Ollako vai eikö olla?

Tuntuu hyvälle, että osaa taas välittää jostain tyypistä tosi paljon, mutta samalla se ahdistaa. Ihastuin... ja kovaa. No, homma on aika tutun kuuloinen, mutta kuitenkin. Ko nainen on mun hyvä kaveri vuosien takaa. Ei olla pidetty toisiimme paljoa yhteyttä, mutta olemme säilyneet kuitenkin hyvissä väleissä. Ollaan koettu paljon. Jaettu kokemuksia. Ollaan oltu toistemme tukena silloin kun sitä on tarvittu. Nyt ollaan tehty tiivisty töitä yhdessä saman projektin parissa. Kyllä tää on jotain paljon syvempää kuin pelkkä "tykkään/rakastan sua kaverina" juttu.

Hemmetti, että osaa pänniä, mutta ei kukaan voi tunteilleen mitään voi. Pää on niin sekaisin tällä hetkellä etten tiedä oikein mitä tehdä. Kertoa vai olla kertomatta? Pitää tunteet sisällään vai hukuttaa ne?

En kuitenkaan halua rikkoa välejämme. Välitän hänestä niin paljon. On vaikeaa istua hänen vieressä ja katsoa silmiin etsien merkkiä siitä tunteeko hän samoin ja samalla peläten että paljastan jotain. Joopa joo... Nyt varmaan monille tulee mieleen, että kerro jätkä sille kaikki! Paljasta tunteesi meni se sitten syteen tai saveen.

Mutta mitä sen jälkeen? Minkä takia täytyy aina kiivetä perse edellä puuhun? Ehkä se on syy tämän kirjoittamiseen. Olen kyllä sosiaalinen, seurallinen ja muiden kanssa hyvin toimeentuleva nuorimies, mutta näissä asioissa en kykyne tekemään elettäkään. Ehkä se johtuu siitä, että mua on sattunut aikoinaan aika pahasti.

Nyt alkaa ahdistaa vielä enemmän... lähden lenkille ja juoksen itseni tainnoksiin... palataan asiaan taas jonain toisena unettomana yönä.