Omia kokemuksia paniikkihäiriöstä ja lääkkeistä

mies26

Olen seurannut tällä sivustolla käytyä keskustelua paniikkihäiriöstä ja sen hoidosta tämän kesän ajan ja ajattelin viimeinkin jakaa omia kokemuksiani, jotka toivottavasti auttavat muita. Toivon myös saavani muilta käyttäjiltä kommentteja, jotka auttavat puolestaan minua kamppailussani.

Olen 26-vuotias mies ja olen kärsinyt paniikkihäiriöstä ainakin 14 vuotta. Elämäni on ja on ollut lähes kaikin puolin muuten mallillaan (hyvä työpaikka, ymmärtävä perhe ja tyttöystävä, kavereita ja harrastuksia...), mutta sairauteni on pilannut (ajoittain enemmän, ajoittain vähemmän) selvän osan elämästäni. Ulkopuolisesta vaikutan varmasti pikkuseikkoihin takertujalta ja turhasta valittajalta, mutta sisälläni myllertää varsinkin nyt kesällä 2007 niin paljon, että mikään positiivinen asia ei tunnu tuovan iloa elämääni.

Aloitin vajaa kymmenen vuotta sitten Seroxat-nimisen lääkkeen käytön, joka ei sopinut minulle lainkaan. Sen jälkeen siirryin Fevariniin (joskus varmaan lukiossa ja annostus oli vuosia 150 mg illassa), joka paransi minut vuosituhannen vaihteen jälkeen lähes kokonaan. Pystyin itsenäistymään melko normaalisti, matkustelemaan, juhlimaan (= myös juomaan), opiskelemaan ja käymään töissä.

Kaikki näytti valoisalta ja julistin vuonna 2005, että olen vihdoinkin parantunut kirouksestani, mutta syksyllä 2006 alkoi lievä alamäki. Lääkärin kanssa keskusteltuani olimme nimittäin päättäneet laskea Fevarin annostusta 150 mg:sta 100 mg:aan, joka aluksi vaikutti ihan hyvältä ratkaisulta (ei viekkareita ym.), mutta alkuvuodesta 2007 oloni alkoi selvästi huonontua. Varsinkin alkoholinkäyttö tuntui aiheuttavan ahdistusta ja lieviä paniikkikohtauksia, mutta oloni oli myös yleisesti enemmän tai vähemmän ahdistunut ja ailahteleva.

Kesäkuun 2007 lopussa (kun oloni oli tähän asti tasaisesti huonontunut) koin varmasti elämäni pahimman romahduksen. Sain yllättäen paniikkikohtauksen, joka oli kuta kuinkin yhtäjaksoisesti päällä muutaman päivän. Olin täysin poissa tolaltani ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni ottamaan saikkua paniikkihäiriön takia. En voinut juurikaan poistua kotoa ja kärsin kirjaimellisesti 24/7 (hikoilua, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia, paniikkia, ahdistusta, epätodellisuutta, epätoivoa, erilaisia pelkoja, puutumista raajoissa ym.). Sain aluksi pahimpiin aaltoihin Opamox-nimistä rauhoittavaa lääkettä 7,5 mg 3 kertaa päivässä, mutta se ei tuntunut juurikaan toimivan. Tämä oli jälkeenpäin ajatellen melko outoa, koska minulla ei ole mitään toleranssia kyseiseen lääkkeeseen, koska en ole käyttänyt koskaan tätä kesää aikaisemmin muita rauhoittavia kuin Imovanea (3,25 mg) satunnaisiin univaikeuksiin.

Kun kuvotuksen (ruokahaluttomuuden) ja suuren epätodellisuuden tunne ("depersonalisaatio"), ahdistus, erilaiset pelkotilat ja epätoivo kävivät liian rankoiksi eräs lääkäri määräsi minulle Alprox-nimistä bentsoa. Otin sitä kahdesti päivässä 0,25 mg (muistaakseeni), koska lääkärin suosittelema 0,75 mg kokonaispäiväannos turrutti liikaa. Kyllähän se Alprox sitten auttoikin ja paniikit kuta kuinkin loppuivat, mutta olo oli edelleen niin pirun epätodellinen. Kaikki näytti aamusta iltaan epätodelliselta ja minusta tuntui aivan siltä kuin mieleni "kuihtuisi pois".

