Metsäpläntin ostaminen

lahjoituksella, vaan siihen hintaan mikä on ko.palstojen arvo. Jollekin Huoneistokeskukselle en haluaisi rahoja antaa.
Unohda, taisin kysyä hieman väärästä paikasta.

Metsätön kirjoitti:

lahjoituksella, vaan siihen hintaan mikä on ko.palstojen arvo. Jollekin Huoneistokeskukselle en haluaisi rahoja antaa.
Unohda, taisin kysyä hieman väärästä paikasta.

Ensimmäinen vastaaja vain noussut aamulla väärällä jalalla.

Kyllähän niitä palstoja pn monella hinnalla myynnissä ja monen kokoisia. Pienet palat vain tuppaa tulemaan korkeampiin hehtaarihintoihin kuin isommat. Et tosiaan tarvitse tuohon tarkoitukseen kovin arvokasta palaa. Sellainen riittää, jossa on jonkunverran puustoa ja loppu hakkuuaukeaa. Hakkuuaukean metsätaloudellinen arvo on yleisesti nolla, ellei siinä ole minkäänlaista uutta kasvua vielä. Toisaalta ei sitäkään kukaan ihan ilman myy, kyllä siitä joutuu maksamaan ainakin pari sataa hehtaarilta.
Tässä yksi ilmainen ilmoituspalsta juuri Sinulle:
http://www.metsalehti.fi/fi-FI/Market/

Niin tuli puhuttua hehtaarihinnasta, kuin itsestäänselvyydestä. Hehtaari (ha) on sata metriä kanttiinsa oleva ala. Osta joku 5...10ha ja tietysti kaukana vesistöistä, että saat halvalla. Toisaalta Sinulle olisi varmaan tärkeää olla kunnon tie perille.

Onnea etsintään!

Vaari kirjoitti:

Ensimmäinen vastaaja vain noussut aamulla väärällä jalalla.

Kyllähän niitä palstoja pn monella hinnalla myynnissä ja monen kokoisia. Pienet palat vain tuppaa tulemaan korkeampiin hehtaarihintoihin kuin isommat. Et tosiaan tarvitse tuohon tarkoitukseen kovin arvokasta palaa. Sellainen riittää, jossa on jonkunverran puustoa ja loppu hakkuuaukeaa. Hakkuuaukean metsätaloudellinen arvo on yleisesti nolla, ellei siinä ole minkäänlaista uutta kasvua vielä. Toisaalta ei sitäkään kukaan ihan ilman myy, kyllä siitä joutuu maksamaan ainakin pari sataa hehtaarilta.
Tässä yksi ilmainen ilmoituspalsta juuri Sinulle:
http://www.metsalehti.fi/fi-FI/Market/

Niin tuli puhuttua hehtaarihinnasta, kuin itsestäänselvyydestä. Hehtaari (ha) on sata metriä kanttiinsa oleva ala. Osta joku 5...10ha ja tietysti kaukana vesistöistä, että saat halvalla. Toisaalta Sinulle olisi varmaan tärkeää olla kunnon tie perille.

Onnea etsintään!

Lue lisää

kaikille hyvistä vihjeistä ja ajatuksista! Tosiaan, innostusta piisaa vaikka muille jakaa ja hyvät neuvot ovat edelleen tarpeen...ja niistä otetaan vaarin.
En tullut sittenkään väärälle palstalle :)

Vaari kirjoitti:

Ensimmäinen vastaaja vain noussut aamulla väärällä jalalla.

Kyllähän niitä palstoja pn monella hinnalla myynnissä ja monen kokoisia. Pienet palat vain tuppaa tulemaan korkeampiin hehtaarihintoihin kuin isommat. Et tosiaan tarvitse tuohon tarkoitukseen kovin arvokasta palaa. Sellainen riittää, jossa on jonkunverran puustoa ja loppu hakkuuaukeaa. Hakkuuaukean metsätaloudellinen arvo on yleisesti nolla, ellei siinä ole minkäänlaista uutta kasvua vielä. Toisaalta ei sitäkään kukaan ihan ilman myy, kyllä siitä joutuu maksamaan ainakin pari sataa hehtaarilta.
Tässä yksi ilmainen ilmoituspalsta juuri Sinulle:
http://www.metsalehti.fi/fi-FI/Market/

Niin tuli puhuttua hehtaarihinnasta, kuin itsestäänselvyydestä. Hehtaari (ha) on sata metriä kanttiinsa oleva ala. Osta joku 5...10ha ja tietysti kaukana vesistöistä, että saat halvalla. Toisaalta Sinulle olisi varmaan tärkeää olla kunnon tie perille.

