Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla opettajien ja vanhempien kommenteja a2 ranskankielen opiskelusta.Meidän tytöllä alkaa nyt neljäsluokka ja tämä toinen pitkä kieli.Itseäni kovasti jännittä ,miten tyttö selviää kahdesta pitkästä kielestä.Tytöllä menee koulu muuten tosi hyvin ja hän on hyvin tunnolinen oppilas.Meidän tytön opettaja sanoi vain vanhempainillassa,että yhdenkään oppilaan ei kannata ottaa toista kieltä ,koska lähes jokainen joka hänen uransa aikana on ottanut toisen kielen on halnnut lopettaa sen kutoseen mennessä.Onko muillakin opettajilla ja vanhemmilla samanlaisia kokemuksia?
opettajille yksi kysymys
a2 kielestä
8708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Totta on, että monet oppilaat kokevat toisen pitkän kielen riesana ja rasitteena viimeistään kun yläkoulu ja murrosikä alkavat. Osa tunnollisista muuttuu silloin ainakin hetkeksi vähemmän tunnollisiksi... Osa tunnollisista taas on opetettu ulkoa ohjautuviksi kymppihaukoiksi. Tämmöinen hikke saattaa kokea, että kielestä on haittaa, koska sen arvosana laskee keskiarvoa. Tällöin kannattaa muistuttaa, mitä varten sitä ylipäänsä opiskellaan! Ja osa tunnollisista taas on liian tunnollisia ja tekee aivan liikaa töitä ilman ylimääräistä kieltäkin.
Mutta liioittelua on sanoa, että huonosti kävisi aina, ja moni kielen opiskelua kaikesta huolimatta jatkanut on varmaan vanhempana ollut tyytyväinen. Tosin jos arvosanat yläkoulussa putoavat vitosen ja kutosen kieppeille, todellisen kielitaidon saavuttaminen on kaukana ja silloin voi yhtä hyvin lopettaa.
Mielestäni kielen opiskelu kannattaa aloittaa, jos lapsi on itse motivoitunut ja mikäli koulu - ja erityisesti muut kieliaineet - sujuvat hyvin. Jos koulu tuntuu muutenkin raskaalta ja on oppimisvaikeuksia tai taipumusta ylisuorittamiseen, kannattaa säästää lastaan.
Onpas erikoinen näkemys opettajalla! Itse lyhyen kielen opena lukiossa näen tilanteen hieman toisin. Jos kieltä on opiskellut jo ala-asteella, osaa sitä aikuisena takuulla paremmin, kuin jos sen on aloittanut vasta yläasteella tai lukiossa! KOSKAAN EI lyhyen kielen opiseskelija pääse sanastossa samalle tasolle, kuin sellainen, joka on opiskellut kieltä jo pitkänä kielenä, vaikkakin olisi myöhemmin vaihtanut lyhyempään oppimäärään. Joten ehdottomasti kannattaa aloittaa A2-kielen opiskelu! Kieliä opiskellaan Suomessa muutenkin jo niin vähän, että tyttäresi saa kyllä erinomaisen pääoman elämää varten valitsemalla toisen pitkän kielen.
Täällä missä asun, kannustettiin ottamaan Ranska niiden oppilaiden jotka ovat hyvin Englannissa pärjänneet.Lapseni myös aloittaa Ranskan kielen opiskelun. Mutta sitten kuulin että ylä- asteella ei ole Ranskankielen opetusta.Olen miettinyt että lukevatko turhaan 3vuotta jos jatkoa ei ole.Missä on se hyöty jos opiskelu jää muutamaan vuoteen. Ja miksi yleensä on kieliä joille ei ole jatkoa.Joissain kouluissa saa valita joko Ranskan tai Saksan.Täällä ovat oppilaat eriarvoisia koska , niissä kouluissa joissa luetaan Saksaa voi sitä jatkaa ylä-asteella.Vähän ihmetyttää tämä käytäntö.
Meidän koulussa on ns tavallisia oppilaita ja ns kielikylpyoppilaita. Lähes poikkeuksetta kaikki ottavat sekä kolmannella alkavan kielen, että neljännellä alkavan kielen. Tulokset ovat erinomaisia. Oppilaat oppivat ja omaksuvat kielensä hyvin. Opettajilta olen kuullut usean vuoden ajan, että kielikylpyoppilailla on avoimempi suhtautuminen veraan kielen opiskeluun ja he käyttävät vierasta kieltä estottomammin kuin muut yleisopetuksen oppilaat.
Uskon, että tyttäreis pärjää hienosti!
Miten oikein ymmärsit ajatukseni? En ole kanssasi mistään eri mieltä. Mutta totuus on, että peruskoulussa on paljon oppilaita, joille jo kahden pakollisen vieraan kielen oppiminen on kohtuuton vaatimus. Ihmiset ovat erilaisia. Samoin jos murrosikä on vaikea, ja motivoitumaton kieltä inhoava oppilas käyttää tunnit häiriköimiseen ja saa pelkkiä armovitosia , voi kysyä, onko "opiskelussa" enää mitään järkeä. Lisäksi on itseään piiskaavia anorektikkotyttöjä, joille olisi tarpeen jokin ihan muu kuin lisätyö ja paine.
Poittini oli, että tehdään valinnat tilanteen ja oppilaan resurssien mukaan! Totta kai kielitaito on suuri pääoma. Tärkeintä on kuitenkin kokonaisuus ja oppilaan psyyken suojeleminen.
ranskan kieli.. eli pienellä, niin epäilen myös jälkeenjääneiden kersojesi mahdollisuuksia tässä elämässä.
Mielestäni lapsi/vanhemmat joutuvat tekemään liian ison päätöksen kovin varhaisessa vaiheessa.Puolen vuoden Englanninkielen opiskelun perusteella pitää nähdä pystyykö lapsi selviämään toisesta kielestä.Itse luotin siihen,kun meidän tytöllä Englanninkielen sanat jäävät helposti mieleen ja kaikista enkunkokeista tuli 10.Kysyin myös enkunopen mielipidettä ja hänen mielestä meidän tytön kannatti ehdottomasti ottaa toinen kieli.Enkunope suositteli meille mielummin Ranskaa kuin Saksaa.Tyttäremme koulusa ei koskaan ole niin paljon ollut kielten ottajia,että kouluumme olisi perustunut oma kieliryhmä.Molempia kieliä joutuu lähteä lukemaan koulun päätyttyä toiseen kouluun,mutta onneksi ei tarvinnut vaihtaa koulua.Opettajalla on varvasti hankalampaa nyt lukujärjestyksen tekeminen,koska pitää ottaa toisien koulujen kielituntien ajat huomioon.Tyttären luokalta lähti sekä Saksan ,että Ranskan lukioita ja nämä kielet ovat vielä eri kouluissa.Ymmärän täysin,että tämän takia luokan ope oli kielivalintoja vastaan.Harmittaa hieman open puolesta,koska hän on niin mielettömän ihana ihminen.
lapselle aikaaviepää ilman ylimääräisiä kieliäkin.
Kerkiää isompanakin ja mistään ei jää paitsi.