I have a problem

Jaaha. Oon parin vuoden "itsetutkiskelulla"/kokemuksella tullut tulokseen, että mulla on jonkinlainen adhd. Elämänhallinta kulkee sykleissä. Ensin osataan jokin asia, sitten luullaan, että se hallitaan läpi elämän...ja huomenna palataan lähtöruutuun.... Tiedänpä myös erään samanlaisen, joka on yli viisikymppinen ja ymmärrän, että arjenhallinnasta ei taida minunkaan kohdalla tulla tulevaisuudessa mitään. Tätä on vaikea mieltää: koulussa hyvin menestynyt ja varmaan iha hyvä äo:kin ; "kyllähän nää nyt pitäs itekin osata".

Vaan ei, kyllä nyt täytyy ottaa realiteetit huomioon ja myöntää heikkoutensa. Elämä eletään kerran: kannatta panostaa elämänlaatuun.Suossa pyöriminen saa loppua.
Siinä se ongelma olikin: mitäs sitten? Oon aatellu, että dg kehiin, ohjeet elämään joltain "korkeammalta taholta"(niin se vaan on, etten osaa noudattaa itse tekemiä ohjeita, koska niihin liittyy epävarmuus: "onks nää ohjeet "oikeita" vai en", josta seuraa noudattamisen motivaation lasku.) ja sit joidenkin samanlaisten hihhulien kanssa jutustelua. Säännölliseen lääkitykseen en aio alistua (syystä, joka selvinnee myöhemmin).

Niin, sitten niitä muita ongelmia. a) dg maksaa ja siitä voinee jäädä "leima".
Oon ihan helkutin pihi, tällästen "ekstra menojen" suhteen!!
Ja se leima..ei kai sitä kellekään oo velvollisuus kertoa?(ei kai ainakaan työnantajalle). b) täytyy myöntää, että siihen liittyisi jonkin asteista häpeää "ei selviä elämässä ilman tommosia, heikko tyyppi" (No onpa mullakin tyhmät luulot). Eipä ainakaan vanhemmille ilkeis heti kertoo... Ja sit se lääkärille kertomis hetki: "must tuntuu hei et mulla on adhd, pääseks mää tuntkimuksiin" -Lääkäri ajattelee: " taas joku perkuleen netti-itte-diagnosoitu tyyppi..pitäskö antaa selkään ja pistää kalliita nappeja" (ottakaa ny kirjoituksen kärjistykset toki huumorilla).
Sitten se leima. Voipi olla et ihmisten suhtautuminen muuttuu, jos sais tietää... Persoona jää neljän kirjaimen alle; vois tulla ennakko asenteita.
No yksinkertaseltahan kuulostais, jos vaan menis johonkin vertaistuki tyyliseen settiin tai muuten vaan olis samanlaisten ihmisten kanssa jotenkin tekemisissä. Mut sit taas, jos ei oo dg:tä niin voikohan sitä loppujen lopuksi keskustella niin, että pitää itseään tällaisena (jos todellisuudessa olis jokin muu).
Jotain mun piti vielä sanoa tai ainakin siltä tuntuu, mut enpä enää muista.(asiat on päässä aika jäsentelemätöntä sotkua.)
No siis onks kellään ehdotuksia? Erityisesti, jos jollain on ollut samankaltaisia tuntemuksia/tilanne. Mitä teit? Mites kävi?

Elämän hallintaan/ruokavalioon liityviä "helppoja" (ei raskas lukuisia) artikkeleita voi toki linkittä, mut niitä kyllä löytänen lukemalla aikaisempia viestejä. Tietokoneen ääressä on vaan jostain syystä vaikea keskittyä lukemiseen, josta pitäisi jotain jäädä päähänkin ja toisaalta tulostaminen maksais mustetta ja paperia ja, joku vois nähdä ne jutut ;).. ja oon laiska. Tietäiskö, joku sellasen piuhan, josta toinen töpseli pistettäis nenään ja toinen koneeseen ja wordin tekstit menis päähän :).
Söin muuten tossa 300g suklaata, vaikka pitäs syödä terveellisesti. Näin se homma toimii...
Kiitän.