Tuo Dilnia Rosannah kuulostaa minun ja mieheni korvaan hyvältä Claudia Nina Suzannahin kanssa.
Mutta mikä olisi hyvä toinen nimi?
Tässä kaikki vaihtoehsot, mitä miehelleni ja minulle tulee mieleen. Aava, Emma, Emmi, Ella, Anna, Inka, Heli, Essi ovat poissuljettuja.
Dilnia Sari Rosannah
Dilnia Kati Rosannah
Dilnia Ilta Rosannah
Dilnia Ilse Rosannah
Dilnia Elsa Rosannah
Dilnia Elsi Rosannah
Dilnia Enni Rosannah
Dilnia Enna Rosannah
Dilnia Elma Rosannah
Dilnia Elmi Rosannah
Dilnia Mari Rosannah
Dilnia Aini Rosannah.
Kiitos tuhannesti avusta!
Mutta mikä olisi hyvä toinen nimi?
Tässä kaikki vaihtoehsot, mitä miehelleni ja minulle tulee mieleen. Aava, Emma, Emmi, Ella, Anna, Inka, Heli, Essi ovat poissuljettuja.
Dilnia Sari Rosannah
Dilnia Kati Rosannah
Dilnia Ilta Rosannah
Dilnia Ilse Rosannah
Dilnia Elsa Rosannah
Dilnia Elsi Rosannah
Dilnia Enni Rosannah
Dilnia Enna Rosannah
Dilnia Elma Rosannah
Dilnia Elmi Rosannah
Dilnia Mari Rosannah
Dilnia Aini Rosannah.
Kiitos tuhannesti avusta!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hui - toivottavasti teillä on hyvät perusteet noin vierasperäisiin nimiin! Omasta kokemuksestani tiedän, että on äärettömän rasittavaa, kun AINA joutuu tavaamaan nimeään kirjain kirjaimelta, antamaan lausuntaohjeita, korjaamaan kirjoitusvirheitä jne. Olen harkinnut jopa nimeni vaihtamista... Haluatteko tekin lapsen nimeltä "Niclas ceellä"?
Varmasti kahden kansalaisuuden perheissäkin lapselle löytyy nimi, joka molemmissa maissa osataan lausua ja kirjoittaa vaivattomasti. Siis esimerkiksi tuo h Rosannahin perässä on Suomessa aivan käsittämätöntä hienostelua. Perusteeksi käy mielestäni vain joku "se on lapsen isoäidin nimi" tms., ei vain nimen "kauneus". Samalla tapaa se kuitenkin lausutaan h:n kanssa ja ilman sitä. JÄRKEÄ käyttöön. Simppelikin nimi voi olla kaunis.
selaat viestejä taakse päin niin selviää kyllä ettei tule virtasta tai mäkistä
Mieheni on amerikkalainen ja sukunimi melko tyypillinen amerikkalainen. Täällä taas h nimen perässä on hyvin tyypillinen. Siitä voi sitten kiistellä tietenkin, pitäisikö kaksikulttuurisessa perheessä antaa nimi vain ja ainoastaan sen mukaan, mikä kuulostaa neutraalilta kummassakin maassa.
Dilnia lausutaan ihan samalla tavalla kuin kirjoitetaan, joten en usko siitä tulevan ongelmia suomessakaan, jos joskus sinne muutamme. Toisaalta, jos asuisin Suomessa ja antaisin tytölle nimeksi vaikka Marja-Liisa ja vielä sukunimikin olisi Virtanen, en millään voisi ennustaa sitä, meneekö tyttö naimisiin vaikka irlantilaisen O´Connellin kanssa. Sukunimen istuvuutta etunimeen korostetetaan mielestäni hiukan liikaa (tottakai rajansa kaikella). Vielä mietin sitä, että jos sukunimeni olisi Virtanen, yrittäisin parhaani mukaan keksiä top-10:stä poikkeavan nimen että lapseni edes löytyisi puhelinluettelosta.
Kiitos viestistäsi.
