Oon ihan pihalla....

En tiedä minne palstalle tämä ilmoitus kuuluisi laittaa, mutta haluan mielipiteitä tähän asiaan. Olen nytten seurustellut poikaystäväni kanssa 3kk. Kun tapasimme, olin iki onnellinen ja olin aivan varma, että hän on elämäni mies. Mikään ei ole muuttunut suhteessa, paitsi minä. Minua ei enään haluta, jopa yököttää suudella miestäni, saatika harrastaa seksiä hänen kanssaan. Toisinaan sitten taas haluaisin olla hänen kanssaan, mutta hän on jotenkin liian kiinni minussa ja se ahdistaa minua. Olen koittanut jutella hänen kanssan, mutta hän vaan loukkaantuu asiasta, eikä oikein ymmärrä mikä minua vaivaa. Mutta miten hän voisi ymmärtää, kun en itsekkään ymmärrä. Rakakstan kyllä miestäni ja voisin kuvitella, että hän olisi tulevieni lasten isä, mutta silti kaipaan enemmän aikaa itselleni. Vaikka nytten kesän aikanakaan emme ole kauheasti nähnyt, muuta kun viikonloppuisin, koska olemme kesän eri paikkakunnilla töissä. Auttakaa minua, ja kertokaa mitä tehdä? Onko muilla ihmisillä samanlaisia kokemuksia? Onko tämä jokin ohimenevä vaihe, vai? Kiitos jo etukäteen...