessa että Hän varjelisi ja antaisi voimaa niin kauan kun kuljen tätä elämän tietä.