Onnea etsintään!

Lue lisää

ehkä tuohon tarkoitukseen sopisi hieman pienempi pinta-ala, jottei tarvitsisi maksaa metsänhoitomaksua.

sdfds kirjoitti:

ehkä tuohon tarkoitukseen sopisi hieman pienempi pinta-ala, jottei tarvitsisi maksaa metsänhoitomaksua.

joutunu maksamaan vissiin kun noin kamala maksu.

Eiköhän juttu ole niin että kel varaa metsään niin varaa myös hoitaa sitä.

Tottakai metsässä voi retkeillä ilman että omistaa metsää. Mutta mitä ihmeen pahaa tuossa uusinnostuksessa voi olla? Ja kuka oikein päättää, että kenen on toivottavaa olla metsänomistaja?

Onhan motivaatio metsän hoitoon toki korkeammalla, jos pikkupläntin ostaa ihan vapaaehtoisesti muualta ansaitsemalla rahalla verrattuna siihen, että omistaa pakosta vaikka perityn metsän. Pieneneekö metsän tuotto, kun omistajaksi tulee aikaisemmin asiantuntematon? Entä jos uudella omistajalla onkin tavoitteena laittaa pusikoitunut metsä kuntoon, ja saada siitä mielihyvää itselle ja lapsille? En todellakaan näe mitään metsätalouden tuhoa siinä, että haluton omistaja myy jotain halukkaalle omistajalle. Huonoa kehitystä olisi ehkä kumminkin se, että iso tila pilkottaisiin hehtaarin harrastepalstoiksi.

Jos hommaa vähän laajentaa, niin seuraavaksi voisi kai toivoa, että ulkomaalaisten into ostaa rantatontteja hiipuisi, koska näin ne karkaavat niiden ulottumattomilta, jotka niitä haluaisivat. Nämä ovat kumminkin yhteiskunnan ilmiöitä, joille kukaan ei voi oikein mitään.

Näyttää nuo isot hakkuuaukiot olevan niin huonosti hoidettuja, että menee monia vuosia hukkaan metsän kasvun aloituksessa. Sellainen pikkuplänttihän on jo jonkun muun omistuksessa ja uusi innokas omistaja voi hoitaa paremmin sitä kuin se joka pani rahat plakkariin myydessään puut pois. Metsien pirstoutuminen johtuu useimmiten perinnön jaosta, eli jaetaan maat, kun kellään ei ole rahaa maksaa sisrosuuksia.

Metsäaloittelija kirjoitti:

Tottakai metsässä voi retkeillä ilman että omistaa metsää. Mutta mitä ihmeen pahaa tuossa uusinnostuksessa voi olla? Ja kuka oikein päättää, että kenen on toivottavaa olla metsänomistaja?

Onhan motivaatio metsän hoitoon toki korkeammalla, jos pikkupläntin ostaa ihan vapaaehtoisesti muualta ansaitsemalla rahalla verrattuna siihen, että omistaa pakosta vaikka perityn metsän. Pieneneekö metsän tuotto, kun omistajaksi tulee aikaisemmin asiantuntematon? Entä jos uudella omistajalla onkin tavoitteena laittaa pusikoitunut metsä kuntoon, ja saada siitä mielihyvää itselle ja lapsille? En todellakaan näe mitään metsätalouden tuhoa siinä, että haluton omistaja myy jotain halukkaalle omistajalle. Huonoa kehitystä olisi ehkä kumminkin se, että iso tila pilkottaisiin hehtaarin harrastepalstoiksi.