Kiitos.
valitsisin tuon Ilta vaihtoehdon.
Ehdotan myös:
Dilnia Ilmi Rosannah
Dilnia Mina Rosannah
kun vastasit. Tykkään itsekin tuosta Ilta-nimestä. Ilmi on myös kiva. Ja Mina.
Laitoin ehdotuksia äsken myös tuonne toiseen keskusteluun.. :)
Siellä ehdotin
Claudia Nina Suzannah
Dilnia Enna Rosannah
mutta
Dilnia Sina Rosannah kuulostaa myös mielestäni kauniilta!!
Mitäs tykkäätte? Sina vai Enna?
Melkein tykkään tuosta Ennasta. Sina on kaunis mutta haluaisin vähän suomalaisemman nimen.
Kiitos ehdotuksistasi!
Onko nimet jo päätetty??
Dilnia Enna Rosannah ja Claudia Nina Suzannah!
Dilnia, suomessa lempinimeksi muodostunee varmasti Dille ja sillähän on tietty merkitys suomenkielessä. Kehottaisin vielä harkitsemaan...
Kokemusta asiasta mahdollisesti vai miksi oletat, että Dilnia kääntyy Dilleksi? Meidän piireissä ihmiset ovat/olivat ainakin pääasiassa aivan oman nimisiään. Liika/lempinimen saivat vain ne
a) joita kiusattiin
b) joilla oli tusinanimi ja nimen perään sitten lisättiin selvennyksen vuoksi sukunimiväännös.
Mistä nämä "minä tiedän mitä lapsesi tulevaisuus tuo tullessaan" oikein tulevat?
Dilnia on kaunis nimi ja erinomainen Claudian sisaren nimeksi. Dille? ja pah!
Sitäpaitsi perhe ei asu Suomessa ja vaikka tänne muuttaisivatkin, lapsilla on nykyään enemmän älliä kuin vanhemmillaan ymmärtää erilaisuutta nimissäkin. Ennakkoluulot tulevat kotoa, jos tulevat.
Suomalaisten tapa on vaan sellainen, että kaikesta tehdään väännös. Omakohtaisia kokemuksia ei ole. Ja kolmanneksi ei Dilnia ole (huom. minun mielestäni) edes kaunis nimi, liian teennäinen ja keksitty. Keskustelussa on esiintynyt todella paljon kauniimpiakin nimiä.
Olemme miettineet tytöille jo lempinimet joita käytämme ja joita kehotamme muita käyttämään, jos eivät halua sanoa oikeita nimiä. Mutta periaatteessa pyrimme käyttämään oikeita etunimiä.
Minulla muuten on veljet Tomi ja Simo- ja yllätys yllätys, ei ole koskaan kutsuttu Tompaksi ja Simpaksi, kun vanhempani tekivät niin, että kertoivat, millä nimellä toivovat lapsiaan kutsuttavan (sekä kaverit että sukulaiset tekivät niin kuin vanhemmat toivoivat eikä tarvinnut edes sanoa kuin kerran akuniisti).
Kiitos vain vastauksestasi.
Minulla on samantapaisia kokemuksia lempinimistä- juuri kiusatuille (silmälasit, liian iso nenä, väärän värinen reppu, rumat kengät.. mutta ei koskaan lapsen nimi) ja lapsille, joilla oli tosi yleinen nimi, keksittiin lempinimiä. Ja toki niille, joiden perhe jo käytti lempinimiä.
Aino myös kasvattaa lapseni olemaan ylpeitä nimistään ja kerron, miksi valitsimme juuri ne nimet. Jos joku yrittää kiusata, tytöt varmasti osaavat aikanaan suhtautua siihen - tai jos eivät, siksi minä olen olemassa.
Kun kuulin nimestä, otin tietysti heti selvää sen taustasta ja yleisyydestä jne. Sepä sattuukin olemaan ei-niin-harvinainen arabinimi! Ei siis tosiaankaan mikään väkisin väännetty ja teennäinen. Kuten ehkä tiedät, monet nimet (kuten Jenna) ovat tulleet Suomeen alunperin muualta maailmasta.
