Erityisopettajan työ

Vaatii lehmänhermoja, mistään ei pidä hätkähtää. Koko elämän kirjo repeää välillä silmille ja silti pitää vain toimia tyynen rauhallisesti.

Tunne-elämältään huonosti hoidettujen lasten/nuorten kanssa pitää osata erottaa omat ja toisen tunteen hyvin selkeästi. Nuo lapset/nuoret osaavat pyörittää, joten heidän kanssaan on hyvä osata olla "menemättä mukaan".

Tuollaisen lapsen/nuoren suru omasta elämästä ja sen tapahtumista on välillä vaikea kohdata, sillä se tulee väistämättä heidän mukanaan myös luokkaan.

Ja kaiken vaikean jälkeen onnistumisen elämykset ovat sitä suurempia!

Erityisopettajan työssä työalueita todellakin on paljon, en nyt ole ihan varma mitä tuolla kysymyksellä tarkalleen hait, mutta... Työn laajuus Lähtee jo siitä millainen erityisopettaja on, laaja-alainen, pienryhmä, millainen pienryhmä, jne. eli mahdollisuuksia toimia erkkaopena on hyvin paljon.

Varsinaisen opetustyön lisäksi erkkaopen olennaisiin tehtäviin kuuluu hyvin paljon sitä moniammatillista yhteistyötä eri tahojen kanssa, riippuen taas tietysti siitä millaisessa ympäristössä työskentelee. Mutta palavereja on tiedossa kuitenkin eri asiantuntijoiden, avustajan/avustajien, mahdollisesti muiden opettajien ja tietenkin tiiviisti myös kotien kanssa. Keskeistä työtä on myös HOJKS:n laadinta, seuranta jne. Tehtävät ja työnkuva riippuvat etenkin siitä toimiiko laaja-alaisena vai pienryhmän opena.

Ilmeisesti kiinnostuksesi kohdistuu noihin mainitsemiisi ongelmatapauksiin, ts. haasteellisesti käyttäytyviin? On huomioitava että tunne-elämän häiriöt ilmenevät hyvin monella eri tavalla! Jotkut ovat niitä kirjaimellisesti haastavasti käyttäytyviä, joiden ongelmat purkautuvat ulospäin häiriökäyttäytymisenä. Mutta on myös niitä oppilaita jotka ovat sulkeutuneita ja sisäänpäinvetäytyviä ja heidän ongelmiaan voi olla toisinaan jopa vaikea huomioida, koska eivät ole "perinteisellä tavalla huonosti käyttäytyviä". Eivätkä psyykkiset ongelmat missään tapauksessa aina johdu kotioloista tms. henkisistä rasituksista vaan syyt voivat olla myös esim. neurologisia.

Osalla oppilaista ongelmat voivat näkyä oppimisvaikeuksina, tarkkaavaisuuden kohdentamisen ja ylläpitämisen ongelmina. Mutta etenkin näillä osa-alueilla merkittävässä roolissa opettajan apuna on koulunkäyntiavustaja, joka huolehtii siitä oppilaan tukemisesta, yksilöllisistä materiaaleista, opiskelukyvyn ylläpitämisestä optimaalisella tasolla esim. se tarkkaavaisuuden kohdentaminen. Ja onhan niitäkin oppilaita, jotka ovat oppiaineissa todella lahjakkaita, mutta ongelmat voivat purkautua jaksamisen/tarkkaavaisuuden/motivaation/sosiaalisten taitojen jne. ongelmina.

On hyvin tärkeää muistaa, että opettajan vastuuna on nimenomaan huolehtia oppilaan opettamisesta ja siitä että tämä kykenee suoriutumaan koulun asettamista vaatimuksista joko opetussuunnitelman mukaisesti tai sitten siitä yksilöllisestä suunnitelmasta. Opettaja, erkkaopekaan, ei ole psykologi, terapeutti, lääkäri, sosiaalityöntekijä, eikä minkään muun erityisalan osaaja. Vaan juuri siksi erityistä tukea tarvitsevaa lasta ympäröi (tai ainakin pitäisi ympäröidä) se moniammatillinen yhteistyöverkosto, jossa jokainen huolehtii siitä omasta erityisosaamisestaan lapsen hyvinvoinnin eduksi. Ja opettaja siis ensisijaisesti opettaa ja toimii tämän oman erityisalansa konsulttina muille.

Joku kysyi tapoja tutustuttaa oppilaita toisiinsa ja yleensäkin sosiaalisten suhteiden tukemisessa kouluissa mainiona apuna voi käyttää autismi- ja aspergerliiton luomaa luokkatoveriohjelmaa. Toimii mainiosti paitsi haasteellisesti käyttäytyville, mutta myös ihan yleisopetuksessa! Lisätietoja löytyy ihan googlen kautta. Saa tilattu ko. liitosta ja hinta huikeat 5 euroa, on todellakin hintansa arvoinen.