Jos hommaa vähän laajentaa, niin seuraavaksi voisi kai toivoa, että ulkomaalaisten into ostaa rantatontteja hiipuisi, koska näin ne karkaavat niiden ulottumattomilta, jotka niitä haluaisivat. Nämä ovat kumminkin yhteiskunnan ilmiöitä, joille kukaan ei voi oikein mitään.

Lue lisää

Vaikka jaankin tämän yhden kirjoittajan huolen metsätilojen pirstoutumisesta perinnönjakojen yhteydessä, en silti näe mitään väärää innossa ostaa pikku pläntti metsää.
Perinnönjaoissa tosiaa joskus silputaan vähän turhankin kanssa. Usein ei ole kyse kaikkien metsäharrastuksesta, vaan silkasta kateudesta. Metsää hamutaan pala itselle, ettei toinen saisi liikaa, eikä sitten ajatellakkaan tehdä mitään sille palalle.
Toisin on jos joku ulkopuolinen innostuu metsästä. Hän ostaa jonkun valmiiksi pilkotun palan, johon joku muu on kyllästynyt. Sitä ei monestikkaan passaa myydä sille sukulaiselle, se vaikka tienaisi sillä. Siksi paloja on yllin kyllin tarjolla ostettavaksi.
Niin, yksi varoituksen sana vielä tästä ostamisesta. Varmista että olet ostamassa todella erillistä palaa, joka on erotettu omaksi tilakseen, sillä on siis kiinteistötunnus. Jos ostat jonkun määrä-alan joudut maksamaan erotuksen ja vielä kiistelemään siitä mitkä pitivätkään olla määrä-alan rajat.

Se vielä, se metsätalouden tilanne ja pienet tilat.
Vaikka, kuten sanoin, ymmärrän tämän pirstoutumishuolenkin, niin ei se ole niin yksiselitteistä. Pitäisi olla huolestunut niistäkin, joskus suuristakin, tiloista, jotka ovat sellaisten omistukseessa, joilla ei ole mitään mielenkiintoa metsää kohtaan. Näitä tapaa kaikissa omistajaryhmissä, jopa maanviljelijöissä.
On metsätaloudelle vain hyvä asia, että aidosti metsästä kiinnostunut, myös ostaa oman palan, vaikka pienenkin. Siitä lähtee uskomattoman paljon positiivisia signaaleja tähän ja seuraaviin sukupolviin. Se pikkupala saattaa myös olla siemen myöhemmille metsänostoille, jopa metsätalousyrittämiselle.

Eli siitä vaan ostelemaan!

Vaari kirjoitti:

Vaikka jaankin tämän yhden kirjoittajan huolen metsätilojen pirstoutumisesta perinnönjakojen yhteydessä, en silti näe mitään väärää innossa ostaa pikku pläntti metsää.
Perinnönjaoissa tosiaa joskus silputaan vähän turhankin kanssa. Usein ei ole kyse kaikkien metsäharrastuksesta, vaan silkasta kateudesta. Metsää hamutaan pala itselle, ettei toinen saisi liikaa, eikä sitten ajatellakkaan tehdä mitään sille palalle.
Toisin on jos joku ulkopuolinen innostuu metsästä. Hän ostaa jonkun valmiiksi pilkotun palan, johon joku muu on kyllästynyt. Sitä ei monestikkaan passaa myydä sille sukulaiselle, se vaikka tienaisi sillä. Siksi paloja on yllin kyllin tarjolla ostettavaksi.
Niin, yksi varoituksen sana vielä tästä ostamisesta. Varmista että olet ostamassa todella erillistä palaa, joka on erotettu omaksi tilakseen, sillä on siis kiinteistötunnus. Jos ostat jonkun määrä-alan joudut maksamaan erotuksen ja vielä kiistelemään siitä mitkä pitivätkään olla määrä-alan rajat.

