Melancholyman

Heh, semmosta soon mualiman meno, jotta suattaa
erehtyä immeisestä äkkiseltään, mutta hyvä se
että tunnistit :)

Mutta kuten olen aiemmin sanonut, niin lindal.
on mielestäni jotenkin herkempi nici rakkausruno-
jen kirjoitteluun, siksi vaihdos.
Sielu on Rellun kuitenkin.

Vaes ol siullahhii heppa, siel Karjalan mail ja
oikee kiesivaunuttii, silviisii.

Mutta kiittääpi lindal. huomiostasi ja toivottaa
helteisen päivän jatkoa * wilk, wilks *

Juu, näin tuli tehtyä - vaihtelu virkistää
sanotaan. Kyllä Sinäkin siihen totut, muutkin kai
jo alkaneet tottua, luulen ma.

Niin runosta. No, eikös se niin ole että
rakkaudessa seilataan niin surullisilla kuin
onnellisillakin vesillä.
Joskus vaihteen vuoksi voi kirjoitella myös
niistä varjopuolistakin, eihän elämä ole yhtä
ruusuilla tanssia, ei nuorilla eikä iäkkäämmillä-
kään. Ja luopumisen hetket on aina ne raskaimmat
kuitenkin elämässä, samoin se kaipuu jonka pois-
mennyt jälkeensä jättää.

En osaa sanoa edes, mistä aihe tupsahti mieleeni,
mutta siinähän tuo nyt on.

Jonkinlainen mielikuva syntyi mukulakivisistä ka-
duista ja yön hiljaisuudessa vanhojen kiesien ku-
lusta niillä, vanhus istumassa ohjaksissa ja
muistoissa elämisestä.
Näin se vaan, runomaailma synnyttää meissä
mitä milloinkin.

Mukavaa, että kuitenkin runoni jollakin tapaa
kosketti, kiitoksia.

Oikein hyvää päivän jatkoa myös Sinulle.

olipa ihana vertaus, hämmentyyhän tässä vähemmäs-
täkin :)

Ihan totta, ajomies jne todellakin - nyt kun
sanot niin tulee mieleen. Mutta se sen paremmin
kuin mikään muukaan biisi ei herätellyt aihetta
runooni, en osaa sanoa siis mikä.

Hienoa, jos tunnelma virittyi sinnekkin, vaikka-
kin oli suruisa pohjimmiltaan.

* kiittää ja niiaa *
---

Yö oli jälleen melkoista tuskaa, mutta nyt taitaa
alkaa helpottamaan lääke.