Tasan kolme viikkoa sitten päätin hakeutua yksityiselle puolelle hoitoon, jossa tunsin ensimmäistä kertaa, että sain asianmukaista palvelua. Lääkärini käski minua lopettamaan heti seinään Alprox kuurin, joka oli ollut päällä jo kolme viikkoa. Hänen mukaansa kyse on ennemminkin "ilopilleristä" kuin rauhoittavasta lääkkeestä, johon kehittyy aikaa myöten vahva toleranssi ja riippuvuus. Lisäksi hän uskoi, että tokkuraisuuteni (ikään kuin lievä, mutta tuskainen humalatila) on ollut varmasti kyseisen lääkkeen aiheuttamaa. Samalla käynnillä myös Fevarin lääkeeni päätettiin vaihtaa Cipralex-nimiseen valmisteeseen. Lääkärin mukaan viimeksi mainittu on osoittanut selvästi parempia tuloksia paniikkihäiriöpotilaiden keskuudessa kuin Fevarin.

Laskin aluksi Fevarin annostuksen 50 mg:aan 100 mg:sta ja aloin ottaa aamuisin 15 mg:aa Cipralexia. Pahimpiin paniikkeihin rupesin ottamaan jälleen Opamox:ia 7,5 mg ja unilääkkeeksi 3,25 mg Imovanea. Yritin kuitenkin viimeiseen asti välttää rauhoittavia.

Ensimmäinen viikko oli aika helvettiä (varsinkin viides ja kuudes päivä fevarinin vähentämisestä, Alproxin lopettamisesta ja Cipralexin aloittamisesta). Vajaa kaksi viikkoa ehti kulua näin kunnes menin heinäkuun lomien jälkeen takaisin töihin heti elokuun alussa. Oloni oli hieman kohentunut ja pystyin jälleen liikkumaan kaupungilla, tekemään lyhyttä päivää duunia, näkemään kavereita ym. Edessä oli kuitenkin vielä Fevarinin kokonaanlopettaminen ja Cipralex annostuksen nostaminen 20 mg:aan.

Lopetin Fevarinin kokonaan viisi iltaa sitten ja nostin samalla Cipralex-annoksen em. tasolle. Vielä eilen en olisi voinut kuvitellakaan tulevani töihin, tänään istun jo koneen ääressa (tosin Opamox:in ansiosta). Tulevaisuus edelleen huolestuttaa, oloni on epätodellinen, hieman väsähtänyt ja sekava ja päässäni on kummia tuntemuksia. Uskon kuitenkin parantumiseen ja taistelen viimeiseen hengenvetoon asti selviytyäkseni tästä kriisistä.

Se, minkä paniikkihäiriön "uusiutuminen" on minulle osoittanut on, että lääkehoito on tehokasta, kun löytää sopivan SSRI:n, mutta se ei ole ainakaan parantanut minua - vienyt vain (pahimmat) oireet pois. Olenkin aloittamassa terapiaa, koska tiedän, että minulla on kummituksia menneisyydessä, joista täytyy päästä eroon. Ehkä lääkityksen ja terapian kombinaatiossa onkin avain parantumiseen.

Jos joku on jaksanut lukea näin pitkälle haluaisin vielä omasta puolestani tiedustella eräitä asioita. Periaatteessa nämä ovat asioita, jotka voidaan osoittaa myös psykiatrille, mutta eivätpä ne lääkärit ole monestikaan näitä lääkkeitä vetäneet. On aivan eri asia lukea oireista/lääkkeen vaikutuksesta/viekkareista kirjasta kuin kokea ne itse:

- Cipralex ei ole tuntunut vielä 3 viikon käytön jälkeen tepsineen. Onkohan tämä ihan normaalia?
- Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisesta lääkevaihdoksesta?
- Onko käyttämilläni rauhoittavilla lääkkeillä haittavaikutuksia lyhytaikaisessa käytössä (olen ottanut kolmen viikon Alprox-kuurin jälkeen keskimäärin 5 mg Opamoxia päivässäja enemmän kuin joka toinen ilta 3,75 mg Imovanea nukahtamisvaikeuksiin)? Tarkoituksenani on päästä kokonaan irti rauhoittavista ja unilääkkeistä, mikäli oloni normalisoituu.
- Miten Cipralex on toiminut sinulla paniikkihäiriöön?
- Mistä tämä armoton "epätodellisuuden" tunne (joka ilmenee siten, että kaikki näyttää ja kuullostaa jotenkin etäiseltä ja epärealistiselta ja olo tuntuu poissaolevalta) voi johtua? Liittyykö se lääkevaihdokseen, onko kyse paniikkihäiriön oireesta, vai kenties jonkun lääkkeen sivuvaikutuksesta?
- Tietääkö kukaan onko SSRI-lääkkeiden käytöllä haittavaikutuksia pitkäaikaisessa käytössä?

Kiitos kaikille vastauksista ja tsemppiä kamppailussa tätä hirveää oireyhtymää vastaan.

18

6926

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nainenWW

      Onko sinulta tutkittu aivosähkökäyrä?

      Minulla, aivan samoin oirein, todettiin kahden vuoden epätoivoisen masennus/paniikkihäiriö/ahdistuslääkitsemisen jälkeen temporaaliepilepsia. Ainoina oireina epätodellinen olo ja lähes kaikki muut kuvaamasi oireet.

    • kokemuksia itseltä

      joo ahdistus alkoi n.20vuotiaana ja siitä se sitten muuutui krooniseksi ja sitten tuli paniikki ja siitä seuras masennus(kun ei ollut mitään uskoa tulevaisuuteen).
      nyt ollut 4vuotta pois työelämästä(eläke).
      kaikkea lääkkeitä(yli 20eri lääkettä)kokeiltu ja vuosien saatossa ja nyt käytössä sipralex10mg bentsot päivittäin.kokemukset ollut suhtkoht hyvät:elämä tasaantunut ja paniikkikohtauksia ei tule "kuin salama kirkkaalta taivaalta".

      en tiedä mitä olet itse kokeillut,mutta jos sipralex ei sulla toimi niin aina voi vaihtaa ja kokeilla mikä on itselle hyvä "cocktail"
      tässä ehdotuksia ,mitkä itsellä toimi jossain vaiheessa erittäin hyvin:
      -efexor 75mg ja siitä ylöspäin
      -seronil 10mg -:-
      ja mitä tulee tohon opamoxiin ,niin se ei ole paras mahdollinen rauhoittava vaan vanha kunnon diapami paljon parempi,mutta kuten kirjoitit haluat niistä eroon ja hyvä niin,mutta jos vaan paniikki/ahdistus ei häviä niin ne on hyviä kunhan vaan pitää itse huolen ettei käyttö "karkaa"käsistä.sen verran vielä että tehokkain noista pameista on xanor,joka on tarkoitettu juuri paniikkihäiriöön mutta vastaavasti se on myös tehokkain koukuttaja.

      sitten noihin kysymyksiin:
      -itsellä sipralex toimi "salakavalasti"eli meni monta kk ennen kuin olo tasaantui(yksilöllistä)

      -ei kokemusta

      -ei todellakaan (syön bentsoja jo 5vuotta...)

      -ei paniikikohtauksia mutta ahdistuneisuudesta en tule pääsemään eroon

      -epätodellisuus kuulostaa siltä että lääkkeesi ei toimi ollenkaan tai sitten sinulla on psykoottista ongelmaa

      -ssri lääkkeet ovat suhtkoht uusia (n.15v)ettei kukaan tiedä pitkäaikaista vaikutusta,mutta itse niitä käyttäneenä en ole huomannut sivuvaikutuksia(eli heppi nousee jne jne:) )

      tsemppiä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • nibles

      Itse olen kärsinyt paniikkikohtauksista n. 3 vuotta jotka alkoivat etelässä. Suomeen palattuani menin lääkäriin ja sain cipralexia, ihmeempää vaikutusta en tosin huomannut, joten lopetin lääkkeen n. muutaman kuukauden käytön jälkeen. Silloin paniikkihäiriöt eivät oleet vielä kovinkaan pahoja, ja niitä ilmeni ainoastaan ulkomailla. Nyt alkuvuodesta olen ruvennut kärsimään pahemmista oireista ja ne ovat alkaneet vaikuttaa pahasti jokapäiväiseen elämään. Kaikki on elämässäni kunnossa, ihana kihlattu jonka kanssa ostimme juuri talon ja muutenkin perhe asiat kunnossa ja ihania ystäviä ympärillä, joten tuntuu oudolta mistä nämä kohtaukset johtuu. Kuukausi sitten kävin lääkärissä ja sain sertralin orion nimistä lääkettä jota olen nyt sen kuukauden syönyt ja oireet ovat helpottuneet, tosin kuolemaan ajattelen todella paljon. Onko muilla ajatuksia/pelkoa kuolemasta?? Kyllä vielä yleisillä paikoilla hieman rupeaa ahdistamaan ja hiki nousee pintaan, mutta pois ei ole kyseisestä tilanteesta tarvinnut lähteä kuten aikaisemmin. Itsekkin olen saanut Alproxia, mutta koskaan en purkkia edes avannut koska kerrottiin että siihen helposti jää koukkuun. Toivottavasti kaikki kohtauksista huolimatta jaksavat taistella ja etsiä sitä itselleen sopivaa lääkettä/parannus keinoa. Puhua kannattaa ystävien kanssa tai jonkun ulkopuolisen, se auttaa jo paljon. Voimia.