Se vielä, se metsätalouden tilanne ja pienet tilat.
Vaikka, kuten sanoin, ymmärrän tämän pirstoutumishuolenkin, niin ei se ole niin yksiselitteistä. Pitäisi olla huolestunut niistäkin, joskus suuristakin, tiloista, jotka ovat sellaisten omistukseessa, joilla ei ole mitään mielenkiintoa metsää kohtaan. Näitä tapaa kaikissa omistajaryhmissä, jopa maanviljelijöissä.
On metsätaloudelle vain hyvä asia, että aidosti metsästä kiinnostunut, myös ostaa oman palan, vaikka pienenkin. Siitä lähtee uskomattoman paljon positiivisia signaaleja tähän ja seuraaviin sukupolviin. Se pikkupala saattaa myös olla siemen myöhemmille metsänostoille, jopa metsätalousyrittämiselle.

Eli siitä vaan ostelemaan!

Lue lisää

Ymmärrän Vaarin innon esiintyä täällä asiantuntijana. Joillakin siihen vaan on pakottava tarve. Ilmeisesti se alkuinnostuksessa viljelty "ota yhteyttä paikalliseen MHY:hyn" on jäänyt vähemmälle. Tässä sille olisi nyt ollut oiva paikka.

Toinen mitä näille pikkuplänttejä haaveileville voisi olla hyväkin vaihtoehto on yhteismetsät. Niissä tulee se omistamisen into tyydytettyä suhteellisen helposti. Näissä yhteismetsissä ei myöskään tuo Vaarin jankuttama "unohtuminen" hoitorästien muodossa pääse toteutumaan. Kun se on totta, että kaikki metsänomistajat eivät ole Vaareja jotka suurin piirtein "asuvat" siellä metsässään sahat ja kirveet kourassa.

Eli ilmeisesti tuo yksi kirjoittaja tätä yhteimetsä ideaa yritti tuoda esiin, tosin hieman epäonnistuen.

"pikkupaloista" kirjoitti:

Ymmärrän Vaarin innon esiintyä täällä asiantuntijana. Joillakin siihen vaan on pakottava tarve. Ilmeisesti se alkuinnostuksessa viljelty "ota yhteyttä paikalliseen MHY:hyn" on jäänyt vähemmälle. Tässä sille olisi nyt ollut oiva paikka.

Toinen mitä näille pikkuplänttejä haaveileville voisi olla hyväkin vaihtoehto on yhteismetsät. Niissä tulee se omistamisen into tyydytettyä suhteellisen helposti. Näissä yhteismetsissä ei myöskään tuo Vaarin jankuttama "unohtuminen" hoitorästien muodossa pääse toteutumaan. Kun se on totta, että kaikki metsänomistajat eivät ole Vaareja jotka suurin piirtein "asuvat" siellä metsässään sahat ja kirveet kourassa.

Eli ilmeisesti tuo yksi kirjoittaja tätä yhteimetsä ideaa yritti tuoda esiin, tosin hieman epäonnistuen.

Lue lisää

....sen vuoro tulee vasta sitten kun uudella metsänomistajalla on se palsta ja sen myötä SE "paikallinen MHY".

Joillakin vain näyttää olevan pakonomainen tarve yrittää mollata jokaista asiallisia vastauksia antavaa. Tyypillistä on ettei tällöin haluta rekisteröidä nimimerkkiä, vaikka vakikirjoittaja olisin.

Ei tavallinen palkansaajametsänomistaja voi tosiaankaan Vaarin tapaa "asua" metsässään. Tästä lähtökohdasta neuvojani annan. On itselläni kokemusta, sekä maanviljelijä mo:n, että palkansaaja mo:n tilanteista, antaa ihan kivan kaikupohjan sanomisille.

On tullut, erinäisistä syistä, pohdittua tuota yhteismetsäasiaakin, mutta ei oikein sytytä. En usko, että se antaa ihan täyttä vastinetta metsästä innostuneelle aloittelijallekkaan. Siitä kun puuttuu se itse tekemisen leima. Toisaalta on hyvä että tämäkin vaihtoehto tuodaan esiin. Yhteismetsä voi tosiaan olla jollekkin juuri se oikea ratkaisu.

Vaari kirjoitti:

....sen vuoro tulee vasta sitten kun uudella metsänomistajalla on se palsta ja sen myötä SE "paikallinen MHY".

Joillakin vain näyttää olevan pakonomainen tarve yrittää mollata jokaista asiallisia vastauksia antavaa. Tyypillistä on ettei tällöin haluta rekisteröidä nimimerkkiä, vaikka vakikirjoittaja olisin.

