liikaa?

tunnen syyllisyyttä joka suupalasta :( haluisin laihtua nopeesti..

liikuntaa en enää jaksa työpäivän päätteeks harrastaa..joskus saatan käydä juoksemassa, mutta nyt hiukan jääny :( mulla on kyllä tosi aktiivinen työ..paljon raskaita nostoja ja kävelen koko ajan..

?!?! kirjoitti:

tunnen syyllisyyttä joka suupalasta :( haluisin laihtua nopeesti..

liikuntaa en enää jaksa työpäivän päätteeks harrastaa..joskus saatan käydä juoksemassa, mutta nyt hiukan jääny :( mulla on kyllä tosi aktiivinen työ..paljon raskaita nostoja ja kävelen koko ajan..

mie oon huomannu että mitä enemmän mietin miten paljon "saan" syödä, sitä enemmän syön. koko ajan. kun ei mieti ruokaa,ei tee mieli syödäkkään niin paljon. paras tapa on se, että syö aina kun on nälkä, pieniä annoksia, vähän kaloreita pitkin päivää. totaali näännyttäminen ei onnistu, verensokeri putoo liian alas ja sit tekee mieli mässäillä.

älkää vaivatko päätänne liikaa syömisillä. ajatelkaa mitä tahansa muuta, mutta ei ruokaa.

pro.,.,., kirjoitti:

mie oon huomannu että mitä enemmän mietin miten paljon "saan" syödä, sitä enemmän syön. koko ajan. kun ei mieti ruokaa,ei tee mieli syödäkkään niin paljon. paras tapa on se, että syö aina kun on nälkä, pieniä annoksia, vähän kaloreita pitkin päivää. totaali näännyttäminen ei onnistu, verensokeri putoo liian alas ja sit tekee mieli mässäillä.

älkää vaivatko päätänne liikaa syömisillä. ajatelkaa mitä tahansa muuta, mutta ei ruokaa.

En pahemmin oo kerenny tän keskusteluihin vielä perehtyä enkä selvittää minkä tyyppistä keskustelua käydään, mutt pistänpä korteni kekoon minäkin.

Suuren suuren suuri varotuksen sana teille kaikille, oikeesti älkää alkako tolle tielle jos vielä saatte valita, ja ainahan saa. Itse oon käyny pohjanmaan kautta koko syömishäiriöhelvettiä läpi monta vuotta. Vanhana ja viisaana sano että mikään, ei siis mikään tässä maailmassa oo ikinä sen tuskan ja surun arvosta.

Se on vähän ku menis ja harrastais seksiä thaimaassa kaikkien vastaantulevien kanssa ja joo, voi tuntua sillä hetkellä hyvältä(tai sitten ei, mut ymmärtänette..) mutta taskuun tarttuu aivan itse hankittu tappava tauti. Tässä sairaudessa on vaan se hyvä(ja huono puoli) että siihen ei saa reseptilääkkeitä vaan se lääke olet Sinä. Eikä siitä todellakaan parannuta yhdessä yössä vaan se vaatii rohkeutta ja sitkeyttä niinku mikä tahansa muukin. Mutta siihen pystyy kyllä. Aina se mörkö kulkee mukana, mutta sen kanssa on opittava elämään. Se ei ainakaan minulla elä enää mun puolesta.

Ähh..jotenki samanlainen olo nyt kun äideillä kun ne yrittää suojella lapsiaan pahalta maailmalta. Haluis niin paljon, mutta mitään ei voi tehdä.