Hei. Olen 1v4kk pojan äiti, ja kysyisinkin nyt että kauan teillä meni lapsen tulon jälkeen että hormoonit rauhoittuisivat tai jotain. Kun olen nykyään todella herkkä itkemään, itken jos kuulen jotain kamalaa,itken jos kuulen jotain iloista ym. itken siis helposti ja etenkin lasten suhteen olen todella herkkä, ystäväni sai lapsen vain muutama tunti sitten ja heti olen herkistelemässä... Ennen lasta en juurikaan ollut näin herkkä asioille enkä järkyttynyt/liikuttunut ym niin helposti kyyneliin. Onko tämä ihan normaalia että vieläkin on tunteet usein pinnassa? Onneksi ei sentään päivittäin. Vai onko minussa jotain vialla? Onko kellään kokemusta tälläissestä?
Mikä vaivaa?
...Äiti...
4467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ennen lasta ollut kuin jääpalikka,
nyt ku lapsi on 1,5 saatan purskahtaa itkuun ihan jostain lööppien katselusta.....
voi olla eniten pms-oireitakin.
Oletteko te äidit todella noin vieraantuneita itsestänne ja ikiaikaisista vaistoistanne ja tunteistanne, ettette enää tunnista mikä on normaalia ja mikä ei? Ihmettelen suuresti. Ja voin samalla kertoa, että mitä vanhemmaksi tulette, sitä herkemmin tippa vielä irtoaa...
Musta on tullut ihan samanlainen pillittäjä. Ennen lasta olin varsinainen pokerinaama. Ja suorastaan ylpeä siitä, etten itkenyt sen paremmin häisää kuin hautajaisissakaan. Ja nykyään on vähän väliä tippa linssissä.
Vauva-lehdestä taisin lukea, että äitiys saattaa muuttaa ennestään empaattisia ihmisiä vieläkin empaattisimmiksi. Itse olen ollut aina hyvin empatiakykyinen, vaikka olenkin pystynyt hillitsemään kyyneleeni. Mutta nyt äitiyden myötä olen ilmeisesti ylittänyt ts. menettänyt tuon itsehilinnän kyvyn. Ärsyttävää, mutta inhimillistä ja kai se on vaan tultava toimeen niiden kyynelien kanssakin=)
Ihan aito ja oikea tapaus olet, et mikään kummajainen etkä edes kovin harvinainen. Ota tunteellinen minäsi vastaan ilolla, jotkut kun pystyvät olemaan vain hetken kerrallaan tunteellisia. Nimittäin silloin kun käyvät leffassa. Sen jälkeen elämä on taas yhtä tasaisen harmaata mössöä eikä mikään tunnu miltään.