Ei tavallinen palkansaajametsänomistaja voi tosiaankaan Vaarin tapaa "asua" metsässään. Tästä lähtökohdasta neuvojani annan. On itselläni kokemusta, sekä maanviljelijä mo:n, että palkansaaja mo:n tilanteista, antaa ihan kivan kaikupohjan sanomisille.

On tullut, erinäisistä syistä, pohdittua tuota yhteismetsäasiaakin, mutta ei oikein sytytä. En usko, että se antaa ihan täyttä vastinetta metsästä innostuneelle aloittelijallekkaan. Siitä kun puuttuu se itse tekemisen leima. Toisaalta on hyvä että tämäkin vaihtoehto tuodaan esiin. Yhteismetsä voi tosiaan olla jollekkin juuri se oikea ratkaisu.

Lue lisää

omistan itsekin tällaisen 10ha puuhastelu palstan enkä ymmärrä mitenkä se olisi joltain pois.
hoitelen sitä vapaa aikoina varmaan vähän liikaakin
ainakin naapureissa sijaitseviin suurmetsän omistajiin verrattuna.
ettei vain olisi jollain pelkoa siitä että tällaisten
pikku plänttien hinnat nousevat liikaa eikä niitä kannata enään ostaa kun omat metsät on myyty ja syöty.
eikä löydy halvalla lisää minkä voisi myydä aukeaksi ja unohtaa puskittuun.
näin ainakin meillä päin toimivat nuo suuromistajat.

"pikkupaloista" kirjoitti:

Ymmärrän Vaarin innon esiintyä täällä asiantuntijana. Joillakin siihen vaan on pakottava tarve. Ilmeisesti se alkuinnostuksessa viljelty "ota yhteyttä paikalliseen MHY:hyn" on jäänyt vähemmälle. Tässä sille olisi nyt ollut oiva paikka.

Toinen mitä näille pikkuplänttejä haaveileville voisi olla hyväkin vaihtoehto on yhteismetsät. Niissä tulee se omistamisen into tyydytettyä suhteellisen helposti. Näissä yhteismetsissä ei myöskään tuo Vaarin jankuttama "unohtuminen" hoitorästien muodossa pääse toteutumaan. Kun se on totta, että kaikki metsänomistajat eivät ole Vaareja jotka suurin piirtein "asuvat" siellä metsässään sahat ja kirveet kourassa.

Eli ilmeisesti tuo yksi kirjoittaja tätä yhteimetsä ideaa yritti tuoda esiin, tosin hieman epäonnistuen.

Lue lisää

tietää!
olen jo jonkin aikaa seurannut tätä palstaa, koska satun olemaan pienmetsän omistaja....
Vaarin kannanotot ovat paitsi asiallisia niin myös muutenkin varsin järkeviä.
Itselleni onkin tullut lähes tavaksi lukea juuri hänen vastauksiaan, kun haluan todellista tietoa ja näkemystä.

omistan itse metsää että retkeilen myös kaupunkien alueilla.

Olen yllättynyt kuinka paljon ja erinomaisen kuntoisia retkeily/makkaranpaisto paikkoja on nykyään tarjolla.
Laavut ja muut vermeet valmiina ja jos vain sietää edes hitusen muita ihmisiä samalla reitillä niin saa mukavia juttukumppaneita, ja hekin usein samanhenkisiä.

Tässä asiassa olisi tärkeää erottaa talouskäyttö ja virkistyskäyttö, maakunnisssa sijaitsevat metsät kun ovat usein talouskäytössä.

ajattelen vain vaikka tilannetta jossa hakkaan omaa metsääni ja viereisellä palstalla läpitutunkematon ryteikkö ja voiko palstan omistajan kanssa keskustella ojalinjoista yms.

Ikäväkseni olen huomannut että monet ihmiset jotka eivät ole omistaneet maata muuttuvat yksittäisten puiden laskijoiksi saatuaan maata ja normaalit hoitotoimenpiteet ja muut vaikeutuvat uusien omistajien myötä.