      • Paniikkihousu

        Itselläni varmaankin viides vuosi näitä paniikkitouhuja, ylä- ja alamäkiä. Aluksi sain cipramilia ja se auttoi. Sitten lääkäri vaihtoi ne sepramiin kun oli halvempi. Ne vain pahensi ja nyt on käytössä cipralex.. Eipä ole tämäkää satahyvä ja olen menossa lääkäriin. Aivan samoja oireita mitä teillä muillakin on. Lisäksi syön tarvittaessa 0,5mg xanoria jos tulee paha kohtaus. tuostakin otan yleensä vain puolikkaan, enkä ole jäänyt niihin koukkuun. Aluksi kyllä pelkäsin että jään. Lääkäri sanoi että on hyvä hieman pelätä niitä, koska silloin ei EHKÄ jää niin helposti koukkuun. Yksilöllisiä tietysti kaikki lääkkeiden vaikutukset. Tsemppiä teille kaikille!!


    • kuulostavat

      aivan darralta. Järkyttävää lukea, millaiseen lääkekierteeseen voi joutua, kun kerran aloittaa! Ei varmaan ole helppoa päästä noista eroon, kun aiheuttavat vieroitusoireita. Ja sitten niitä jaellaan kuin karamelleja. Vastuutonta!

    • Mistä?

      Mies26, voitko suositella minulle joitain yksityisiä klinikoita tai antaa linkkejä mistä saisin tietoa, mitä vaihtoehtoja PK-seudulla on. Itse olen myös ajatellut mennä asiasta jossain vaiheessa keskustelemaan. Kiitos.

      • _mies26_

        Hei,

        Käyn itse YTHS:llä psykiatrilla (joka tuntee oikein hyvin vaivani ja on muutenkin empaattinen ja taitava terapeutti ja lääkäri), koska esim. Mehiläisessä käynti maksaa n. 90 euroa. En ole käynyt julkisella puolella psykiatrilla, joten siitä en osaa sanoa mitään. Menet sitten kenelle tahansa, suosittelen varmistumaan kahdesta asiasta: hoitoa tarjoaa nimenomaan psykiatri (ei työterveyslääkäri, yleislääkäri ym.)ja mielellään vielä sellainen, jolla on pitkä kokemus paniikkihäiriöpotilaista. Olen valitettavasti saanut oppia, että kokematon lääkäri ei välttämättä osaa auttaa kunnolla edes lääkeannostuksen kanssa.

        Terapian osalta käyn yksityisellä terapeutilla 2 kertaa viikossa (siis aloitin hoidon juuri). Käynnit maksavat yksityisillä 45 eurosta ylöspäin, mutta olen kuullut luotettavista lähteistä, että n. 65-70 euroa on ehdoton yläraja mitä kannattaa maksaa. Terapeutin saaminen on melkoa vaikeaa (tai oli ainakin tänä kesänä), koska heillä on suorastaan runsauden pulaa asiakkaista. Kannattaa käydä katsomassa terapeuttilistaa esim. sivulla http://www.kognitiivinenpsykoterapia.org/terapeuttiluettelo.html#HELSINKI ja alkaa soitella, jos siltä tuntuu. Mikäli olet motivoitunut kokeilemaan terapiaa (joka ainakin omien kummitusteni takia tuntuu välttämättömältä) kannattaa myös tutustua KELA:n sivuilla mahdollisuuteen anoa kuntoutustukea terapiaa varten.

        Toivottavasti tästä tiedosta on edes jotain apua.


    • ongelmiesi kanssa

      Olen sairastanut pahaa paniikkihäiriötä n. 9vuotta. Jo neljävuotiaana kuitenkin muistan ensimmäisen kohtaukseni. Samalla tavalla kuin sinulla elämäni on mallillaan. Enempää ei ihminen voisi edes toivoa.

