Väsyttää :o

Multa ei ole mitattu hg-arvoa, kun kerran eli 1. neuvolakäynnin yhteydessä ja nyt oon reilun viikon ajan ollut täysin zippi. Nytkin istun työpöydän ääressä ja haukottelen melkein tauotta ja silmät vaan painuisi kiinni, siis väsyttää ihan tosissaan. Hassua vaan, että tää väsymys iskee vasta nyt, kun tähän mennessä oon ollut melko normaalissa vireystilassa. Seuraava neuvola on ensi viikolla, täytyy varmaan pyytää niitä mittaa se hg jälleen tai sitten tämä vaan kuuluu asiaan. Ainoa haittapuoli on vaan se, että en jaksa edes hymyillä saati olla kovin sosiaalinen eli ajatukset pyörii sängyn ympärillä.

Tänään tuli muuten tasan puolivälin etappi täyteen ja ylihuomenna mennään 2. ultraan, itse ainakin hieman pelon- ja ilonsekaisin tuntein. Melko varmasti kaikki on ok, mutta en osaa täysin tuudittautua siihenkään ajatukseen, vaikka kaikki on siis tähän asti ollu ok. Aina silti joku pieni sisäinen kyynikko pelkää pahinta...tyhmäähän sekin tietty on.
3429
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mullakin välillä uneliaita iltapäiviä, nyt menossa rv17 6, alkuraskaudesta olin nuutunut välillä koko päivän. Mutta sehän on ihan normaalia ja kuuluu raskauteen.

Mulla hemoklobiini tippunut noin 30 pykälää normaalista (normaalisti 148-152) ja verenpaineet seilaavat alhaalla edes takas (normaalistikin alhaset paineet). Nämäkin vaivat normaalia raskaudessa.

Itse estän väsymyksen tulemista kunnon yöunilla ja tasaisilla ruokailuväleillä, 2-3 tunnin välein. Aamupala, aamuinen välipala, lämminruoka, välipala, lämminruoka, iltapala, välillä yöpalakin :o) Kuulostaa suurelta määrältä, mutta kun vatsaan ei "mahdu" kerralla paljon, niin on hyvä syödä useasti ja pienempiä annoksi, näin verensokerit yms. arvot pysyvät kohdillaan. Kunnon monipuolista ruokaa, eikä mitään turhia herkkuja millä vatsan täyttää. Tietysti suklaapatukka piristää kummasti ja lakulla & salmiakilla saa verenpaineet "kohdillen".

Tietysti ongelma tulee sitten, jos ruoka tekee pahaa / ei pysy sisällä. Mutta olen käsittänyt että sillonkin olis vaan sitkeästi syötävä, vaikka sitten hetken päästä joutuiskin vessassa vierailemaan.

Sitten vielä töiden jälkeen happihyppelyitä ja ulkoilua niin kyllä uni maittaa illalla, eikä seuraavana päivänä väsytä.

Ja neuvolassa voit kyllä joka kerta vaatia, että otetaan pissa-, veri- ja verenpainearvot, kuuluiskin ottaa joka kerralla. Ja jos seuraavaan neuvolakertaan pitkä aika, niin soitto heille, että tulet tarkistuttamaan arvot, kun heikko olo. Eivät voi käännyttää sua ovelta ympärikään, vaikka olis kuinka kiire. Tai sitten käyt polilla, terveysasemalla... riippuu vähän kaupungista / kunnasta. Ja jos ihan koko ajan veto pois, niin pyydät sairaslomaa ja lepäilet kotosalla, kuitenkin lapsesi ja itsesi hyvinvoinnista on kyse.

Mutta jaksamista loppuraskauteen.

Äänestä

rakenneultraa. ite pelkäsin koko raskauden ajan, oli vain koko ajan tunne että kaikki ei mene hyvin. Niinpä sitten kävi, että rakenneultrasta tuli erittäin huonoja uutisia......... :(

Eli ymmärrän pelkosi, toivottavasti kaikki on hyvin.

Äänestä
  • En haluaisi kaataa suolaa haavoihin, mutta jaksaisitko kertoa mitä tapahtui ja epäilitkö jotenkin enemmänkin, että jotain on vialla? Kaikkihan varmasti enemmän ja vähemmän välillä murehtivat, että jokin menee pieleen, mutta oliko kyseessä siis jotenkin enemmän aavistus kuin "peruspelko"?

    Itse en niinkään aavistele mitään saati intuitio kerro mitään, mutta kuulun tähän en-usko-ennenkuin-näen -ihmisryhmään eli nyytti pitää saada syliin, jotta kaikki on ok.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


jouluodottelija kirjoitti:

Multa ei ole mitattu hg-arvoa, kun kerran eli 1. neuvolakäynnin yhteydessä ja nyt oon reilun viikon ajan ollut täysin zippi. Nytkin istun työpöydän ääressä ja haukottelen melkein tauotta ja silmät vaan painuisi kiinni, siis väsyttää ihan tosissaan. Hassua vaan, että tää väsymys iskee vasta nyt, kun tähän mennessä oon ollut melko normaalissa vireystilassa. Seuraava neuvola on ensi viikolla, täytyy varmaan pyytää niitä mittaa se hg jälleen tai sitten tämä vaan kuuluu asiaan. Ainoa haittapuoli on vaan se, että en jaksa edes hymyillä saati olla kovin sosiaalinen eli ajatukset pyörii sängyn ympärillä.

Tänään tuli muuten tasan puolivälin etappi täyteen ja ylihuomenna mennään 2. ultraan, itse ainakin hieman pelon- ja ilonsekaisin tuntein. Melko varmasti kaikki on ok, mutta en osaa täysin tuudittautua siihenkään ajatukseen, vaikka kaikki on siis tähän asti ollu ok. Aina silti joku pieni sisäinen kyynikko pelkää pahinta...tyhmäähän sekin tietty on.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu