Onko tällä palstalla muita katkeria/kateellisia
ihmisiä, jotka kärsii lapsettomuudesta? Mulle ei mene jakeluun sitten millään miksi toiset saa lapsia ja toiset ei! Toiset tekee sitä kännipäissään yhden kerran ja tulevat raskaiksi ja toiset monta vuotta, monta kertaa viikossa ja eivät tule! Anteeksi vaan ihmiset, mutta tämä ei mene minun jakeluun ja sit ihmetellään töissä, että taas toi on huonolla tuulella ja suhtautuu kaikkeen niin negatiivisesti! Tottakai suhtaudun kaikkeen negatiivisesti, kun on otettu yksi elämän perusoikeuksista pois, eikä voi luonnollisesti tulla raskaaksi! sehän pitäisi olla jokaisen ihmisen perusoikeus, mihinkään katsomatta, ihon väriin, oli sitten köyhä tai rikas, sairas tai terve!
Anteeksi nää mun valitukset, mutta mä myönnän mä olen pirun kateellinen muille ihmisille, jotka saa lapsia ja pirun katkera tälle elämälle!
Katkeruus/Kateellisuus
16
3253
Vastaukset
- katkera ja onneton
Olen lapsettomuuden myötä vaipunut vaikeaan masennukseen ja tuntuu ettei terapeutikaan meinaa ymmärtää kuinka kova paikka se on etten ole saanut lasta.
Tuntuu pahalta kertoa terapeutille lapsettomuus ongelmiaan, kun hänellä on kahden vesselin kuva työpöydällään...
Olen todella katkera ja lähes itkuun purskahdan, jos ulkona nään raskaana olevan naisen.
Yritän olla onnellinen muiden perheenlisäyksestä, mutta joskus se on vain niin vaikeaa, kun on epävarma olo saako koskaan itse omaa kääröä syliin.
Vuosi vuoden jälkeen olen pettynyt, kun kuukautiset alkavat.
Helpottaisi (ehkä), jos syy selviäisi siihen miksen ole tullut raskaaksi, mutta mitään syytä ei ole löydetty.
Pahinta on, että olen mieheäni kohtaan epäreilu, kun en halua hänen puhuvan pojistaan, vaikka eihän se ole mieheni eikä varsinkaan hänen poikiensa vika etten ole tullut raskaaksi. Kuulostan ihan noita-akalta ja vaikea sitä on selittää miksi en soisi miehen olevan onnellinen pojistaan.
Tätä tunnetta en ole miehelleni ikinä kertonut, mutta välttelen aihetta "hänen poikansa".
Tuntuu ettei miehenikään ymmärrä miltä musta tuntuu, kun hänellä on jo kaksi lasta (jo aikuisia).
Tunen olevani epäonnistunut naisena joku luonnonoikku jonka ei haluta lisääntyvän.
Itkettää niin kovin...
Katselen päivittäin lapsia ulkona ja pyrin lasten seuraan mahdollisimman paljon ja leikitän ja juttelen heidän kanssaan, kotona sitten käperryn sänkyyn ja itken katkeria kyyneleitä, että miksi, miksi mun ei suoda kokea äitiyttä, miksi multa riistetään suurin onni mitä naisen elämässä voi olla...äitiys. - xxxxxxxxxx - y ?
Niin, kaikki ei ole edes onnistunut löytää sitä puolisoa, joka ylipäätänsä haluaisi lapsia - vaikka ikää jo 34 v eli ei edes teoreettisia mahiksia. Ja on jo havaittu, että niitä kunnollisia miehiä puissa kasva - ainakaan tässä iässä. Arvaa turhauttaako sitten kavereitten kihlautumis-, hää- ja puhumattamaan vauvauutista - yritäpä siinä sitten onnitella AIDOSTI. Ok, ei ne kaverit tälle minun tilanteelleni mitään mahda, eikä heidän tilanteensa ole minulta pois, vaikka onkin. Haluan vaan sanoa, että jollakin asiat voivat olla vielä huonommin kuin sinulla ja ehkä huonommin kuin minulla: enpä haluaisi olla narkkari tai pultsari tuolla kadulla - mielummin vielä kieriskelin omissa nahoissani ja yritän kestää. Yritä sinäkin, vaikka tiedän, että ottaa aivoon älyttömästi, kun elämän oleellisimmista asioista jää paitsi. Mustaa huumoria peliin.
- -nainen-
monikaan ei tule ajatelleeksi,et toisilla ei ole edes sitä puolisoa,yksin kun on aika vaikeaa yrittää lasta! Oikeasti,muutaman lapsen jo saaneen äidin kannattaisi katsoa peiliin kun alkaa valittaa,varsinkin lapsettomien seurassa jotain lapsensaannin vaikeutta!
- kateellisia
Itse olen vihdoin alkanut nähdä valoa tunnelin päässä. Siis eihän sitä järjellä ymmärrä miksi toiset tosiaan voivat tulla yhdestä kerrasta vahingossa raskaaksi ja itse ei niin millään. Myös ystäväni on tullut "vahingossa" raskaaksi ja olipa kiva olla häntä tukemassa..
Meillä takana monta vuotta lapsettomuutta ja meilläkään ei ole syytä löytynyt, tutkimuksia on tehty. Hoitoihin emme ole halunneet, onneksi rakas mieheni oli asiasta samaa mieltä. Nyt olemme olleet adoptioneuvonnassa vuoden verran ja toivottavasti sieltä kautta saamme jossain vaiheessa pikkuisen syliimme.- erkki_perkki
Lapsettomuus on meidänkin "kohtalona". Itse pyrin katsomaan elämän koettelemuksia seuraavasta näkökulmasta: Se mikä tapahtuu minulle, mitä minä ja kumppanini kohtaamme, on osa meitä (esim. lapsettomuus). Se kuuluu meidän elämäämme. Toisten elämään kuuluu toisia asioita. Tätähän kaikki isät ja äitit opettavat viisaana omille lapsilleen, etenkin murrosiässä kun murkkuikäinen vertaa itseään muihin, mitä muilla on jne.
Toiset kohtaavat lapsettomuuden tässä maailmassa, toiset syntyvät köyhiin olosuhteisiin, toiset syntyvät tähän maailmaan HI-virus mukanaan jne. Elämässä on muita hyvin vaikeita kohtaloita, lapsettomuuden lisäksi.
Nämä ovat näitä ikuisia kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet ihmismieltä sukupolvien ajan, vuosituhansia.
Ja onko yksilön onnellisuus suurinta tässä maailmassa, tavoittelemisen arvoista. Muita korkeita arvoja on mm. muiden heikompien ihmisten auttaminen ja siitä kautta saatu onnellisuus. Eli toisten onni voi olla suurempaa kuin sen suuren minän onni ;-)
- Kaarina
Kateuden ja katkeruuden tunteet on niin tuttuja. Miksi, miksi, miksi pitää tämä kaikki kokea ja samalla seurata kun toiset (sisaret, käly, ystävät) tulevat raskaaksi yksi toisensa jälkeen heti ehkäisyn pois jätettyään. Kateuden ja katkeruuden lisäksi tunnen nykyään ahdistusta, jos kuulen/huomaan tai edes epäilen jonkun olevan raskaana. Jotta en uusia vauva-uutisia saisi, olen ruvennut jo välttelemään ihmisiä esim. töissä, joku josta en vielä tiedä voi aina olla raskaana... En pysty lainkaan iloitsemaan toisten puolesta heidän onnestaan. Koen sen niin epäreiluna, että joku voi saada lapsen niin helposti, tuosta vaan: nyt hankitaan lapsi ja niin se lapsi tulee heti kun halutaan. ARRGH!
- ja kateus
ovat osa tätä lapsettomuutta, kenellä enemmän, kenellä vähemmän.
Joskus vain toinen saman kokenut voi ymmärtää miltä tilanne tuntuu.
Koskaan ei voi tietää millaista tuskaa menestyvältä näyttävä ihminen kantaa,
sen takia kadehtiminen on turhaa.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat muiden kadehtimia ja kokeneet elämässään uskomattoman suuria vastoinkäymisiä, mikä ei todellakaan ole näkynyt heistä ulospäin.
Ehkä elämän kriisien yksi myönteinen puoli on se, että niiden kautta on mahdollisuus kasvaa syvällisemmin ymmärtämään ihmisten vaikeuksia.
Tulla vähän empaattisemmaksi lähimmäiseksi, sillä juuri heitä olen ainakin itse eniten tarvinnut.
Ei se pelkkä lapsi tee kenestäkään onnellista, siihen tarvitaan paljon muitakin asioita.
Tässä prosessissa vaan niin helposti kadottaa yhteyden niihin asioihin, jotka ovat hyvin.
Itse olen käynyt läpi vakavan masennuksen ja täytyy sanoa että tämä lapsettomuuskriisi jää sen kanssa mennen tullen toiseksi.
Toisaalta, aiemmat läpikäydyt kriisit auttavat nyt suhteuttamaan asioita ja selviytymiskeinot ovat aivan toista luokkaa kuin aiemmin.
Paljon olen apua tarvinnut ja osaan sitä myös suosiollisesti itselleni hakea, sekä ystäviltä että ammattiauttajilta.
Eniten olen auttanut itseäni lopettamalla itseni säälimisen ja negatiivisen muihin vertailemisen, mikä ei ole ollut helppoa kehityshistoriani takia.
Toivottavasti saitte tästä sepustuksesta jotain irti.
Plussa tuloksia toivon kaikille teille!- kokenut minäkin
Minä ja mieheni olimme yrittäneet muutamiakin vuosia saada lasta ja lopulta luovuimme hoidoista ja toiveesta saada lasta. Eli olen käynyt sen tuskan läpi.
Meillä on nyt sitten kuitenkin oma lapsi kaiken sen luopumisen jälkeen (tarina on pitkä...). Hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä on selvästi hänen 35 v naimaton ja lapseton kummitätinsä. Tiedän, että aikuiselle toisen lapsi ei ole sama asia kuin oma lapsi, mutta tämä kummitäti on antanut tälle lapselle jotain hyvin arvokasta ja korvaamatonta.
Toivon teille kaikille jaksamista.
- ähkymöhky
Olin ex-mieheni kanssa hakeutumassa sijaisvanhemmaksi ja etenkin koulutuksen aikana tuntui niin älyttömän epäoikeudenmukaiselta. Samoin tukiperhevalmennuksessakin... Itse olen teini-ikäisestä tiennyt, että lapsiasia tulee olemaan hankala ja olen koko ajan yrittänyt asiaan suhtautua viileän järkevästi. Silti välillä tekisi mieli raivota ja huutaa tuskaansa, mutta mitä se auttaa. Vuosien mittaan on tullut kaikenlaisia vastoinkäymisiä, enkä asiaa jaksanut pohtia, mutta nyt viime aikoina on asia noussut huutomerkin kokoiseksi asiaksi.
Enkä osaa kertoa miltä tuntuu ja mitä haluaisi ja kuinka paljon esimerkiksi tulevat hoidot pelottavat...- minä olen
Hei,
Et ole ainoa =( Olen aivan sairaan surullinen ja katkeran kateellinen muille.
Emme ole muille kertoneet, että olemme yrittäneet lasta jo pitkän aikaan ja koneet yhden keskenmenonkin. Joka kuukausi kun kuukautiseni alkavat olen valtavan pettynyt ja itkeskelen. Juuri ennen kesälomia hyvä ystäväni ilmoitti olevansa raskaana ja humpsista vain hän oli tullut heti raskaaksi pillereiden pois jättämisen jälkeen. Onneksi hän kertoi uutisen puhelimitse, sillä en olisi häntä kasvotusten pystynyt onnittelemaan. Lopetin puhelun lyhyeen ja itkin katkerasti. Olen toki onnellinen hänen puolestaan, mutta hänen onnensa vain lisää omaa surullisuuttani, enkä pysty käytännössä häntä tapaamaan nyt ollenkaan.
Eniten olen vihainen puolitutuille/ystäville, jotka aina kaikenmaailman kissanristiäisissä/tapaamisissa yhteydessä kyselevät, että ”eikös teidänkin olisi jo aika hankkia lapsia? Ettehän te tuosta enää nuorena?” tekisi mieli huutaa päin naamaa, että saatana! Luuletkos, että tässä ei ole yritetty! En todellakaan vain ymmärrä miten jotkut ihmiset ovat niin ajattelemattomia =( Käytännössä olen jo alkanut välttelemään tilanteita, joissa näihin tiettyihin ihmisiin törmää. Mielummin jätän bileet väliin kun pahoitan mieleni kerta toisensa jälkeen..
Et siis ole yksin *halaus*
- Välillä myös
Niinpä,niin...muille vaan mutta ei meille!
Viime viikolla kuulin, että minusta tulee täti ja oli sitten tärpännyt heti!
Tippui muuten tuleva täti korkealta ja kovaa!
Ja kumpikin oli ollut halukkaita lapsen tekoon. Meillä olen puhunut 4 vuotta, että eiköhän olisi aika ja ja kohta 1,5 vuotta yritetty, eikä tärppää...
Että täytyy myöntää, että tässä on ainakin yksi nainen , jolla ei paljon positiivisa tunteita nyt ole!- erkki_perkki
Kun sukulaiset, ystävät, päivätutut yms. kyselevät, milloinkas teille on pikkuisia tulossa tms., olen vastanut suoraan emme saa lapsia. Piste. Ei se sanomisia lopeta mutta onpahan itsellä parempi olo ja voi keskittyä muihin asioihin.
- Valtaa mielen
Kertokaa, miksi tollaset ihmiset, jotka tappaa lapsensa, saavat lapsia? Mä haluaisin tähän vastauksen, joltakin viisaalta ihmiseltä! Mä olen itse niin tyhmä ilmeisesti, että en tiedä vastausta. Mä tiedän, että täällä on monta paria, jotka pystyisivät tarjoamaan lapsilleen hyvän ja turvallisen kodin, mutta eivät saa lapsia! Mä en ikimaailmassa pystyisi tappamaan omia lapsiani, jos joskus saisin niitä! Tää elämä on vaan niin epäoikeuden mukaista kuin vaan voi olla! Enkä tarkoita vaan lapsettomuutta, vaan köyhyyttä, sairauksia, onnettomuuksia, kohtalolle mille ei mahda mitään!
- erkki perkki
Lainaus "Kertokaa, miksi tollaset ihmiset, jotka tappaa lapsensa, saavat lapsia? Mä haluaisin tähän vastauksen, joltakin viisaalta ihmiseltä! Mä olen itse niin tyhmä ilmeisesti, että en tiedä vastausta. Mä tiedän, että täällä on monta paria, jotka pystyisivät tarjoamaan lapsilleen hyvän ja turvallisen kodin, mutta eivät saa lapsia! Mä en ikimaailmassa pystyisi tappamaan omia lapsiani, jos joskus saisin niitä! Tää elämä on vaan niin epäoikeuden mukaista kuin vaan voi olla! Enkä tarkoita vaan lapsettomuutta, vaan köyhyyttä, sairauksia, onnettomuuksia, kohtalolle mille ei mahda mitään!"
Aihe kannattaakin nostaa yksilöä korkeammalle tasolle ja pohtia mitkä yhteiskunnan eri alueiden 'mekanismit' edistävät tällaisia ilmiöitä, ja mitkä puolestansa vähentävät.
Aiheesta on muuten tehty muutaman kirjaston verran tutkimuksia. Varsin kannatettava tapa lähestyä elämän suuria kysymyksiä. Kaverit ovat kehunneet. - ja kateus
ettei kyseisellä äidillä ole ollut riittävästi sosiaalista tukiverkkoa ympärillään, asiat kasaantuneet, eikä ole kyennyt käsittelemään tunteitaan.
Saattaaa olla jokin psykoottistasoinen mielenhäiriö, joka lopulta laukaissut järjettömän teon.
Hän mahdollisesti katuu tekoaan lopun elämäänsä, jos ylipäätään kestää todellisten tunteiden kohtaamista ollenkaan.
Loppujen lopuksi, se voi olla aika pienestä kiinni mihin suuntaan kunkin elämä lähtee kulkemaan.
Mielestäni olisi kaikkien tärkeä pyrkiä auttamaan ja tukemaan toisiaan.
Monet sosiaaliset kuviot esim. työpaikoilla ovat erittäin julmia ja jättävät ulkopuoliseksi juuri sen tai ne ihmiset, jotka kaikista eniten tarvitsevat muiden ystävyyttä ja tukea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839