      Omaan paniikkihäiriööni kuuluu myös tuo kuvaamasi epätodellinen olo. Kutsun sitä "ei missään- oloksi". Aivan kuin katsoisi itseään ulkopuolelta ja olo tuntuu hyvin sekavalta. Kaikki tapaamani psykologit ovat sanoneet sen olevan olennainen osa paniikkihäiriötä, joten se kuuluu luultavasti myös sinun taudinkuvaasi. En usko lääkkeiden vaikuttavan tähän millään tavalla. SSRI lääkkeitä olen syönyt n. 9v, eivät poista paniikkia, mutta helpottavat vaihtelevasti.Minulla ei ole ollut pitkäaikaisia sivuoireita. On hyviä ja huonoja aikoja.

    • Alproxista

      sellanen juttu että itse koin viime talvena lievän burnoutin töissä.Sain 2kk saikkua ja alprox 0,5mg kuurin käytettäväksi tarpeenvaatiessa.Ja täytyy sanoa että tollaseen aineeseen varmasti jää helposti koukkuun jos käyttää pidemmän aikaa.Toi "ilopilleri" nimi kuvastaa ainetta täydellisesti.

    • Carsten05

      ... niin hirveän yksilöllisiä ihmisillä. Minulla on ollut rajatilatasoinen paniikkihäiriö noin 25 vuotta ja ennen sitä vaikeat fobiat. Alprox-pelottelu on mielestäni joskus myös liioiteltua. Kannattaa olla varoivainen käytettäessä ja määrätessa bensoja, se on totta. Mutta minä olen syönyt nyt noin 10 vuotta Alproxia (vaikka purkissa lukeekin Xanor, sama aine), sitä on ajateltu pikkuhiljaa vähentää jos siltä tuntuu. Mitään toleranssivaikeuksia ei ole pahemmin näkynyt. Muut syyt kuin lääkkeet ovat vaikuttaneet vointiini, mutta paras kombinaatio pidemmän päälle että olisi jonkinlainen stabiliteetti on ollut Aurorix/Xanor (Alprox)-lääkitys. Lääkkeiden vaihto usein ei ole hyvästä. Ainoastaan kun sain Zyprexa-neuroleptilääkityksen menin todella huonoon kuntoon. Olo parani kun se otettiin pois. Lääkärit kirjoittavat liikaa kaikenlaisia lääkkeitä. Jotkut ihmiset menevät melkein maanisiksi kun syövät liikaa masennuslääkkeitä. Useimmat lääkärit tarkoittavat hyvää ja tekevät parhaansa mutta he lääkereseptien kirjoitteluista isoja rahoja lääkefirmoilta eikä ainoastaan rahaa - monia muitakin etuja. Ihmisiä pitäisi kohdella ihmisinä ja antaa sopivaa terapiaa ja tukea. Kunnolliset testit ja selvitykset tarvitaan. Lääke on tärkeä mutta ei aina niin ihmeellinen kuin jotkut antavat ymmärtää. Ei ole olemassa ihmelääkettä mutta totta on että esim Cipramil- ja Cipralexlääkitys on ollut monelle jolla on masennus, vaikea elämäntilanne tai lievemmät paniikkiongelmat suureksi avuksi. Joskus ovat myös auttaneet heitä joilla on pahempi ahdistus ja paniikki. Paniikki johtuu muustakin kun vaan aivojen vajaatoiminnoista. Syitä pitää selvittää. Paras lääke vaikeaan ahdistukseen on minun mielestäni stabiili hoito-, perhe- ja ystävyysverkosto jossa annetaan inhimmillistä tukea ja rohkaisua ja yritetään löytää täkyjä parempaan elämäntilanteeseen.

    • Tiedotonn

      Millaisia kokemuksia teillä on ollut, kun paniikkikohtaus on iskenyt? Miltä ne ovat tuntuneet?
      Kiitos, jos joku kertoisi erilaisia kokemuksia :)

      • yks vaan.

        depersonalisaatio voi tulla myös neuroleptistä. tiedoksi vaan. olen kokenut.