Jos kaikista nimistä kertakaikkiaan tehdään aina väännös, miksi oletat että se on aina se väännös, mikä on pahin mahdollinen mikä nimestä vaan keksitään? Aiomme itsekin kutsua tyttöjä välillä lempinimillä (jotka olemme jo miettineet eivätkä taatusti ole Dildo ja Dille) ja olen ihan varma että kun tytöillä on oikea nimi ja lempinimi, kukaan ei jaksa enää miettiä väännöksiä. Ja jos miettii, voimme aina sanoa, että emme toivo lasta kutsuttavan sillä nimellä.
Nimien kauniudesta- se on makuasia, mistä ei voi kiistellä.
Itse en koko elämäni aikana muista ainuttakaan tapausta, jossa lasta olisi kiusattu pelkän oudon nimen perusteella. En tosin tunne yhtäkään ihmistä, jolla olisi suorastaan loukkaava nimi. He varmasti saattavat olla asia erikseen.
Ihmetyttää tämä kun väenväkisin yritetään vääntää kaikista nimistä jotain haukkumasanaa, muka sillä ajatuksella, että "suomalaisilla on nyt vain tällainen tapa haukkua ihmisiä nimen vuoksi". Ja pah! Puhukoot vain itsensä puolesta, minulla ei ainakaan ole sellaista tapaa, vaikka suomalainen olenkin. Kautta aikojen lapsilla haukkumiseen on ollut aina joku muu syy, juuri tyyliin: läski-Kaisa, rillipää-Risto. Kaisa siis ylipainoinen ja Ristolla silmälasit...
Väittäisin, että nykypäivän lasten Suomi on myös erilainen kuin meidän kirjoittelijoiden lapsuudessa. Naapurissa voi asua joka seinän takana monikulttuurinen- tai ulkomaalainen perhe, joiden lasten nimet eivät todellakaan ole Matti ja Maija. Jos heitä kiusataan, ei heitä ainakaan nimen perusteella kiusata vaan erilaisuuden pelosta, joka VALITETTAVASTI tarttuu yleensä kotoa. :o( Sukupolvi sukupolvelta kasvamme suvaitsevammiksi ja toivottavasti jo seuraava sukupolvi osaa suhtautua erilaisiin nimiin (ja ihmisiin) paremmin kuin nykyinen aikuissukupolvi. Omaa tytärtäni pyrin ainakin tähän parhaani mukaan kasvattamaan.
olet aivan oikeassa. Kirjoitat hyvin viisaasti.
Elsa, Ennan, Ennin tai Ainin noista valitsisin.
Kiva kun vastasit.
Mites kävisi näin? Minusta noista ehdottamistasi Sari sopii väliin kauneiten, mutta Sara minusta vielä paremmin.
Tykkään Sara-nimestä mutta mies ei.. Kiitos vastauksestasi! Sarista tykätään molemmat.
En antaisi tytön nimeksi Dilnia. Se vääntyy myöhemmin lempinimeksi DILDO eli tekopenis.
uskotko itsekään?
Lapset tuskin ovat niin pornografisesti valveutuneita että moisen sanan tietäisivät ja jos joku tietääkin, tuskin moinen mielleyhtymä heille kovin nopeasti mieleen tulee. Ja oikeassa elämässä en usko kenenkään aikuisen alkavan lasta kutsua moisella nimellä, vaikka se mieleen tulisikin (toisin kuin anonyymisti internetissä).
Jos tuolle linjalle lähdettäisiin, voisi miettiä, mitä tulee mieleen ensimmäisen tavun tai nimen alun perusteella vaikka nimistä Pertti, Pasi, Sonja, Pentti... Aika lapsellista, vai mitä?
Aion kasvattaa tyttöni niin itsevarmoiksi itsestään, ettei pienet satunnaiset huutelijat (joita oletat varmasti olevan) heitä hetkauta.
Kiitos vastauksestasi.