    • j757575

      Moi kaikki, ketkä tätä ehkä lukee ja kokee itse samoja. Itsellä alkoi poissaolevat tunteet joskus 13-14v iässä. Sitten näitä tuli hyvin harvoin ehkä 1 vuodessa ja yleensä kesti vaan hetken. Nyt sitten reilu vuosi sitten silloin 35v:nä tämä tuntui jäävän päälle. Kun voisi pyyhkiä kokonaan nämä ajattelut päästä, niin olisi helpompaa varmaan. Nyt tulee aikalailla päivittäin ahdistava olo... Tulee vaan sellainen epärealistinen olo ja kaikki tuntuu vaan oudolta. Yleensä kun voi keskittyä johonkin kunnolla tai pääsee kotiin "turvaan" niin olo taas helpottuu. Kunhan tämän kanssa oppisi vaan kunnolla elämään. Onhan niitä vaikka mitä kroonisia sairauksia jne muillakin minkä kanssa ihmiset oppivat elämään todella hyvinkin. Kunpa se tässäkin onnistuisi. Suomen ilmasto ei kanssa ole auttamassa hyvinvoinnin kanssa. Inhoan suorastaan talvea ja sitä pimeää aikaa. Valo ainakin hieman piristää. Onko täällä ketään kohtalontovereita linjoilla. Rohkeasti vaan kirjoittamaan kaikenikäiset.

      • Murmeliina <3

        Hei kaikki rakkaat masentuneet ja paniikkihäiriöiset,

        Tässä tulee muutama painava sana sydämestä ja omasta kokemuksesta:

        Ennen kuin aloitatte paniikkihäiriöön tai masennukseen mielialalääkityksen, kannattaisi ehdottomasti ensin kokeilla, johtuvatko em. oireet jostain puutostilan ja ehkä myös mahdollisesi huonojen elämäntapojen ja (liika valvominen, huonosti ja yksipuolisesti syöminen, liika alkoholin juominen, stressi) ja perintötekijöiden yhdistelmästä.

        Magnesiumin puute voi aiheuttaa sekä paniikkihäiriötä että masennusta. Tärkeää on myös B-vitamiinien saanti, mm. B 12 ja Folaatti (foolihappo), eli joku tehokas B-vitamiiiniyhdistelmä). On myös tutkittu, että masennusta on vähemmän maissa, joissa syödään paljon kalaa. E-Epa kalaöljy-kuuri voisi olla paikallaan. Kannattaisi vetäisitä kunnon vitamiinikuurit ja samalla huolehtia myös riittävästä unen saannista (jos pystyy, koska unessa syntyvän melatoniinin ja mielihyvää tuottavan serotoniinin välillä on selvä yhtyeys).

        Kannattaisi yrittää välttää kaikkea stressiä, koska stressi tuottaa elimistöön mm. adrenaliinia, mikä voi laukaista paniikkihäiriön. Paniikkihäiriöinen ei saisi urheilla liian rajusti, koska sekin tuottaa stressihormoneja. Rento liikunta pienellä sykkeellä toimii paremmin.

        Masennus ym. muut tällaiset häiriöt ovat varmasti usein monen asian summa. Masennukseen vaikuttaa myös elämäntilanteet ja kokemukset, jotka saavat olon tuntumaan kurjalta. Näitä kurjuuden tunteita kannattaisi kuitenkin lähtökohtaisesti hoitaa keskustelemalla, harjoittelemalla hengitys- ja rentoutumistekniikoita, hieronnalla, miettimällä, miten voisi tuoda elämäänsä iloa, kauneutta ja rakkautta elämäänsä ulkopuolelta. Kaikkea masentavaa olisi hyvä välttää, kuten surullista tai ahdistavaa musiikkia ja masentavia elokuvia tai synkkiä pelejä. Nämä vaan pahentavat ennestään huonoa oloa.

        Masennusta täytyy hoitaa. Ottakaa aktiivinen ote omaan paranemiseenne, älkää ulkoistako sitä kovin kevyesti lääkkeille, ellei se ole viimeinen vaihtoehto maan päällä. Lääkkeet (toisin kuin usein väitetään) aiheuttavat usein riippuvuutta ja niistä voi olla vaikea päästä eroon koska ne ärsyttävät hermostoa niin, että lopetuksesta ( ja usein aloituksesta tulee todella paska olo ). Lääkehoidon seurauksena saattaa tulla alkuperäistä paljon paljon pahempi olo. Tämä on nyt koettu käytännössä. En itse, mutta lähimmäiseni.

        Tiedän kuitenkin, mitä käytte läpi, koska itse painiskelin samojen asioiden kanssa nuorena. Silloin ei tiedetty masennuksen hoidosta mitään. Olin oman onneni nojassa, mutta paranin kuitenkin pikkuhiljaa. Onneksi silloin ei ollut masennuslääkkeitä, koska se olisi ollu liian "helppo" tie valita. Kärisin muutaman paniikkihäiriökohtauksenkin ja tiedän, että ne ovat todella pelottavia. Ne eivät kuitenkaan minulta vieneet henkeä. Jälkikäteen ajateltua minulla oli varmaan mm. liiallisesta juhlimisesta johtuva B-vitamiinin puutos ja työstressiä. Lisäksi poltin silloin, minkä on todettu myös aiheuttavan masennusta. Sen lisäksi oli koulukiusaamisesta ym asioista johtuvia itsetunto-ongelmia. Koska jouduin yksin selviämään tuolloin ongelmistani, olen koko elämäni etsinyt vastauksia näihin asioihin.

        Nyt aikuisena minulla on mitä loistavin olo. Elämäni on tasapainossa ja olen oppinut kuulostelemaan itseäni ja omaa kroppaani. Te olette jokainen oman vointinne asiantuntijoita. Kukaan ei voi tietää sitä puolestanne. Pitäkää huolta itsestänne. Toivon, että kirjoituksestani olisi apua jolle kulle. Voimia ja rohkeutta, paljon rakkautta ja jaksamista teille. Aurinko vielä joskus paistaa teidänkin pimeyteenne!

        Kevätterveisin


    • paniikki ja muutakin

      Yrittääkää kirjoittaa lyhyesti. Ei kukaan jaksa lukea pitkää pötkylää.

      Minulla on paitsi paniikkihäiriö, myös adhd. Keskittyminen on mitä on eli kehnonlaista.

      Ja sitä ihmettelen, miten jaksatte muista mitä kaikkia lääkkeitä olette syöneet vuosikymmenten varrella. Minulla ei ole aavistustakaan.

      • 2kk vaille 18v tyttö

        Mulla kans todettiin paniikkihäiriö noin 1 ja puol kk sitten. Kaikki samat oireet puutuminen,sydämen tykytykset, epä todellinen olo. Määrättiin propraalia sydämen tykytyksiin ja sepramia paniikkihäiriöön. No, en ikinä aloittanut sepramia koska en halunnut turruttaa ajatuksia tai oireita. Halusin ne pois kokonaan. Nyt tällä hetkellä olen pelkällä ajatuksen voimalla saanut tämän kammottavan kirouksen pois. Ja ai kun elämä on ihanaa! Toivon että jollekkin olisi apua tästä mutta mulla paras apu oli se kun tajusin kuvittelevani tämän kaiken. Aloitin terapian uudestaan ja puhuminen on paras lääke minulle. Olen todella onnellinen etten alottanut lääkkeitä ihan nuoren ikäni vuoksikin.


    • pjoika18

      Nyt ottaa vähän päähän. vaikka ap:n postaus on jo muutamanvuoden vanha ja muutkin on kirjotellut samasta että on kihlattu jne. miten ihmeesstä teillä onnistu tuo parisuhteeseen hyppääminen :( olen 18v kundi ja oikeesti tunne koskaa pääseväni parisuhteeseen sillä siinä tunnen että saan pahimmat paniikkikohtaukset ainakin itse ja paniikki kestää päiviä ellei viikkoja johtuen omasta ihastumisestani O,o jos on mitään ''vinkkejä'' miten tommosen yli pääsee niin kiitos kovasti otan neuvot vastaan. Käytin myös itse yhdessävaiheessa sertraline nimistä lääkettä mikä auttoi mulla paniikkiiin aika hyvin mutta en tiedä miksi lopetin sen käytön, en kuitenkaan saanut mitää jälkioireita lääkkeistä ! :)

    • Lhopiskelija

      Hei! Oon tekemässä Opinnäytetyötä aiheesta paniikkihöiriö, ja olis
      tosi mukavaa jos joku kertois oman tarinansa nimettömänä kyseisestä aiheesta. Itsellänikin on ollut paniikkikohtauksia, mutta olen kehitellyt keinot päästä niistä ilman lääkkeitä. Ja tähän mennessä hyvin onnistunut. Ja voin kertoa että, puhuminen ollut mitä parhain terapia omalla kohalla. :)

      Vastaa tähän viestiin jos olet halukas kertomaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4320
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3524
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      157
      1841
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1726
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1452
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      974
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      879
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      866
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      858
    Aihe